Venäjä kriminalisoi toisen maailmansodan historian väärät tulkinnat

[Tapio Onnela]

Venäjän federaatio on hyväksynyt uuden lain, jonka mukaan voidaan tuomita 5 vuotta vankeutta, jos esittää Venäjän toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista loukkaavia tulkintoja.

Uuden lain mukaan on rikollista kieltää Nürnbergin kansainvälinen sotarikostuomioistuimen tunnustamia faktoja, joiden nojalla akselivaltojen sotarikollisia tuomittiin. Laki muistuttaa juutalaisten joukkotuhon kieltämisen kriminalisointia, joka on voimassa mm Saksassa, Itävallassa ja Ranskassa. Venäjän uusi laki menee pidemmälle, se poikkeaa näistä natsien hirmutekojen kieltämisen tuomitsemisesta sikäli, että venäläinen laki kieltää myös levittämästä väärää tietoa ja arvostelemasta Neuvostoliiton toimia toisen maailmansodan aikana.

Joidenkin venäläisten kommenttien mukaan tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että nyt hallitus voi tarvittaessa sulkea esimerkikisi historioitsijoiden, journalistien ja kirjailijoiden suut. Lain nojalla voitaisiin estää esimerkiksi Stalinin virheiden arvostelu.


* Law to counter attempts to infringe on historical memory in relation to events of World War II (President of Russia)

[Tapio Onnela]

The Moscov Times kertoo artikellissaan lain ensimmäisistä soveltamisista, vaikka laki ei vielä ole voimassakaan:

The patriotic imperative does not stop at video games: A long-tabled bill revived this past May seeks to "protect historical memory" by criminalizing any criticism of the Allies' actions during World War II, or any speculation of the criminality of Nazi leaders' war crimes.

Though the bill has not yet passed, it has already had an impact: In April, a dissertation on Soviet partisans by a young German historian was placed on Russia's federal blacklist of extremist materials for its failure to adequately extoll Soviet forces' achievements during the war.
Russia's 12 Most Surreal Legislative Initiatives (The Moscov Times 20.8.2014)

[historioija]

---venäläinen laki kieltää myös levittämästä väärää tietoa ja arvostelemasta Neuvostoliiton toimia toisen maailmansodan aikana.---

Merkinneekö tuo sitä, että Suomen sodan 1939-40 osalta palataan entiseen käytäntöön eli pidetään sotaa oikeutettuna, koska suomalaiset ryhtyivät hyökkäämään Mainilassa?

[yucca]

Uuden lain mukaan on rikollista kieltää Nürnbergin kansainvälinen sotarikostuomioistuimen tunnustamia faktoja, joiden nojalla akselivaltojen sotarikollisia tuomittiin.

Eipä Nürnbergin tuomioita ole kovin kriittisesti tarkasteltu missään. Tosin länsimaissa on aika yleisesti huomautettu, että Neuvostoliiton toimintaa ei koskaan tarkasteltu samanlaisten kriteerien mukaan. Vähemmälle ovat jääneet huomiot siitä, että länsiliittoutuneiden terroripommituksia ei koskaan edes ehdotettu otettaviksi tutkintaan.

Käytännössä Nürnbergin tuomioiden paaluttaminen kritiikin ulkopuolelle ei merkitse paljoakaan. Olennaisempaa on, saako Neuvostoliitton toimintaa tutkia kriittisesti.

Laki muistuttaa juutalaisten joukkotuhon kieltämisen kriminalisointia, joka on voimassa mm Saksassa, Itävallassa ja Ranskassa.

Historiallisen totuuden määritteleminen laeilla ei todellakaan ole vain Neuvostoliitolle ominaista. Itse asiassa se on tavallaan osoitus siitä, että totalitarismi ei tältä osin (enää) ole totaalista. Siellä, missä totalitaarinen koneisto yhdenmukaistaa julkaistavat mielipiteet ja tutkimuksen, ei tarvita lakeja. Suora kontrolli on paljon tehokkaampaa kuin lain ja oikeuslaitoksen kautta tapahtuva rajoittaminen.

