Vetehinen kirjoitti:Laatua voi myönteisellä tavalla osoittaa vaikka sertifikaatilla. Luotettavan tahon myöntämä sertifikaatti kirjalle voisi olla yksi osa laadun kehittämisen ratkaisua.
"Suomen hammaslääkäriliitto suosittelee"?
Ei itse asiassa yhtään hullumpi ajatus! Olisihan se lukijan kannalta kieltämättä hyödyllistä, että hyllyssä olisi Kari Tarkiaisen Ruotsin Itämaa, jonka kannessa olisi laatutarra, ja sen vieressä Jukka Niemisen hölynpölyteos, josta laatutarra puuttuisi.
Käsite "tietokirja" on nykyisellään liian väljä, se kattaa kaiken ei-kaunokirjallisuuden. Tieteellinen tietokirja olisi ehdottomasti kannatettava uusi luokka, mutta se edellyttäisi juuri tätä laadunvalvontaa.
Kaipaisin tällaista kyllä kielitieteeseenkin, missä kaiken maailman etävertailuja (suomi-dravida, suomi-kiina) julkaistaan muka kielitieteellisinä tutkimuksina. Laatusertifikaatti palvelisi kirjan ostajaa ja lainaajaa välittömästi, ilman että heidän pitäisi ensin googletella lyttääkö joku kenties kirjan, ja jos, niin löytyykö tästä lyttääjästä sitten tietoa, onko hän vakavasti otettava historioitsija vai edustaako jotain harvinaista kuppikuntaa.
Käytäntö vaatisi kyllä vielä hiomista.
1. Mikä olisi oikea instanssi tämän sertifikaatin myöntäjäksi?
2. Kuka maksaisi viulut? Vai olisiko sertifikaatti maksullinen?
3. Mitkä olisivat kriteerit? Ratkaiseeko kirjoittajan koulutus vai kirjan sisältö (enemmän vaivaa laadun selvittämisessä)?
4. Mikä olisi sertifikaatin tarkka sanasisältö?
5. Kuka tarran länttäisi, vai painettaisiinko se jo taittovedoksen mukana itse kanteen?
Voisiko Tieteellisten seurain valtuuskunta tai jokin muu eri tieteenalojen yhteysverkosto liittyä tähän?
Vetehinen kirjoitti:Jätän nyt tämän ketjun.
Älä nyt, kun juuri olemme pääsemässä asian ytimeen! Kerrankin kun sinulta tulee oikeasti rakentava ehdotus niin olet heti vetäytymässä.