Yle Uutiset 21.1: Tutkijat saavat uutta tietoa karkureiden teloituksista

[Martti Tapio Pelho]

Jyväskyläläinen Jorma Uski toi 19.10.2006 blogissaan julkisuuteen ja tietoisuu-teemme, miten Helsingin yliopiston tutkijaryhmän johto toimi lokakuussa 2006 Lappeenrannan Huhtiniemessä “tutkiessaan” silminnäkijöiden - sotiemme ve-teraanien ja aikalaistodistajien - osoittamia rintamakarkureiden joukkohautapaikkoja:

“Kaksi viikkoa siten tuskailin kirjoituksessani, kuinka ei löydy virallista tahoa, joka suostuisi kuulemaan vuoden 1944 silminnäkijäksi ilmoittautunutta tietojensa kertomiseen halukasta.

Se hyödytti sen verran, että kaivauksia johtava Mika Lavento otti yhteyttä ja sovimme tapaamisesta paikan päällä seuraavana päivänä.

Vuoden 1946 karttojen ja nykyisen kaavan mukaan paikka saatiin yksilöityä ja paikan päällä käydenkin vielä tarkennettua +/- 10 metrin tarkkuudella.

Tuota paikkaa ei sitten kaivettu. Ei vaikka Lavennon mukaan saman alueen oli muutama muukin osoittanut.

Laventokin tunsi nk. "perimätiedon", että ko. alueelta oli löydetty jopa pintaan nousseita luita.

Paikka siis tiedettiin, mutta kysyessäni Lavennolta mahdollista maatutkaamista, ei juuri tuota paikkaa kuulemma oltu tutkattu, eikä maatutkakaan kuulemma enää paikalla...

Kaivettu ei myöskään viereiseltä voimalinjalta pylvään numeron perusteella yksilöityä paikkaa. Kaivettiin kyllä toisesta kohdasta, ja sitten "korjattiin" virhe kaivamalla osoitetusta paikasta lapion piston verran ja julistamalla paikka tutkituksi; "ei löydetty mitään".

Myöskään sitä aluetta, mistä v. 1971 vesijohtotöissä löytyi luita, ei ole kaivettu.
Vaikuttaa siltä, että kaivauksia tehdään nk. verkonpaikkaajan menetelmällä: "etsii, etsii, vaan ei soisi löytävänsä.

Toki eroakin on: jos joku osoittaa verkonpaikkaajalle reiän, niin kyllä hän ainakin tarkastaa vihjeen oikeellisuuden.

Kaivausten tekijät näyttävät välttelevän kohdan tutkimista.

Sen paikan tutkimisen sijasta siihen kärrättiin parin viikon sisällä useita metrejä korkea risukasa; ehkä merkiksi siitä, että tästä ei ainakaan kaiveta.

Kun isäni kuuli siitä, koki hän joutuneensa pellen rooliin. Ymmärrän tunteen; tuon verran "virallinen Suomi" arvostaa rintamaveteraanejaan.

Sisältyiköhän kaivausten toimeksiantoon tuollainen ohjaus?

Ainakin Mika Lavennon lausunto - "Tarkoitus ei ollut etsiä toivottuja tai pelättyjä tuloksia" - viittaisi siihen suuntaan.”

Sotiemme useiden veteraanien Lappeenrannan Huhtiniemestä Helsingin yliopiston tutkimusryhmälle lokakuussa 2006 osoittaman laittomasti ammuttujen rintamakarkureiden joukkohautapaikan koordinaatit ovat: P: 6769474 m I: 561886 m.

Vuoden 1971 lokakuussa Lappeenrannan kaupungin työporukan (Jorma Ojansuu, Jukka Karlsson, Jorma Vainikka ja Veikko A. Mattera) Huhtiniemestä löytämän yli 10 päällekkäin ladotun vainajan joukkohautapaikan karttakoordinaatit ovat : P: 61ast, 02min, 57sek I:28ast, 9min, 10sek.

Helsingin yliopiston tutkijaryhmät jättivät vuosina 2006-09 - armeijan ja polisiin painostuksesta - tutkimatta joukkohaudan. Vuonna 1971 poliisi jätti armeijan pyynnöstä tutkimatta joukkohaudan ja hävitti kaikki jopa joukkohautapaikkaa koskevat asiakirjansakin.

Vuonna 2006 tutkijaryhmän johtaja Lavento kuuli paikan päällä Jukka Karlssonia ja pyysi Karlssonia osoittamaan tutkijaryhmälle vuonna 1971 löydetyn joukkohautamontun.

Karlssonin tutkijoille osoittaman joukkohautamontun vieressä ollut - armeijan vuosien 2004-06 maatutkailun perusteella "löydetty" - 1850-luvun ortodoksikalmiston tutkijat kaivoivat ja raaputtivat varsin tarkkaan parin tuhannen tunnin työpanoksella muinaismuistomerkiksi.

Helsingin yliopiston tutkimusryhmät (2006-09) päättivät virkavelvollisuuksiensa vastaisesti olla tutkimatta ja kaivamatta useiden veteraanien ja aikalaisten tutkijoille Huhtiniemestä Uskin kirjoituksessaan mainitsemien kahden joukkohautapaikan ohella Huhtiniemen esikuntarakennuksen viereisen, hyppyrimäen viereisen sekä 300 metrin ampumaradan maalitaulujen viereiset kolme ammuttujen karkureiden joukkohautapaikkaa.

