MM kirjoitti:Väitöskirjan sivulla 290 on toteamus, joka kumoaa jossain määrin Emma-Liisan argumentit vastavuoroisuudesta:
"Ylätasolla vastavuoroisuuden ajatus liittyi siihen, että vankien hyvä kohtelu voisi olla vakuutus, joka minimoisi mahdollisen tappion myötä tulevat vahingot (vankien hyvä kohtelu: Suomelle ei sanktioita). Perinteisimmässä mielessä vastavuoroisuudella, niin sanotulla kauhun tasapainolla, ei Suomen ja Neuvostoliiton välisessä sodassa kuitenkaan ollut merkitystä. Ensinnäkin sotavankimäärät
olivat tätä varten liiaksi epätasapainossa. Suomella oli sodan aikana yhteensä
lähes 70 000 neuvostosotavankia, kun Neuvostoliiton vangiksi jäi vain hieman yli
3 000 suomalaissotilasta. Toiseksi Neuvostoliiton välinpitämättömyys omia sotavangiksi jääneitä sotilaitaan kohtaan esti vastavuoroisuuden velvoitteen muodostumisen Suomen osalle."
Tarkoitin vastavuorosuudella tietenkin
periaatetta: kun kansainväliset tarkastajat olisivat päässeet leireihin, apua olisi tullut Kainsainväliseltä Punaiselta Ristiltä. Mutta koska tämä oli NL:lle mahdotonta, Suomi teki jälkikäteen ajatellen virheen, kun ei sallinut tätä jo heti alussa yksipuolisesti.
Westerlundin tutkimuksesta käy ilmi, ettei Suomi pyytänyt apua myöskään suoraan Ruotsilta, josta sitä olisi nopeimmin saatu. Syynä oli se, että haluttiin Ruotsin avun suuntautuvan muille ryhmille, t.s. omille kansalaisille. Niin kauhea kuin tämä onkin, se on jossain määrin ymmärrettävää ko. elintarviketilanteessa.
Westerlund osoitti myös, että Ruotsin SPR oli yläluokan käsissä eikä se mielellään auttanut "nolsevikkeja". Vasemmisto taas vastusti Suomen sotapolitiikkaa eikä ollut halukas auttamaan, ei edes neukkuja.
Ruotsi auttoikin sitten mm. Kreikkaa. jossa siviiliväestöä kuoli nälkään, ja siksi länsiliittoutuneet sallivat avun. Toisaalta liittoutuneet kuitenkin estivät sen, että Suomi olisi ostanut Ruotsilta vaatteita Itä-Karjalaan.
Osaltaan kuolleisuus johtui siitäkin, ettei ihmisillä ollut kuin kesävaatteet, jotka olivat päällä vangeiksi/siviilivangeiski joutuessa. Tietenkään heillä ei olisi pitänyt teettää selllaisissa talvella töitä.