Veikko I Palvo
Viestit: 1149
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

19.04.16 14:56

Todellisena, olemassa olleena poliittisena vaihtoehtona Jartsevin esitykset keväällä 1938 toi esille presidentti Urho Kekkonen keväällä 1973, kun Suomen ja Neuvostoliiton välisen vuoden 1948 ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen 25 vuotispäivää juhlittiin hyvin näyttävästi.
"Presidentti Kekkonen huipensi yya-sopimuksen historiallista taustaa koskevan puheensa osuuden eräänlaiseksi haasteeksi historiantutkimukselle ja historiantutkijoille: `Olen edellä yya-sopimuksen esivaiheista puhuessani esittänyt näkökohtia, jotka saattavat, kun asioita käydään ennakkoluulottomasti, laajempia historiallisia yhteyksiä silmälläpitäen tutkimaan,
muodostaa pohjan uudelle näkemykselle eräästä lähihistoriamme ratkaisevimmasta aiheesta. Sellaisen etsimistä ja esittämistä ei ole torjuttava sen vuoksi, että se ei ole meillä tähän saakka vallinneiden käsitys- ja selitystapojen mukainen.´"
Presidentti Kekkosen voi sanoa tuoneen 1930-luvun loppupuolen politiikkaa käsitellessään esille eräänlaisen "taitamattomuusteorian": Suomi ajautui Talvisotaan omaa typeryyttään.

Kekkonen oli ollut 3 vuotta 1937 - 1939 Cajanderin hallituksessa ministerinä ja hänen ei tiedetä tuolloin esittäneen hallituksen linjasta poikkeavia näkemyksiä ja UKK lienee ollut tietoinen Jartsevin esityksistäkin ja niihin annetusta hallituksen kielteisestä vastauksesta. Mutta sotien jälkeen Kekkonen näyttäisi halunneen luoda Suomeen virallista historiapolitikkaa "vastoin parempaa tietoaankin"?

Martti Turtolan teoksesta Kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho 1939 - 1940, Otava 2008
"Kekkosen esittämää Talvisodan historian näkemystä tuki samaan aikaan 1973 ilmestynyt Juhani Suomen ( myöhemmän Kekkos-elämänkerturin ) julkaisema väitöskirja Talvisodan tausta. Neuvostoliitto Suomen ulkopolitiikassa 1937 - 1939. Osa I Holstista Erkkoon ( osa II ei ilmestynyt koskaan ).
Juhani Suomen väitöskirjan voi sanoa olevan kokonaisuudessaan suuri syytös Suomen 1930-luvun ulkopoliittista johtoa vastaan. Sen tekstiä lukiessa nyt 35 vuotta ilmestymisen jälkeen voi todeta, ettei Juhani Suomi ole jättänyt esittämättä yhtä ainuttakaan syytöstä, joka suinkin oli mahdollista esittää:
"Suomen puolelta keskustelukosketusta ( tarkoittaa Jartsev-neuvotteluja, M.T. ) leimasi joustamaton ja sovitteluihin taipumaton torjuva asenne sekä lähes passiiviseksi luonnehdittava aloiteköyhyys."
"Juhani Suomen mukaan Neuvostoliitto sitä vastoin teki näinä vuosina kaikkensa rauhan, sovinnon, ystävyyden ja luottamuksen luomiseksi suhteissa Suomeen. Näillä Pohjan perukoilla ei vain tajuttu omaa etua."
"
Kekkoslaisen ajattelun ja samassa hengessä tehdyn tutkimuksen linja 1970-luvulla oli kirkas ja selkeä: Suomen olisi pitänyt irtautua
"skandinaavisesta suuntauksesta" ja orientoitua Moskovan suuntaan. Näin olisi turvattu rauha ja vältetty Talvisota.
Suomen olisi pitänyt valita Viron valitsema ratkaisu: "Pätsin ja Laidonerin tie on meidänkin tiemme", olisi voinut kuulua julistus."
Vuonna 1979 tuli kuluneeksi 40 vuotta Moskovassa käydyistä neuvotteluista ja Talvisodan syttymisestä ja 1970-luvun loppupuoli merkitsi talvisotakeskustelun voimakasta viriämistä.

Laajojen kansalaispiirien mielenkiintoa viritti 1978 Suomen televisiossa esitetty ohjaaja Martti Tapion "Sodan ja rauhan miehet". Sarja perustui poliittisen historian tutkimuksen uusimpiin tuloksiin ja eloisasti dramatisoituna se toi Talvisodan ja sitä edeltäneen poliittisen taustan tapahtumat katsojan nähtäväksi.
"Ohjelma kuvasti selkeästi aikakauden "kekkoslaista" ilmapiiriä.
Suomen poliittinen johto oli joukko täydellisiä tomppeleita, ellei peräti idiootteja, jotka eivät ymmärtäneet neuvostojohdon hyvää tarkoittavia yhteistyöehdotuksia."
"Katsojien mieleen taottiin melkein kuin nuijalla, kuinka Suomen olisi kannattanut ottaa onkeensa Neuvostoliiton esityksistä ja päästä sopimusjärjestelyyn."

