Emma-Liisa kirjoitti:
Tuskin nuo elokvat kertovat, miten sotaan aikoinaan suhtaudutaan, vaan pikemmin siitä miten sotaa on haluttu myöhemmin muistella. Tai oikeammin Italian kohdalla nimenomaan miehitystä. Käsittääkseni Kreikan miehitys ei ollut Italian taholta mitään "pehmoilua" vaan pikemmin päinvastoin.
Tuo menneisyydenhallinta olikin mielessäni ja ero suomalaiseen menneisyydenhallintaan. Meillä Suomessa yritetään kaivella esille ja julkisuuteen Huhtiniemi-taruja ja
Einsatzgruppe Finlandioita, sotavankileireistä kirjoitetaan lukuisia kirjoja jne.
Halutaan muistella niitä "sodan aikaisia vaiettuja ja keksittyjäkin tai paisuteltuja asioita nykyhetken näkökulmasta tarkasteltuna."
Monet italialaiset näyttäisivät nykyään ajattelevan Italialla olleen "oikeus vaihtaa puolta", Musslinini *äänestettiin* 25.7.1943 pois diktaattorin paikaltaan ja tilalle nimitettiin Pietro Badoglion hallitus, joka julisti sodan Saksalle.
Marsalkka-pääministeri Badoglio lähetti käskyjään Kefaloniaan Acqui-div. komentajallekin ja
pakeni hallituksineen länsiliittoutuneitten puolelle.
Pietro Badogliolla
oli "häikäisevä sotilasura" takanaan, 1914 hän oli kapteeni ja menettäessään Caporetton tappiossa puolet armeijastaan jo kenraali ja Mussolini korotti Pietron marsalkaksi 1926. Badoglio oli Libyan kuvernöörinä ja johti Abessinian sinappikaasusotaa, nimitettiin Addis Abeban herttuaksi ja varakuninkaaksikin.
Hitler
ei kuitenkaan hyväksynyt tuota Italian demokraattista puolenvaihtamista liittolaisesta viholliseksi. Mutta "Kapteeni Corellin mandoliini" aiheutti EU-Italiassa aikeita
http://www.telegraph.co.uk/news/worldne ... pened.html oikeudenkäynneistä: The Telegraph mm. 13.1.2010 alikersantti Alfred Storkia vastaan ja 22.3.2012 kirj. ltn Otmar Mylhauserin ehtineen lähes 89-v. kuolla Mynchenissä ennen oikeudenkäyntiä.
Kefaloniassa antautuneelle Acqui-divisioonalle on pystytetty muistomerkki ja Kreikan ja Italian presidentit ovat yhdessä osallistuneet muistotilaisuuksiin.
Italialaisen Acqui-div. muistomerkki
http://www.kefalonia.net.gr/en/infoID.asp?Entityid=43 Kreikassa.
Onhan mm. Marzebotton verilöylystä 1944 järjestetty Italiassa oikeudenkäyntikin ja tuomittu poissaolevat saksalaiset syytetyt 100 miljoonan €uron korvauksiinkin - joita ei liene maksettu.
Max Hastings kirjoittaa saksalaisten Englannin pommituksissa 1940 ja 1944 , ilmeisesti V-1:t ja V-2:t mukaanlukien kuolleen 50 000 siviiliä. Ja liittoutuneiden Ranskan pommituksissa 75 000 ranskalaissiviiliä, joista 15 000 Normandian maihinnousun ilmapommituksiin liittyen. Mutta noita pommituksia ei nykyisin haluttane liiemmin muistella?
"Taistelu Englannista" 1940 oli ja on yhä alun perin propagandistisena sankaritarina ja
saksalaiset näyttäisivät nykyisin joskus "mutisevan vaimeasti" Dresdenin pommituksen olleen turhan.
Itse aiheeseen palaten. W.Churchillin mielessä näyttäisi El-Alameinin jälkeen syksyllä 1943 olleen Dodokanesian saarien lisäksi operaatio Balkanilla Wienin suuntaan ja Wieniinkin asti. Winston on turhaan yrittänyt saada amerikkalaisia joukkoja samalle suunnalle, mutta nämä eivät näytä antaneen edes ilmavoimiensa ilmatukea.
Ja Rintama Italiassakin näyttää jähmettyneen Rooman pohjoispuolelle, kun joukkoja keskitettiin Normandian maihinnousuun ja Cote d´Azurin maihinnousuun?
Normandian
maihinnousussa brittijoukkojen osuus näyttää olleen varsin vähäinen. Hastingsin mukaan "Churchill syytti Italian ilottoman ja verisen sotanäyttämön epäonnistumisista yksinomaan amerikkalaisia." Alexander brittijoukkoineen ei kyennyt etenemään Italiassa, puhumattakaan Churchillin Trieste-operaatiosta.
Quebeckin
konferenssissakin 9.1944 "Churchill puhui Rooseveltille paljon Italiasta ja Wienin hyökkäyksen eduista. Winston ei näyttänyt välittävän lainkaan amerikkalaisten kyllästymisestä ja välinpitämättömyydestä."
Ja" lokakuun 9. päivänä 1944 Churchill saapui Moskovaan ja kyydittiin Molotovin datsalle. ...Churchill laati asiakirjan, jota hän kutsui ´tuhmaksi dokumentiksi´, jonka pohjalta muotoiltiin ´´prosenttisopimus´´, joka amerikkalaisten silmissä edusti Chuchillin pääministeriaikaisen vehkeilyn huippua." "Neuvostoliitolle tunnustettiin Romanian osalta 90 %:n osuus, Jugoslaviassa ja Unkarissa osuudet olivat 50 - 50 %:a.
Bulgariassa
NL:lla olisi 75 % ja ´muilla´ 25 %:a. Churchill ojensi paperin pöytää pitkin Stalinille ja Stalin vilkaisi paperia, lisäsi siihen hyväksymismerkintänsä ja työnsi sen takaisin Churchillille."
"Italian kysymyksessä Churchill pyysi , ettei Moskova ´yllyttäisi italialaisia kommunisteja´ ja neuvotteluissa Jugoslaviasta ja Kreikasta Stalin ja Churchill ´sopivat´, että he yrittäisivät estää sisällissodan puhkeamisen kilpailevien ideologioiden välille," kirj. Max Hastings.
Ja jatkaa:
"Käytännöllisesti katsoen yhdelläkään Stalinin tarjoamista vakuutuksista ei ollut todellisuuspohjaa. Stalinilla ei ollut aikomustakaan kunnioittaa brittejä. Stalin ottaisi Balkanista sen mitä tahtoikin."
Ja pystyi.
Mutta olisivatkohan nuo Churchillin ehdotukset Moskovassa syyskuussa 1944 Stalinille olleet ´vailla todellisuuspohjaa´ nekin?
Veikko Palvo