Helsingin yliopiston tutkijat (ja heitä ennen vuosikymmenet Lappeenrannan poliisi ja armeija) jättivat dokumentoimatta ja selvittämättä lisäksi Taavetista aikalaistodistajien osoittamat ammuttujen karkureiden joukkohautapaikat sekä Taipalsaaren lentokentän viereisen ja Taipalsaaren Vehkataipaleen maatilan ja Valkealan hautausmaan ammuttujen karkureiden joukkohautapaikat.

Kaikki edellä mainitut joukkohautapaikkoja koskevat aikalaiskertomukset ja hautapaikkojen koordinaatit sensuroitiin pois tutkijaryhmien vuosien 2006 ja 2009 raporteista.

Kyseisten raporttien mukaan tutkijat eivät kuulleet yhtään aikalaistodistaa vuosina 2006-09. Paikan päälle Huhtiniemeen kutsuttujen aikalaistodistajien matkalaskutkin jätettiin lupausten ja virkavelvollisuuksien vastaisesti maksamatta.

Jorma Uskin blogissaan julistaman omakohtaisen havainnon mukaan kyseisen veteraanien ja tutkimusryhmänkin kirjaaman paikan päälle kasattiin lokakuussa 2006 "tutkimusten ajaksi parin metrin korkeudelta roskia kuin kielloksi tutkijoille ettei tästä saa kaivaa."

Veteraanien ja aikalaisten Helsingin yliopiston tutkimusryhmille osoittamien 12 ammuttujen karkureiden joukkohautapaikan tutkiminen ja selvittäminen kuluu rikos- ja esitutkintalain mukaan nyt keskusrikospoliisille ja valtakunnansyyttäjänvirastolle.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Martti Tapio Pelho]

Vuonna 2001 ilmestyi kirja Savitaipaleen veteraanien muistelmista nimellä “Olinhan siellä minäkin 1939-45”.

Kirjassa Tauno Okko Savitaipaleen Välijoelta muistelee näin:

"Nostomiehenä sotaväkeen jouduin 20.4.1944 Lappeenrantaan, jossa sijaitsi Jalkaväen Koulutuskeskus 3. Alokaskoulutuksen loputtua komppaniastamme otettiin neljä poikaa kouluttamaan III nostomiehiä, jotka olivat yli 40-vuotiaita. Kävimme myös Huhtiniemessä ampumaharjoituksissa. Siellä oli 300 metrin taulujen takana kaivettuja hautoja, joita ihmettelimme.

Iltaisin oli vapaa-aikaa ja olimme ylikersantti Hugo Olkkosen kanssa kasarmin pihalla työntämässä kuulaa. Ohitsemme kulki armeijan kuorma-auto, jossa oli korkeat laidat. Autossa oli noin 10-15 miestä, jotka olivat ilman päähinettä ja vain villapaidat päällä.

Eräästä autosta huudettiin meille kerran: ‘Hei pojat! Meitä viedään! Auto palasi Huhtiniemen suunnasta tyhjänä takaisin.

Ihmettelimme emmekä ymmärtäneet toimintaa. Vasta myöhemmin olemme osanneet yhdistää tapahtumat Kannaksen murtumiseen ja siihen liittyviin jälkiselvittelyihin.”

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Veikko I Palvo]

Vuonna 2001 ilmestyi kirja Savitaipaleen veteraanien muistelmista nimellä “Olinhan siellä minäkin 1939-45”.

Kirjassa Tauno Okko Savitaipaleen Välijoelta muistelee näin:

Kävimme myös Huhtiniemessä ampumaharjoituksissa

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

Kyllähän Elina Sanan kirja kymmenkunta vuotta sitten sai aikaiseksi toisen maailmansodan sotahistorian suuntautumisen vahvasti varjopuolien ja "vaiettujen ja salattujen" asioiden tutkimiseen. Simon Wiesenthal-keskuskin ( Euroopan toimisto? ) kiinnostui "Suomen holokaustista", mutta "huhtikaustiin" päädyttiin.
Elina Sanan kirjan saama kansainvälinenkin huomio mm. BBC:n edelleen välittämänä ja paisuttelemana taisi lopahtaa Huhtiniemeen?
Sotasurmat-projekti
oli sentään varsinaista valtionjohdon taholta käynnistettyä tutkimusta tuloksineen.
Mutta
eikö tuo "huhtikaust" saanut alkunsa vuonna 1971 Etelä-Saimaan artikkelista, joka lienee havaittu vasta oletettujen teloitettujen etsinnöissä?
Huhtiniemi-huhuja
on oletettavasti syntynyt 1971 ja myöhemmin niitä on yhdistelty sodanaikaisiinkin muisteluihin ja toisen käden epämääräisiin "tietoihin." Olisikohan Lappeenrannassa
11.1944 - 8.1946 toiminut salaperäinen Neuvostoliittoon luovutettavien kokoamisleirikin antanut huhuihin oman lisänsä. Tuo siviileiltä ja julkisuudelta aikanaan salattu kokoamisleiri http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn ... 110050.pdf lienee ollut massaluovutuksista karanneiden leiri ja sellaisten, jotka eivät olleet päässeet Ruotsiin turvaan.
Ja Ruotsiin syksystä 1944 alkaen "karanneista" tai Suomessa väärän nimen turvin Neuvostoliittoon luovutuksen välttäneistä ei taida olla heistäkään säilynyt muuta kuin huhuja ja kuulopuheita?

Veikko Palvo