Viron tavoin 1939: "Tosiasiassa Viro ei syksyn 1939 tilanteessa etsinyt minkäänlaista sotilaallista apua mistään, vaikka Viron hallitus menestyksellä päinvastaista esittikin."
"Viro ei edes mobilisoinut ja liikekannallepanon tekemättä jättämistä perusteltiin mahdollisella Neuvostoliiton vihamielisellä reaktiolla."
NL otti syyskuun 1939 tukikohtasopimuksella mm. lentokenttiä Virosta ja pommitti niiltä käsin Suomen (16) asutuskeskusta, Helsinkiäkin, Talvisodan sodanjulistukseksi. Ja kesällä 1940 Neuvostoliitto miehitti Viron täysin.

Mutta luotiinko Suomeen 1970-luvulla historiapolitiikka, joka vaikutti tutkimuksiinkin ja harjoitettiinko samalla "puolueettomuuskasvatusta", mielipiteenmuokkausta?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1149
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

21.04.16 19:30

Veikko I Palvo kirjoitti:
Presidentti Kekkosen voi sanoa tuoneen 1930-luvun loppupuolen politiikkaa käsitellessään esille eräänlaisen "taitamattomuusteorian": Suomi ajautui Talvisotaan omaa typeryyttään.
Urho Kekkonen oli 1930-luvulla Suomi-Viro seuran puheenjohtaja ja Cajanderin hallituksen sisäministerinä ja Valpon päällikkönäkin UKK:n voinee olettaa olleen aikanaan ennen Talvisotaa tietoinen Suomi-Viro -suhteiden kehittymisestä.

Jaan Tönisson kävi H:gissä tammikuun 1939 alussa ja tapasi pres. Kallion, pääministeri Cajanderin ja Hella Wuolijoen, joka kirjoitti heti raportin Jartsev/Rybkinille. Tönisson oli päättänyt tutkia mahdollisuuksia Neuvostoliiton avun ja suojeluksen saamiseksi Saksan aggressiota vastaan.
Jaan Tönisson pelkäsi Saksan hyökkäystä ja NL oli pienempi paha, jos sellainenkaan Pätsille ja Laidonerillekaan.
Viron itsenäisyyden alussa saksalaisilta oli otettu maat pääosin pois ja jaettu virolaisille ja aiheutuikohan Tönissoninkin saksalaispelko siitä ja ennen syyskuun 1939 tukikohtasopimusta MR-sopimuksen johdosta evakuoitiin etnisiksi saksalaisiksi ilmoittautuneita Virosta, "NL:n etupiiristä."
Mutta tuskinpa Saksalla 1939 oli hyökkäysaikeita Viroon?

"Hella Wuolijoki oli hyvin perillä Suomen ja Neuvostoliiton välillä keväällä 1938 käydyistä ns. Jartsev-neuvotteluista", kirj. Erkki Tuomioja 2006, Häivähdys punaista ja E.Tuomiojan mukaan Tönisson vieraili Suomessa vielä kaksi kertaa kesällä 1939.
Hella Wuolijoki kävi Virossa 4.1939 ja tapasi Tönissonin ja raportoi jälleen Jartsev/Rybkinille keskusteluista.

Oskar Mamers ( Oskar Öpik ): Tönisson vieraili H:gissa 30.7. - 4.8.1939 kansainvälisessä raittiuskongressissa Viron edustajana ja tapasi Hella Wuolijoen
ja paikalle kutsutulle neuvostolähetystön edustajalle Tönisson oli kertonut Viron kansan enemmistön toivovan puna-armeijan turvaa Saksan valloitusyrityksiä vastaan. Mamersin toisen tietolähteen mukaan oli keskusteltu myös tukikohdista.

