Palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) ja Suomen tiedekustantajien liitto, joka myös rahoittaa palkinnon. Palkintoraatiin kuuluivat tänä vuonna Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Hanna Snellman, talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta sekä professori Johanna Mappes Jyväskylän yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian osastolta. Raadin sihteerinä toimi TSV:n julkaisupäällikkö Johanna Lilja. Vuoden tiedekirja -palkinto myönnetään edellisenä vuonna ilmestyneelle erityisen ansiokkaalle suomalaiselle tiedekirjalle. Palkintoa on jaettu vuodesta 1989 alkaen.
Vuoden tiedekirjan kriteereitä ovat aiheen kiinnostavuus ja merkittävyys, sisällön tieteellinen painoarvo sekä teoksen kirjalliset ansiot. Tiedekirjan täytyy perustua tutkimukseen, kertoa tutkimuksen tuloksista ymmärrettävällä tavalla ja antaa lukijalle mahdollisuus tarkistaa kirjoittajan väitteet ja johtopäätökset. Vuoden 2014 tiedekirjaraati päätti kohdistaa huomionsa erityisesti perinteisiin monografioihin. Raati katsoi, että yhtenäisen kirjan asemaa tulee korostaa aikana, jolloin tutkijoihin kohdistuu koveneva paine kirjoittaa kansainvälisiä artikkeleita. Kriteereissä päätettiin korostaa innovatiivisia metodologisia ratkaisuja. Raati oli yksimielinen niin parhaasta tiedekirjasta kuin kunniamaininnastakin.
PALKINTOLAUTAKUNNAN PERUSTELUT
Mirkka Lappalainen: Pohjolan leijona (Siltala 2013, 321 s.) Vuoden tiedekirja 2014
Mirkka Lappalaisen Pohjolan leijona on kuvaus 30-vuotisessa sodassa kasvukipuilevasta valtakunnasta, sen perifeerisestä alueesta nimeltään Suomi ja hallinnollisesta käänteestä kohti uutta aikaa. Kirja vaeltelee kiehtovasti hovin, aatelin, papiston ja rahvaan parissa. Lappalainen onnistuu taitavasti liittämään toisiinsa suurvaltasuhteet, Ruotsin hovin mentaalimaiseman ja aikalaisilmapiirin sekä suomalaisten tunnot muuttuvassa suurvallassa. Tutkimus aukeaa nimenomaan Suomen suuntaan – pienet tarinat kertovat miten Kustaan II Aadolfin suurvaltapolitiikka koettiin yhteiskunnan eri tasoilla ja kehittyvissä instituutiossa.
Uusi metodinen lähtökohta on kirjassa kohdistettu yllättävään näkökulmaan: vallanpitäjän, hänen aikakautensa ja sen elämäntavan tutkimukseen. Viime vuosina yleistynyt historiaa alhaalta -menetelmä tarkasteleekin tässä historian henkilöä ylhäällä, valtakunnan ylimmällä tasolla.
Pohjolan leijona on kirjoitettu tarinan muotoon, jossa kerrottu on osa analyysiä. Näin pitäisi historiaa opettaa. Tämän helpommin lähestyttäväksi tieteellistä tutkimusta ei voi tehdä.
Suomenkielinen hyvin kirjoitettu monografia on uhanalainen laji, ja Lappalainen tekee kirjallaan sille kunniaa.
Mirkka Lappalainen on filosofian tohtori sekä Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Helsingin yliopistossa.
