Itse asiassa kuvatun kaltaista toivetta onkin jo ryhdytty toteuttamaan: Suomen ylivoimaisesti vanhin toiminnassa oleva kustannusliike on äskettäin alkanut jakaa julkaisemansa kirjat tiukasti kahteen luokkaan: "tieto-" ja toisaalta "tiedekirjoihin". Jälkimmäiset, joilla samaisen kustantajan tekstin mukaan "tarkoitetaan rajatummin vain tieteenalan ammattilaisten kirjoittamia, omaan uuteen tutkimuksen perustuvia ja ennen kaikkea toisille alan ammattilaisille suunnattuja akateemisia tutkimusteoksia", tunnistaa kanteen painetusta sertifikaatista, eräänlaisesta leikkileimasta.Käsite "tietokirja" on nykyisellään liian väljä, se kattaa kaiken ei-kaunokirjallisuuden. Tieteellinen tietokirja olisi ehdottomasti kannatettava uusi luokka, mutta se edellyttäisi juuri tätä laadunvalvontaa.
Jako tullee merkittävästi selkiyttämään kunkin potentiaalisen lukijan ohjaamista juuri hänelle sopivaan erotusaitaukseen. Itsekin olen aikojen kuluessa tietämättömyyttäni mennyt tarttumaan melkoiseen joukkoon mm. perinteikkään Hist. Tutk. - sarjan niteitä, aina Soinisen ja Wirilanderin 70-luvun klassikkoteoksista lähtien. Tästedes polku kansantajuisen lukemiston luo helpottunee suuresti.
Samalla uudistus varmaankin on omiaan kääntämään kustannusalan tasaisesti laskevat myyntikäyrät uuteen nousuun.