Tammikuun alussa H:gissä kävi Tönisson ja 28.-31.1.1939 Helsingissä vieraili ylipäällikkö kenraali Laidoner ja juhlapuheessaan hän pateettisesti vannoi virolais-suomalaisen aseveljeyden nimeen. Suomalaiset olivat selvästi kiusaantuneita liian näkyvästä veljeyden vakuuttelusta, kirj. Martti Turtola, kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho 1939 - 1940. Hugo Österman torjui Laidonerin vierailun 6.1939 ja Viron sotilasasiamiestä ei kutsuttu seuraamaan sotaharjoituksia Kannaksella, mutta virolainen kenraali Keuler vieraili aiemmin Perkjärvellä.
"Toisin sanoen Viro ei ollut enää kesäkuussa 1939 luotettava yhteistyökumppani. Se saattaisi joissain olosuhteissa vaihtaa puolta. Suomalaiset eivät toki katkaisseet näiden oireiden takia yhteistyötä ja 7. - 8.1939 suomalaiset ja virolaiset sukellusveneet harjoittelivat ahkerasti Suomenlahden sululla, joka oli tarkoitus täydentää myöskin miinoituksinkin suojaamaan Hiidenmaata ja demilitarisoitua Ahvenanmaata.

Molotov-Ribbentrop-sopimus 23.8.1939 ja Viro - Neuvostoliitto tukikohtasopimus allekirjoitettiin 28.9.1939. "Viro heittäytyi täydellisesti ja ilman minkäänlaisia varauksia ja pidäkkeitä Neuvostoliiton syliin", kirj. M.Turtola s. 141.
Suomenlahden sulku lakkasi olemasta.
Ja "Puna-armeijan miehitys otettiin 6.1940 vastaan "kuin liittolaisarmeija", kuten Laidoner käskyssään korosti."

Suomikin olisi varmaankin välttänyt Talvisodan olemalla liikekannallepanematta ja antautumalla laukaustakaan ampumatta, mutta mihin tuollaisella "yya-historiantulkinnalla" Talvisodan taustasta 1970-luvulla pyrittiin, haluttiinko miellyttää Neuvostoliittoa "historiankirjoituksen" osoittamalla tarpeettomalla Talvisodalla? Talvisota oli kuitenkin tapahtuneessa todellisuudessa käyty.

Mutta mitä Suomessa tiedettiin Virosta 1970-luvun alkupuolella, oliko se ainoastaan Neuvostoliiton osa, https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=2 "Viro oli poistettu oppikirjoistakin Suomessa." Ja "presidentti Urho Kekkosen kaudella 1956 - 1982 kontaktit Baltiaan ja Neuvosto-Viroon, mikäli niitä oli, hoidettiin tiukasti Moskovan kautta ja sen kontrollissa."
UKK:n 1964 vierailun jälkeen säännöllinen Suomi-Viro -laivaliikenne kylläkin alkoi 1965, mutta yksilötason kanssakäynti Virossa oli melkoisen olematonta. Suomalainen painija saattoi kilpailla Virossa ja rakennusmiehiä oli muutama Tallinnassakin, mutta siihen se taisi rajoittua?

Veikko Palvo
Viimeksi muokannut Veikko I Palvo, 21.04.16 19:51. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Veikko I Palvo
Viestit: 1149
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

21.04.16 19:47

Viro suomalaisten https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=2 ja ruotsinvirolaisten lehtien silmin 1973-1975.

Veikko I Palvo
Viestit: 1149
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

23.04.16 21:55

Kouluissakin juhlittiin 1973 yya-sopimusta sen täyttäessä 25 vuotta http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... en-asialla ja järjestettiin yya-teemaviikkokin.
YYA-filmillä http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/13 ... ystavyytta presidentti Urho Kekkonenkin puhui propagandasta, tietenkin siitä aiemmin Suomessa harjoitetusta mielipiteenmuokkauksesta ja yya25-v.-juhlapuheessaan ( ukk926678 ) UKK toi esille Talvisodan taustoja ja sen, miten tuolloin ei Suomessa älytty tehdä ystävyydensopimusta ja peräänkuulutti uutta "ennakkoluulotonta" historiankirjoitusta.

