Jospa yrittäisin taas viritellä keskustelua itse aiheesta.
Luin pitkään J ja K:n kirjaa eilen.En sentään hurmaantunut "nylanderin" tasolle, mutta vakuutuin kirjan arvosta tutkimustiedon yhdistäjänä ja osittain uudenkin esittäjänä.
Kolmikymmenluvun saksalaissuuntaus on esitetty perusteellisemmin kuin missään yksissä kansissa aiemmin. Erityisesti sotilaskontaktien laajuus tuli vakuuttavasti esille.Myös uusia tietoja on esittää.
Toinen uuttakin tuonut kokonaisuus oli Göringin roolin merkittävyys Suomessa ja Pohjolassa. Onhan hänen mielenkiintonsa tiedetty, mutta esimerkiksi minä en ole uskonut hänen Mannerheim-kontaktiensa olleen näin laajoja.
Mannerheimin luonteenpiirteet ja toimintatavat ovat myös paljon tutumman tuntuisia, kuin esimerkiksi Juhani Suomen esittämät. Taisi olla niin, että voimissaan ollut Mannerheim oli kuin kotonaan 30-luvun monivaiheisissa kuvioissa, mutta sodan lopun ja rauhanteon ongelmat olivat vanhalle ja sairaalle miehelle ylivoimaisia.
Aikaeroa ei kuitenkaan ole kuin kymmenisen vuotta.
Käsitykseni on, että Marski ei koskaan toipunut täysin entiselleen kevään -43 sairastumisesta.
Vieläkin olen sitä mieltä, että Marski ei ollut hovimies, vaan ratsuväen upseeri ja vieläpä erityisen kyvykäs.
Suur-Suomi ajattelua ja siinä syntyneitä kirjallisia töitä on esimerkiksi Ohto Manninen kuvannut ansiokkaasti aiemmin, mutta tässähän tiedemiestenkin osuus tulee taas kerrattua.
Joihinkin vähäisiin virheisiin olen aiemmin viitannut. Otettakoon tässä esiin eräs pikku virhe. Eversti Ausfeld ei suinkaan komentanut JR ( =jalkaväkirykmentti) 27:ää itärintamalla, mutta kapteeni Ausfeld kyllä toimi JP ( jääkäripataljoona) 27:n viimeisenä komentajana. Everstiksi Suomen armeijassa hänet ylensi Mannerheim. Hän toimi 1. Jääkäriprikaatin komentajana.
Päivän ( 4.10.) Hesarissa on kirjan arvostelu.