nylander kirjoitti: Mielestäni on vain hyvä, että uudempia aikakausia kohti tultaessa modernissa historiankirjoituksessa on karsittu erilaisia nationalistis-poliittista motiiveista aikanaan kummunneita nimityksiä.
Miksei periaatteessa, mutta entäpä jos olemme jo ylittäneet murrosvaiheen, missä mainituilla nimityksillä ei välttämättä enää ole tuota sisältöä, koska ne motiivit ovat kaikilta joka tapauksessa unohtuneet, tai vähintäänkin menettäneet merkityksensä?
Tällöin tietyn nimityksen karttamisesta tulee helposti vain tyhjä rituaali. Ilmaisusta tulee eräänlainen tabu, syistä joita kukaan ei enää kovin tarkkaan muista tai ei oikein ymmärrä; ja selvää on vain se, että sanaa ei sovi tutkimuksessa käyttää.
Tällöin saattaa myös syntyä tilanne, jossa historiantutkimus ei oikeastaan edes etene, koska kaikki aika kuluu siihen että samojen vanhojen kertaalleen murskattujen myyttien upottamista pidetään välttämättömänä sukupolvesta toiseen. Osmo Jussilan osakseen saama kritiikki esimerkiksi viittasi tähän.
Tämän päivän nationalistis-poliittinen polarisaatiohan on sellainen, että nimityksellä "Ruotsi-Suomi" ei ole enää moista painolastia. Ruotsalaisuutta vihaavat fanaatikot ja aitosuomalaiset kielisoturit tuskin nimitystä hyväksyvät, koska siinähän annetaan ymmärtää että Suomi olisi ollut valtakunnan tunnustettu osa, vaikka itse asiassa olimmekin ruotsalaisen tyrannian järkyttävän
ikeen alla.
Mitenkäs muuten muualla? Onko esimerkiksi "Tanska-Norja" käytännön syistä jälkikäteen keksitty ilmaisu Oldenburgien konglomeraatille, vai käytettiinkö tätä ilmaisua jo silloin kun valtakunta oli olemassa? Kysyn siis, koska en tiedä; mutta jos vastaus on edellinen, niin ehkäpä "Ruotsi-Suomea" voi käyttää yhtä hyvällä mielellä käytännöllisenä ilmaisuna, vaikka Suomi ei ollutkaan Norjan tavoin milloinkaan oma kuningaskuntansa.