Viro allekirjoitti 28.9.1939 ystävyydensopimuksen Neuvostoliiton kanssa ja NL perusti Saarenmaalle ja Hiidenmaalle sekä Paldiskiin laivastotukikohdat ja lentotukikohdat ja sai oikeuden käyttää kaksi vuotta Tallinnan satamaa tukikohtiensa liikenteeseen ja sotilaittensa kuljetuksiin.
Sisäministeri Urho Kekkonen oli 1938 alkaen Suomi-Viro Seuran puheenjohtajana ja mm. tapasi Viron sisäministeri Rickhard Veermaan elokuussa 1939 Helsingissä.
"Lähes koko baltiansaksalaisen väestön äkillinen muutto Virosta lokakuussa 1939 aiheutti virolaisissa sekavia tunteita", kirj. Toivo U. Raun 1989 Viron historiassaan. Vironsaksalaisia näyttää lähteneen Virosta kahdessa aallossa Warthegauhun, Wartheland-alueelle Varsovasta länteen, jälkimmäinen aalto
Stalin-Hitler -sopimuksen voimassaoloaikana 1940 - 1941, jolloin Viro oli jo täysin puna-armeijan miehittämänä.
Presidentti Konstantin Päts oli esittänyt vielä 30.7.1940 aamuna Suomen kanssa solmittavaksi valtioliittoa ja iltapäivällä 30.7. nkvd pidätti Pätsin ja kuljetti Neuvostoliittoon.
Vuonna 1943 perustettiin Eesti Byroo U.Kekkosen johtaman Suomalaisuuden liiton rahoituksella ja virolaisille vapaaehtoisille tarkoitettu Malevane-lehtikin oli saanut ukk:n hakemuksesta julkaisuluvan ja virolaisvapaaehtoisille oli perustettu Lomakoti H:gin Sturenkatu 4:ään.
Suomi-Viro Seuran puheenjohtaja UKK oli Suomen armeijassa taistelevien Suomen poikien tärkein avustaja 1943-1944 ja virolaispakolaisten auttamiseksi ukk pyysi ja sai sisäministeriltä rahaa kahteen otteeseen, 100000 mk ja 150000 mk.
UKK ja Vilkuna olivat mukana neuvottelemassa virolaisvapaaehtoisten oman Pataljoonan perustamisesta ja JR 200 perustettiin 9.2.1944.
Sisäministeri Urho Kekkonen on Suomi-Viro- Seuran puheenjohtajanakin ollut hyvin perillä "Viron ajopuun" taustoista ja "Suomen tempautumisesta suurvaltapolitiikan pyörteisiin 1939 niin kuin vuolas virta tempaa mukaansa ajopuun."

Viron "ajopuuna" voinee pitää jo Pätsin ja Laidonerin propagandan aloittamaa selittelyä Viron armeijan pienuudesta, vain 16000 sotilasta 135000:tta punasotilasta vastaan Narvajoki-linjalla ja sitä, ettei ollut kuin 10 patruunaa kivääriä kohden. Viro ei mobilisoinut ja olisi liikekannallepanossa pystynyt aseistamaan 125000 - 160000 miehen armeijan.
Ahvenanmaan, Hiidenmaan ja Saarenmaan puolustukseen aiottu Suomenlahden sulkukin lakkasi olemasta 28.9.1939 Neuvostoliiton alkaessa rakentaa laivasto- ja ilmavoimiensa tukikohtia Saarenmaalle, Hiidenmaalle ja Paldiskiin.
Talvisodan toisena päivänä Suomen hallitus käski miehittää Ahvenanmaan http://ojs.tsv.fi/index.php/ta/article/ ... 7895/13769 ja YYA:n 25-vuotisjuhlienkin aikaan Suomi varautui sotasuunnitelmissa Ahvenanmaan sotilaallisen tyhjiön täyttämiseen. ( Tiede ja ase nro 63. 2005 )
Talvisodan aikana Neuvostoliitto ei kuitenkaan yrittänyt maihinnousua Ahvenanmaalle ja punalaivaston sukellusveneetkin vetäytyivät jäätyvältä Pohjanlahdelta tammikuun 1939 puolivälin jälkeen.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

26.04.16 13:53

Ketjun otsikko on huvittava, sillä eihän talvisotaan ollut juurikaan tutkittu ennen 1970-lukua.

Luonnollisesti aikakausi vaikuttaa historiantutkimukseen, 1970-luvulla nimenomaan se, että kun sodan jälkeen oli tultu NL:n kanssa toimeen, oli legiteemiä kysyä, miksi siinä ei oltu onnistuttu aiemmin.

Kuitenkin "suomettumisen" suuri vaikutus yleiseen historiankuvaan on aivan ilmeisesti myytti. Markku Kangaspuro artikkeliVenäjä ja Suomi jatkuvassa sodassa? (kokoomateoksessa Näin naapurista. Median ja kansalaisten Venäjä-kuvat, toim. Lotta Lounasmeri, 2011), joka käsittelee Helsingin Sanomien artikkeleista talvisodan muistovuosina 1979-80, 1989-90, 1999-2000, 2009-10, osoittaa ettei muutos ole ollut suuri.
Aina 1990-luvun alkuun (eli Neuvostoliiton hajoamiseen) asti talvisodan näkökulmasta tapahtuva Neuvostoliitto-tulkinta nähtiin vahvasti suurvalta- ja kylmän sodan etupiirit tunnustavan diskurssin kehyksessä. Talvisodan moraalista poliittista oikeutusta ei asetettu missään vaiheessa kyseenalaiseksi, mutta sen sijaan talvisodan ”opetukset” – Neuvostoliiton turvallisuusintressien huomioonottamisen välttämättömyys ja luottamuksellisten suhteiden säilyttäminen – nousivat toistuvaksi teemaksi. Neuvostoliitto näyttäytyi tässä diskurssissa epäluuloisena ja mustasukkaisesti etupiiriään valvoneena suurvaltana, jonka luottamuksen uuden suunnan valinnut ja eräisiin oman politiikkansa ilmiöihin etäisyyttä ottanut Suomi on kuitenkin onnistunut voittamaan.