[skrjabin]

Vähemmälle ovat jääneet huomiot siitä, että länsiliittoutuneiden terroripommituksia ei koskaan edes ehdotettu otettaviksi tutkintaan.

Sanoisin että huomio on pikemminkin standardikommentti IMT:tä käsittelevissä tutkimuksissa samoin kuin se, että tämä(kin) kuuluu sarjaan "mutta kun tekin" ja siksi jätettiin myös Blitz käsittelemättä.

[jsn]

Siellä, missä totalitaarinen koneisto yhdenmukaistaa julkaistavat mielipiteet ja tutkimuksen, ei tarvita lakeja. Suora kontrolli on paljon tehokkaampaa kuin lain ja oikeuslaitoksen kautta tapahtuva rajoittaminen.

Asia ei taida olla aivan näin yksinkertainen. Näin yksioikoista on tuskin ollut missään totalitaarisessa yhteiskunnassa eikä ns. täydellistä totalitaarista yhteiskuntaa liene koskaan edes ollut olemassa. Ne ovat kyllä käyttäneet mielellään lakeja ja oikeuslaitosta silloin kuin se niille kulloinkin on sopinut. Tästä on runsaasti esimerkkejä. Stalinin Neuvostoliitossa ja sen valtapiiriin liitetyissä itäisen Euroopan maissa käytettiin näytösoikeudenkäyntejä, joihin mm. sisältyi hysteerisiä tunnustuksia. Vastaavia käytettiin runsaasti myös Maon Kiinassa. Vaikka tällaiset oikeudenkäynnit toki olivat länsimaisen oikeuskäsityksen irvikuvia, ne täyttävät silti oikeudenkäynnin ja tuomioistuinlaitoksen ulkoiset tunnusmerkit. Esittämässäsi totalitarismissa näitä ei olisi ollenkaan tarvittu. Ankara rikoslaki ja rangaistukset kuuluvat olennaisesti totalitarismiin, vaikka järjestelmä tarvittaessa onkin valmis itse rikkomaan niitä. - Totalitarismi perustuu molemminpuoliseen pelkoon eikä kaikkivoipaisuuteen: Totalitaarinen valta pelkää kansalaisiaan ja kansalaiset taas puolestaan pelkäävät sitä. Kriittinen kohta on jälkimmäisen pelon määrä, koska se ei voi koskaan olla absoluuttinen ja totaalinen.

[JariL]

Asia ei taida olla aivan näin yksinkertainen. Näin yksioikoista on tuskin ollut missään totalitaarisessa yhteiskunnassa eikä ns. täydellistä totalitaarista yhteiskuntaa liene koskaan edes ollut olemassa. Ne ovat kyllä käyttäneet mielellään lakeja ja oikeuslaitosta silloin kuin se niille kulloinkin on sopinut.

Kyllä se on ollut juuri näin yksioikoista siitä huolimatta, että myös totalitaarisessa yhteiskunnassa tarvitaan oikeuslaitosta. Esimerkiksi Natsi-Saksassa vapautuvia vankeja haettiin suoraan vankilan portilta keskitysleireille ilman sen suurempia muodollisuuksia tai oikeudellista käsittelyä. Samoin oli tapauksia joissa tuomioistuin päätyi vapauttavaan tuomioon mutta syytetty päätyi silti leirille. Sillä että todisteet eivät riittääneet tuomioon natisen hallitsemassa oikeudessa ei ollut mitään merkitystä. Pelkkä hallinnollinen määräys riitti siihen että henkilö joutui systeemin rattaisiin jos niin haluttiin.

