Pyrit Jaakko aika härkäpäisesti selittämään peltojen olleen mahdottomia Itä-Suomessa.
Historia ei mene moisella touhulla yhtään eteenpäin. Eihän mahdottomaksi kuviteltua tutki. Onneksi on joukko muita, joille pelto ei ole mahdoton Itä-Suomessa ja he näyttävät löytävänkin peltoja (viittaan Orijärven peltoon). Oletetaan, että Itä-Suomessa on joukko rautakautisia peltoja, jotka odottavat löytäjäänsä, joka uskoo niitä löytyvän. Se joka ei usko, ei edes etsi.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Vetehinen kirjoitti:Hoet savimaasta - raskaasta ja kevyestä - ikään kuin savimaa olisi edellytys peltoviljelylle, mitä se ei mielestäni ole. Peltoja voi raivata turve- ja multapohjaiseen maastoon ja uskon, että niin on tehtykin.
Sinun uskomuksesi eivät merkitse mitään, luotan enemmän asiantuntijoiden näkemyksiin. Orrmanin mukaan "Päijänteen itäpuolella kulki länsieurooppalaisen peltoviljelyalueen itä- ja koillisraja."
Virkkeeseen sisältyy oletus, että on olemassa "länsieurooppalainen" peltoviljelyalue. Vastaavasti on kai oltava "itäeurooppalainen" peltoviljelyalue. Mitähän Orrman niillä meinaa?
Sirkka-Liisa Seppälän "Perinnemaisemien yhteys varhaiseen asutus- ja maankäyttöhistoriaan" löytyy verkosta
https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=1
Siitä joitakin poimintoja:
Rautakaudelta tunnetut muinaispellot on tehty hieta- tai hiesuvaltaisille maille, usein muinaisia rantakerrostumia hyödyntäen (esim. Vikkula & Seppälä & Lempiäinen 1994; Mikkola 2005).
Hieta ja hiesu eivät ole savea. Toitotuksesi, että pelto edellyttää savimaata ei saa tukea tutkijoilta. Olet yksi huutava ääni korvessa tässä asiassa.
Rautakauden agraaria asutus- ja maankäyttöra kennetta tunnetaan melko vähän, esimerkiksi ajanjakson rakennusjäännöksiä on tutkittu kaivauksin vasta vain muutamia (Nuñez & Uino 1998; Raike & Seppälä 2005). Asutuksen merkkejä tunnetaan kalmistojen tapaan matalilta moreenikumpareilta ja harjunrinteiden juuresta, mutta joskus hiesu- ja jopa savimailta. Asumuksien lähellä on yleensä helposti muokattavia hieta-, hiesu- tai savimaita sekä niittyä kasvaneita kosteikkoja tai rantoja.
Kuvaus rautakauden asuinpaikkojen maaperistä kertoo myös hiedasta, hiesusta ja savimaista.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Myös Puhiksen linkki osoittaa, että varhaisinkin peltoviljely idässä on hyvin myöhäistä (1200-luku).
Linkki osoittaa, että 1200-luvulla oli pelto, mutta tuskin juuri tuo pelto oli Itä-Suomen ensimmäinen pelto. Varsin yllättävää, että juuri ensimmäinen pelto olisi tuo löydetty pelto ja toivottavasti moni ei ala kuvittelemaan, että juuri tuo pelto oli varhaisin.
Seppälän mukaan:
Laajimmat kenttätyöt on tehty 2000-luvulla Mikkelin Orijärvellä, jossa on paljastunut useita muinaispeltoja. Tähän mennessä tutkitut jäännökset on ajoitettu pääosin viikinki- ja ristiretkiajalle, 800–1200-luvuille (Mikkola 2005)
Seppälän esittelemien tietojen mukaan Orijärven pelto on 1200-lukua vanhempi.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Peltoviljely taas liittyy kaikkialla savimaihin, jotka ovat hedelmällisempiä kuin hiekkamaat. Savimaiden puute – olivatpa ne raskaita tai keveitä – merkitsee sitä, että idässä viljeltiin toisella tavalla kuin lännessä.
Muitten mielestä peltoviljely liittyy hieta- ja hiesumaihin myös joten ajatuksesi pelkästä savimaasta pellon pohjana ei oikein minusta kanna. Sinulta puuttuu faktaa, joka tukisi teoriaasi savimaasta ainoana pellon pohjana.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Muistutan, että esihistoria päättyy vasta 1200-luvun kieppeillä. Ensimmäisen vuosituhannen pelloista ei Itä-Suomessa ole tietääkseni merkkiäkään.
Et vain tiedä sitten, koska kyllä kai Orijärvi on sijoitettava Itä-Suomeen ja siellä ajoitettu pelko ensimmäiselle vuosituhannelle.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Orrman on myös rekonstruoinut verotalojen summittaisen lukumäärän vuoden 1350-luvun tilanteessa:
- Varsinais-Suomi 4000
- Uusimaa 2000
- Satakunta 1800
- Karjala 1500
- Häme 1300
- Pohjanmaa 1000
- Savo 600
Savon mitätön osuus vielä näinkin myöhään liittynee siihen, että huhtakaskeaminen vaati paljon tilaa eikä siksi mahdollistanut niin tiheää asutusta kuin vanhoilla peltoviljelyalueilla.
Muitakin selityksiä kai on ja ne ovat luultavasti luontevampia. Savolaisia asui Pähkinäsaaren rajan toisella puolella ja ehkäpä heitä ei Ruotsi verottanut. Kun kuitenkin Orrman on rekonstruoinut (ilmeisesti jollain menetelmällä arvioinut) verotalon määrän Savossa 600:ksi niin ne voivat olla peltoviljelytaloja Ruotsin puolella Pähkinäsaaren rajaa.
Kirjoitat että huuhtakaski vaatii paljon tilaa. Mieluimmin toisinpäin. Huuhtakaski vaati vähemmän tilaa kuin lehtokaski, koska huuhtakasken tuotto oli suurempi. Samaan tuottoon kuin kaskessa tarvittiin huuhtakaskessa ilmeisesti pienempi pinta-ala.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Uudenmaan suuri asutus on ilmeisesti suurelta osin ruotsalaisasutuksen ansiota ja ainakin sen jälkeistä, koska:
- Raskaita savimaita päästiin viljelemään vasta kun ruotsalaisten mukana tuli uudenlainen rautavannasaura.
Ei tuollainen tulkinta saa tukea tutkimuksista. Rautainen vannas on Suomessa Helsingin yliopiston sivujen mukaan viikinkiaikainen. Siis paljon ennen ruotsalaisasutusta.
Raskaat savimaat ovat edelleen mysteeri. Mitä maaperää ne oikein ovat? Saatko tietosi "länsimaisesta peltoviljelyalueesta" ja ruotsalaisasutuksesta suomenmaalaiselta Eljas Orrmanilta?
Voi olla, että olet sekoittanut rautavannasauran (tai koukun, jonka puinen vannas on korvattu rautaisella) kehäauraan, joka oli maanmuokkausta helpottava uusi auramuoto, mutta sen leviäminen ei osu ruotsalaisasutuksen saapumiseen vaan on myöhäisempi. Kehäaura levisi Ruotsista Länsi-Suomeen 1400-luvulla eli ruotsalaisasutuksen jälkeen ja kesti sen leviäminen Ruotsissakin 1500-luvulle asti.