Myös Neuvostoliitto kuvataan tässä kehyksessä muuttuneena, toisenlaisena kuin se oli ennen talvisotaa. HS:n (30.11.1979) pääkirjoituksen otsikko ”Katseet eteenpäin” oli tyypillinen kehys talvisodan ja Neuvostoliiton käsittelylle. Sen kuvaama Neuvostoliitto oli Suomen ymmärtämätttömyyttään ja hieman ehkä naiiviuttaankin sotaan ärsyttämä naapuri, joka oli kuitenkin muuttunut yhdessä Suomen kanssa. Talvisodan syttymisen syitä käsiteltäessä Suomen ulkopoliittisen johdon todettiin kyllä sodan alla ymmärtäneen Neuvostoliiton turvallisuusintressit, mutta kuvitelleen voimassa olevien sopimusten ja järjestelyjen riittävän naapurille. Itsekriittisesti Suomen osallisuudeksi sodan syttymiseen mainittiin kyvyttömyys ymmärtää naapurin psykologista epäluuloisuutta: ”1930-luvun Suomessa oli monia ilmiöitä jotka voimistivat Neuvostoliiton epäluuloja; puheet Suur-Suomesta, suuntautuminen Saksaan ja vanha ryssänviha”. Tästä psykologisen puolen korostuksesta voidaan johtaa ajatus, että kyse ei ollut sittenkään Neuvostoliiton oikeutetusta turvallisuushuolesta, vaan pikemminkin sen irrationaalisen syvästä epäluuloisuudesta.

Samassa yhteydessä tullaan lopulta myös arvioon, jonka mukaan kaikki seikat huomioon ottaen sota ei olisi ollut vältettävissä neuvostojohdon politiikan vuoksi. Neuvostoliitto oli loppujen lopuksi perivihollinen, joka pyrki valloittamaan Suomen ja joka luopui ideologisista tavoitteistaan vasta, kun se oli luopunut Kuusisen hallituksesta ja tunnustanut Suomen laillisen hallituksen. Aineistoksi kaikkina vuosina mainitaan myös syksyllä 1939 solmittu Molotov-Ribbentrop-sopimus, joka vahvisti kuvaa epäluotettavasta suurvalta-Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto esitettiin naapurina, joka oli epäluotettava ja vaarallinen, ja jonka kanssa luodut nykyiset ”luottamukselliset suhteet” perustuivat viime kädessä talvisodassa vuodatettuun vereen. Toisaalta Neuvostoliitto kuvattiin myös naapuriksi, jonka kanssa kaikki oli kunnossa, kunhan vain noudatettaisiin Paasikiven ”reaalipoliittista linjaa”, ”jonka ytimenä oli Neuvostoliiton ’legitiimisten etujen’ tunnustaminen ja tyydyttäminen sopimusjärjestelyin (HS 30.11.1979). Tässä tulkintakehyksessä Neuvostoliitto on jokseenkin jakomielinen. Toisaalta se on maa, joka oli muuttunut ja jonka kanssa vaalittiin luottamuksellisia suhteita sodan opetusten mukaisesti. Toisaalta tähän tulkintaan sisältyi implisiittisesti vaikutelma, jonka mukaan Neuvostoliittoon ei voitu kuitenkaan loppujen lopuksi luottaa sen irrationaalin (psykologinen epäluuloisuus ja ideologia) elementin vuoksi; sama elementti johti talvisotaan, vaikka Suomi olisi toiminut toisin ennen sotaa. Myös suurvaltakehyksessä Neuvostoliiton kuva oli kahtalainen. Toisaalta se oli valtio, jonka toimintaa määrittelivät sen geopoliittiset turvallisuusintressit Euroopassa. Se ainoastaan reagoi Euroopan tapahtumiin, ennen kaikkea Hitlerin politiikkaan ja pääasiassa puolustuksellisista lähtökohdista.