Mikään totalitaarinen systeemi ei pysty valvomaan aukottomasti kaikkea mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Riittää, että se pystyy luomaan kuvan siitä että valvonta on kattavaa ja tässä hallinnollisilla määräyksillä toimivalla terrorikoneistolla on keskeinen rooli. Tee jotakin mitä hallinto ei hyväksy niin sinut noudetaan neljältä aamuyöstä. Tätä kuvaa hyvin neuvostoaikainen vitsi kerrotaloasunnosta jonka oveen koputetaan aamuyöllä. Kukaan asunnossa oleva ei uskalla mennä avaamaan. Oven kolkuttaminen jatkuu kuitenkin ja vihdoin yksi asukkaista uskaltautuu ovelle. Tulee hiljaista. Kun oven avannut asukas palaa ovelta, hän toteaa "Ei mitään hätää, toverit, talo vain palaa." Näin se totalitaarinen systeemi toimii...

[Emma-Liisa]

Stalinin Neuvostoliitossa ja sen valtapiiriin liitetyissä itäisen Euroopan maissa käytettiin näytösoikeudenkäyntejä, joihin mm. sisältyi hysteerisiä tunnustuksia.

Näytösoikeudenkäynnit olivat vain jäävuoren huippu. Suurimman osan tuomioista antoi ns. troikka, joka ei käsittääkseni ollut mikään virallinen tuomioistuin.

Vaikka troikat toimivat julkisuudelta piilossa, mutta niissäkin useimmiten ainoana "todisteena" oli syytetyn tunustus ja/tai kanssasyytettyjen "tunnustus". Tunnustusta ei olisi tarvittu julkisuuutta varten, joten ainoa "järkevä" syy oli (kun viranomaisetkaan eivät ilmeisesti ottaneet tunnustuksia vakavasti) se, että näin vangit murrettiin leiriä varten. (Tosin teloitettuja kohdeltiin samalla tavalla.)

[Emma-Liisa]

Natsi-Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton julkisten oikeudenkäyntien välillä on joitakin eroja.

Ensinnäkin NL:ssa syytetyt tunnustivat tekaistuja tekoja ja myönsivät ne itse vääriksi, Natsi-Saksassa syytetyt joko kiistivät teot tai jos myönsivät ne, pitivät niitä oikeina, koska hallitus oli heidän mielestään väärässä. Pelkästään kidutus tai vaihtoakauppa viranomaisten kansssa omaisten säästämisestä ei riitä selittämään neuvostoliittolaisten käytöstä, koska molempia tetenkin voitiin käyttää Saksassakin, vaan ilmeisesti asiaan vaikutti se, että NL:ssa syytetyt oli kommunisteja, jotka näin halusivat tehdä kannattamalleen asialle viimeisen palveluksen, Natsi-Saksassa taas hallituksen vastustajia.

Toinen ero on se, että vaikka Natsi-Saksassakin käytettiin kidutusta, niin esim. Hans ja Sophie Schollin kuulusteluissa, vaan kuulustelijat toimivat ihan normaalein poliisimenetelmin yrittäen saada selville totuus Valkoisen ruusun lentolehtisten levittäjistä (eikä suinkaan tunnustusta jonka he olivat ennalta päättäneet). Sama pätee pastori Dietrich Bonhoefferin kuulusteluihin, joissa tämän onnistuikin salata totuus aina siihen asti, kun ns. Zossenin arkisto syjsyllä 1944 paljastui.

Olisi erityisen kiinnostavaa tietää, oliko Neuvvostoliiton viranomaisilla poikkeuksia, jolloin hekään eivät olisi pyrkineet tekaistuun tunnustukseen vaan totuuden selville saamiseen. Järjen mukaan näin on täytynyt olla, koska kuulusteluissa oli mahdollista saada myös ihan todellista tärkeää tietoa esim. siitä, ketkä sotavangeista olivat ryhtyneet yhteistyöhön vihollisen kanssa.

Historiantutkimuksen kannalta olisi oleellista tietää, onko kuulustelupöytäkirjoista löydettävissä myös oikeaa tietoa.

[jsn]

Pelkkä hallinnollinen määräys riitti siihen että henkilö joutui systeemin rattaisiin jos niin haluttiin.