Toinen linja Neuvostoliiton määrittelyssä oli sen tarkastelu Stalinin kautta. Tällöin maan toimintaa leimasi yllätyksellinen ailahtelevuus, diktaattorin oikut ja epärationaalisuus. Tässä kontekstissa Neuvostoliitto/Venäjä näyttäytyi irrationaalin ja epäluotettavan naapurin roolissa. Olli Kivinen on käsitellyt vuona 1990 entisen Itä-Euroopan poliittista muutosta ja kirjoittanut ”punaisten” ja ”mustien” diktatuurien kyvyttömyydestä käyttää tietoa ja diktaattorille tarjotun tiedon vääristelystä hänen miellyttämisekseen. Tämän pohjalta Kivinen nosti esimerkiksi talvisodan synnyn, joka johtui hänen mukaansa Stalinin Suomesta saamasta, hänen miellyttämisekseen tarjotusta ”kokonaan väärän kuvan” tilanteesta ja tiedosta. Tässä diskurssissa kuva Neuvostoliitosta rakentui vahvasti Stalinin yleisessä historiakulttuurissa pahuuden symbolisiin mittasuhteisiin kasvaneen hahmon kautta. (kursivointi minun)

Veikko I Palvo
Viestit: 1149
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

27.04.16 15:16

Emma-Liisa kirjoitti:Ketjun otsikko on huvittava, sillä eihän talvisotaan ollut juurikaan tutkittu ennen 1970-lukua.

Luonnollisesti aikakausi vaikuttaa historiantutkimukseen, 1970-luvulla nimenomaan se, että kun sodan jälkeen oli tultu NL:n kanssa toimeen, oli legiteemiä kysyä, miksi siinä ei oltu onnistuttu aiemmin.

Kuitenkin "suomettumisen" suuri vaikutus yleiseen historiankuvaan on aivan ilmeisesti myytti. Markku Kangaspuro artikkeliVenäjä ja Suomi jatkuvassa sodassa? (kokoomateoksessa Näin naapurista. Median ja kansalaisten Venäjä-kuvat, toim. Lotta Lounasmeri, 2011), joka käsittelee Helsingin Sanomien artikkeleista talvisodan muistovuosina 1979-80, 1989-90, 1999-2000, 2009-10, osoittaa ettei muutos ole ollut suuri.
Presidentti Urho Kekkonen peräänkuulutti 1960-luvun loppupuolella ja mm. 1973 YYA-puheessaan "Uutta näkemystä eräästä lähihistoriamme ratkaisevimmasta vaiheesta," YYAn "esivaiheesta 1937 alkaen" ja
"Oikea synteesi menneisyydestä ei ole vain historian kirjoittamista varten. Se on tärkeä, hyödyllinen ja opettavainenkin nimenomaan sen vuoksi, että sen avulla voidaan tehdä päätelmiä tulevaisuudesta."

Vuoden 1973 parhaan historiantutkimuksen palkinnon saanut Talvisodan tausta http://media.bonnierbooks.fi/sample-pag ... _lukun.pdf oli juuri ilmestynyt yya:n 25-vuotisjuhlavuotena ja `suomettumisen´ vuosikymmeninä voitaneen pitää 1970- ja 1980-lukuja?

"Kun sodan jälkeen oli tultu NL:n kanssa toimeen, oli legiteemiä kysyä, miksi siinä ei oltu onnistuttu aiemmin" ja juuri tuosta "yya-esivaiheesta" 1937 alkaen näyttää Kekkonenkin lähteneen: "Kun etsimme vastausta kysymykseen, miksi YYA-sopimus tehtiin vuonna 1948, olisi houkutuksena vastata -
eikä siihen sisälly jälkiviisautta - että sopimus oli tarpeen tehdä 1948, koska sitä ei ollut tehty Suomelle otollisemmissa olosuhteissa hyvissä ajoin ennen toista maailmansotaa."
Jälkiviisauden houkutukseen näyttäisi presidenttikin 1973 kuitenkin sortuneen, sillä Kekkonen oli ollut 1937 - 1939 Cajanderin hallituksen sisäministerinä, eikä hänen tiedetä esittäneen minkäänlaisia yya-ajatuksia, tiesikö ukk koko yya-sopimuksestakaan ennen Stalinin esitystä 1948. Kekkonen oli ilmeisestikin halunnut maaliskuussa 1940 pyytää Englannin ja Ranskan apua ja oli ollut Talvisodan rauhaa vastaan ja ryhtynyt "omalle ja uudelle ulkopoliittiselle linjalleen" 1942/1943 talvella.

Ja olihan Talvisotaa ja sen taustaa, sekä Stalinin välirauhan aikaista painostusta tutkittu ennen "suomettunutta" 1970- ja 1980-lukuakin mm. 1957 Heikki Jalannin La Finlande dans l´etau germano - sovietique 1940 - 1941, suomeksi Tammi 1966 -tutkimuksessa ja sen kansilehden mainoksessa:
Sakari Karttunen, Ystävyys vastatuulessa:
"Olivatko´` pinonpolttajat´pelkkä Pitkänsillan huutosakki´, kuten kesällä 1940 väitettiin, vai olivatko he sen ajattelutavan edelläkävijöitä, joka myöhemmin sai Paasikiven ( - Kekkosen ) linjan nimen. S.Karttusen tutkimus Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran vaiheista Talvisodan jälkeisinä välirauhan vuosina.
Kirja alkaa Mauri Ryömän Talvisodan aikana ulkoministeri Väinö Tannerille lähettämällä kirpeällä kirjeellä, jossa kiteytyvät ne poliittiset näkemykset ja pääperiaatteet, jotka olivat suuntaa antavia Ryömän seuraavana kesänä perustaman seuran toiminnalle."
Ja
Väinö Tanner, Kahden maailmansodan välissä-mainos.
Asevelisukupolvikin edusti `Talvisodan hengen´mukaista Tannerin SDP:n ja Kokoomuksen yhteistoimintaa, joka jatkui Rafael Paasion "kansanrintamahallitukseen" 1966 tienoille ja V.Tannerin kuolemaan samana vuonna saakka. Juha Salminen, Asevelijuntta, Gummerus 1996 sanoo asevelisukupolven yhteistoiminnan poliittisena voimatekijänä päättyneen yöpakkashallituksen aikoihin ja "alkoi kaksi vuosikymmentä, joita on luonnehdittu monilla sanoilla."
Juha Salminen viitannee 1960- ja 1970-lukuihin "suomettuneena aikana" ja samalla UKK-aikakautena?
Jossain määrin `Talvisodan tausta 1973´ ja "Kekkosen historiapolitiikka" historiankirjoitusta lienevät ohjailleet, eikä esim. Tammi liene enää julkaissut Suomi puristuksissa-kaltaisia tutkimuksia vaan keskityttiin enemmänkin `ystävyyteen ja luottamukseen`?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1149
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

29.04.16 09:30

Emma-Liisa kirjoitti:

Luonnollisesti aikakausi vaikuttaa historiantutkimukseen, 1970-luvulla nimenomaan se, että kun sodan jälkeen oli tultu NL:n kanssa toimeen, oli legiteemiä kysyä, miksi siinä ei oltu onnistuttu aiemmin.
Stalinia arvostetaan yhä Venäjällä siksikin, että hän "palautti Venäjän vanhat rajat" ja Talvisodassakin puna-armeijan tavoitteena oli Pohjanlahti ja Ruotsin raja ja tuosta tavoitteesta ei liene yya-ajan historiankirjoituksessakaan Talvisodan taustoista luovuttu. Siitä vain vaiettiin tutkimuksissa?

Neuvostoliitto "ei tullut toimeen" naapurimaidensa Suomen, Baltian maiden, Puolan ja Romanian kanssa ennen Stalin-Hitler -sopimusta kesällä 1939 ja tuon sopimuksen perusteellahan nuo maat tunnetusti joutuivat itänaapurinsa hyökkäysten ja valloitusten kohteiksi. Romanian Bessarabia ei tainnut olla MR-sopimuksessa, mutta siitäkin tuli Moldovan neuvostotasavalta 1940.

Turkin ja N-Venäjän rajanvedot Kaukasuksella Kaukasuksella jälleen otettu Venäjällä esille ( mm. Oleg Pakholkov ) Turkin ammuttua 2015 lopulla venäläishävittäjän alas, "rajasopimuksia" pitäisi kuulemma tarkistaa. Kaukasuksella ne ovat vuodelta 1921 Leninin neuvoston ja Kemal Atatyrkin neuvoston solmimina, NL:a ja Turkin tasavaltaa ei tuolloin ollut. Leninin neuvostolla oli maailmanvallankumoukselliset päämäärät Turkinkin suunnalla ja siksi Brittien ja Lännen vastaiselle Atatyrkin neuvostolle annettiin rahaa ja aseita ja piirrettiin raja Kaukasuksella takaisin 1877 - 1878 sotaa edeltäneeksi.
Turkin tasavallassa kommunistit eivät saaneet jalansijaa, mutta Istanbulin Taksim-aukion Vapaussodan muistomerkissä on 1920-luvun lopussa ikuistettu
Mihail Frunze ja Kliment Voroshilovkin NL:sta saadun aseavun muistona. Trotskikin pakeni Istanbuliin 1929 kolmeksi vuodeksi.
Toisesta maailmansodasta Turkki pysytteli erossa, mutta Stalin ei ollut unohtanut Venäjän vanhojen rajojen palauttamista Kaukasuksellakaan ja alkoi 1945 vaatia https://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_te ... nst_Turkey San Stefanon rauhan rajaa korkoineen takaisin Venäjälle.
Mutta
Kemal Ataturk näyttää Turkin vapaussodan aikaan harjoittaneen menestyksellistä idänpolitiikkaa, eikä myöhemmin perustettu Neuvostoliittokaan saanut Turkista jalansijaa, eikä Stalin 1945 - 1952 Turkin itäosaa Kaukasuksen suunnalla. Stalinin aluevaatimuksista ei näytetä edes neuvotellun?
Ja Suomen sotakorvausten loppumisajankohtana Turkki liittoutui lännen kanssa taloudellisestikin, mutta idänkauppaa Venäjälle käydään yhä vieläkin.