Modernia saati edes esimodernia yhteiskuntaa ei voi hallita pelkillä hallinnollisilla määräyksillä. Vaikka Venäjän keisarikunta oli muodollisesti absoluuttinen monarkia, jossa kaikki valta oli yksinomaan tsaarilla, silti voimassa oli lakeja, asetuksia ja ukaaseja ja jopa määritelty lainsäädäntöjärjestys. Keisari tai hänen hallintonsa saattoi silti rikkoa lakeja ilman että hänen oli tarpeen pelätä sanktioita. Lakeja voitiin säätää myös ohi lainsäädäntöjärjestyksen. Mutta lakeja yhtä kaikki valvottiin ja yritettiin noudattaa. Ilman lakeja ei onnistunut hallita edes agraarista ja esimodernia yhteiskuntaa. Pelkillä laeilla ja tuomioistuinkäytännöillä taas ei voida hallita oikein mitään yhteiskuntaa, vaikka anglosaksinen maailma joskus yrittää toista väittää.

Kansallissosialistisessa Saksassa keskeisiä olivat mm. Nürnbergin rotulait, jotka ohjasivat yhteiskunnan toimintaa. Niihin myös vedottiin tarvittaessa. Järjestelmän ytimessä oleva johtajaperiaate Führerprinzip perustui sekin lainsäädäntöön. Führerin nimissä annetuilla asetuksilla tai Führerin käskyillä oli lainvoima ja niitä vastaan ei voinut rikkoa. Johtajaperiaatteen ja Volksgemeinschaftin ympärille kehiteltiin kokonainen oikeusteoreettinen koulukunta "saksalaisesta oikeusvaltiosta" ja sen oikeuden lähteistä. Tällä oli myös 30-40-lukujen suomalaisiin oikeusoppineisiin iso vaikutus. Toki nämä olleet ns. länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisia ajatuksia. Mutta laeista ja laintulkinnasta niissäkin oli kyse.

[Emma-Liisa]

Ehkä se, mitä me pidämme normaalina, onkin poikkeus. Esim. Henrik VIII:n maanpetos oli määritelty kuin Stalinin NL:ssa. Pelkkä sana oli teko.

Tutkinta alkoi vasta kun epäilty oli vangittu, mutta siitä huolimatta tulos oli yleensä tuomio.

"Oikeudenkäynissä" syytetty joutui vastaamaan suullisesti kysymyksiin ilman että oli saanut mahdollisuutta tutustua syyteaineistoon, ilman lainopillista avustajaa ja ilman mahdollisuutta kuulustella todistajia.

Lisäys: myöhemmin ei ollut oikeudenkäyntiä, vaan pelkkä parlamentin akti (esim. Cromwell). Tällä ei sinänsä ollut suurta merkitystä, koska kun kuningas menetti luottamuksensa johonkuhun, joka vietiin Toweriin, tuomio oli varma.

[JariL]

Kansallissosialistisessa Saksassa keskeisiä olivat mm. Nürnbergin rotulait, jotka ohjasivat yhteiskunnan toimintaa. Niihin myös vedottiin tarvittaessa. Järjestelmän ytimessä oleva johtajaperiaate Führerprinzip perustui sekin lainsäädäntöön. Führerin nimissä annetuilla asetuksilla tai Führerin käskyillä oli lainvoima ja niitä vastaan ei voinut rikkoa. Johtajaperiaatteen ja Volksgemeinschaftin ympärille kehiteltiin kokonainen oikeusteoreettinen koulukunta "saksalaisesta oikeusvaltiosta" ja sen oikeuden lähteistä. Tällä oli myös 30-40-lukujen suomalaisiin oikeusoppineisiin iso vaikutus. Toki nämä olleet ns. länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisia ajatuksia. Mutta laeista ja laintulkinnasta niissäkin oli kyse.

Führer prinzipiä ei rajoittanut mikään laki eli kyseessä oli puhdas mielivalta. Mielivalta ei muutu laillisuudeksi sillä että sen ympärille kehitetään oikeusteoreettinen koulukunta.

Rotulakeja voitiin kiertää koska tahansa hallinnollisella määräyksellä. Tunnetuin tällainen tapaus oli Eduard Milch jonka juutalaisuus vedettiin yli yhdellä kynänvedolla. Hänellä oli noin 200.000 kohtalotoveria joiden kohdalla tehtiin samoin.

[jsn]

Mielivalta ei muutu laillisuudeksi sillä että sen ympärille kehitetään oikeusteoreettinen koulukunta.

Enhän minä toki mitään tällaista ole väittänyt. Sanon vaan että on virheellistä sanoa etteikö totalitarismissa olisi tarvittu lakia. Sen asema vain oli toisenlainen kuin demokratiassa. Führerin käskyt ja asetukset olivat lain kaltaisia eli niihin voitiin vedota ja perustella niillä toimintaa eri viranomaisissa - eikä missään nimessä niin että eri viranomaiset olisivat aina keksineet tilanteen mukaan täysin omia sääntöjään, kuten täällä on tunnuttu väittävän.

"Saksalainen oikeus" oli ehdottomasti erittäin ideologinen konstruktio. Mm. lainsäädännössä oli pyrkimyksiä karsia "juutalaiseksi" mielletyt piirteet talouselämästä. Mm. koron perimistä ei voitu kieltää, koska tällainen olisi saattanut yhteiskunnan sekaisin. Muutosten ohella arvostettiin saksalaista oikeusperinnettä, joka nähtiin "rodun" ilmauksena. Kyllä tämä on myös lain käsitteen arvostamista, eikä sen kiistämistä. Tietenkin todellisuus ja teoriat eivät aina kohdanneet ja Führer-käskyinä annetut määräykset saattoivat olla keskenään täysin ristiriitaisia.

[skrjabin]

Sanon vaan että on virheellistä sanoa etteikö totalitarismissa olisi tarvittu lakia.

Harvapa sellaista kategorisesti lähtisi väittämäänkään. Mutta yksi, joka asiasta ainakin juristiensa kanssa oli eri mieltä lainvoipaisuuden autuudesta oli Hitler itse. Hänen touhujaanhan olivat valtakunnan juristitkin välistä viemässä oikeuteen; mm. keskitysleirien tapahtumista käynnistettiin oikein virallinen tutkinta ja oikeusprosessikin, samoin yritettiin selvitellä oikeusteitse ns. pitkien puukkojen yön tapahtumia kunnes Hitler puuttui asiaan. Yritykset kattavan kansallissosialistisen lainsäädännön, "Codex Hitlerin" laatimiseksi Hitler myös torppasi. Juristikunta nosti lopullisesti kätensä pystyyn joskus 1940-luvun alkuvuosina kun "oikeus"ministeri Thierack totesi että antaa mennä vaan, viekää epäkelpoon ainekseen kuuluvat vangit minne lystäätte, oikeudenkäyttö ei kuulu oikeusistuimille vaan SS:lle.

[jsn]

Yritykset kattavan kansallissosialistisen lainsäädännön, "Codex Hitlerin" laatimiseksi Hitler myös torppasi. Juristikunta nosti lopullisesti kätensä pystyyn joskus 1940-luvun alkuvuosina kun "oikeus"ministeri Thierack totesi että antaa mennä vaan

Juristien innostus osoittaa, että laillisuutta ja totalitarismia yritettiin sovittaa yhteen lähes epätoivoisella vimmalla. Se ei ollut lain kieltämistä tai kiistämistä vaan korostamista. Hitlerkään ei voinut kokonaan sanoutua irti laillisuudesta. Silloin hänellä ei olisi ollut enää valtaa. Totalitarismi tarvitsee lakeja siinä kuin mikä tahansa järjestäytynyt yhteiskunta. Totalitarismi ei ole laillisuuden vastakohta vaan se on villi länsi, jossa oikeutta hankitaan itse ja lähinnä väkivallan avulla tai sillä uhkaamalla eikä ole yhtä selkeää valtakeskusta. Kansainvälisissä suhteissa se nähtävästi halutaan palauttaa takaisin eli palataan historiassa taaksepäin.