Veikko Palvo

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

29.04.16 10:58

Veikko I Palvo kirjoitti:Talvisodassakin puna-armeijan tavoitteena oli Pohjanlahti ja Ruotsin raja ja tuosta tavoitteesta ei liene yya-ajan historiankirjoituksessakaan Talvisodan taustoista luovuttu. Siitä vain vaiettiin tutkimuksissa?
Tunnut siis tietävän, että Juhani Suomi salasi "yya-ajan" väitöstutkimuksessaan Talvisodan tausta (1973), että "puna-armeijan tavoitteena oli Pohjanlahti ja Ruotsin raja"? Itse olen ollut siinä luulossa, että Neuvostoliiton talvisotaa edeltävät päävaatimukset olivat rajan vetäminen Kannaksella linjalle Koiviston kauppala - Lipolan kylä sekä toisaalta Hankoniemen tai vast. vuokraaminen. - Voisitko silti osoittaa asialle jonkin luotettavan lähdetiedon (mielellään ei kuitenkaan Heikki Jalanti, 1966).

Apropos Juhani Suomi, tuo "yya-ajan" historioitsija. Saksalainen Michael Jonas, joka sai tutkimuksestaan von Blücher ja Suomi (suom. 2010) hyvät arviot, kirjoittaa sanotussa teoksessaan:
- - suomalaisen historiankirjoituksen tulkintojen kirjossa löytyy antikommunistinen, osaksi perinteinen russofobinen koulukunta, jonka edustajat ovat saavuttaneet viime vuosikymmenellä kannatusta samalla lailla kuin Neuvostoliiton [entisissä] varsinaisissa satelliittivaltioissakin. - - Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa jäsentymättömästi demonisoiva antikommunistinen tulkintakaava siirtää painopisteen Neuvostoliiton ekspansioon perustuviin reaali- ja turvallisuuspoliittisiin motiiveihin ja vaikeuttaa siten Suomen välittämästi ennne sotaa harjoittaman politiikan ja diplomatian kriiittistä tarkastelua.

Sen sijaan tasapuolisuudessaan yhä varteenotettava [kursivointi tässä] on Suomi 1989 [tarkoittaa J. Suomen Talvisodan taustan toista, muuttamatonta painoista]
.

Mikä siis lienee koko Michael Jonas (s. 1974) - "yya-ajan" sokaisema hänkin ellei sitten peräti "kommunisti"?

No, vakavasti puhuen: jatka sinä vain, Veikko I Palvo, loputonta propagandalevysi pyöritystä, niin kuin olet tällä foorumilla saanut tähänkin asti rauhassa tehdä.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

29.04.16 12:18

nylander kirjoitti:
Veikko I Palvo kirjoitti:Talvisodassakin puna-armeijan tavoitteena oli Pohjanlahti ja Ruotsin raja ja tuosta tavoitteesta ei liene yya-ajan historiankirjoituksessakaan Talvisodan taustoista luovuttu. Siitä vain vaiettiin tutkimuksissa?
Tunnut siis tietävän, että Juhani Suomi salasi "yya-ajan" väitöstutkimuksessaan Talvisodan tausta (1973), että "puna-armeijan tavoitteena oli Pohjanlahti ja Ruotsin raja"? Itse olen ollut siinä luulossa, että Neuvostoliiton talvisotaa edeltävät päävaatimukset olivat rajan vetäminen Kannaksella linjalle Koiviston kauppala - Lipolan kylä sekä toisaalta Hankoniemen tai vast. vuokraaminen. - Voisitko silti osoittaa asialle jonkin luotettavan lähdetiedon (mielellään ei kuitenkaan Heikki Jalanti, 1966).
Palvo ei ole huomannut erottaa toisistaan NL:n tavoitteita ennen sotaa (joista tietenkään ei voida tehdä muuta kuin päätelmiä) ja tavoitteita sodan aikana (mistä todisteita on alkaen Kuusisen hallituksen perustamisesta puna-armeijalle annettuun ohjeeseen pysähtyä Ruotsin rajalle, mutta ilmeisesti tavoitteet muuttuivat koska rauha tehtiin).

Veikko I Palvo
Viestit: 1149
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

29.04.16 12:24

nylander kirjoitti:
Veikko I Palvo kirjoitti:Talvisodassakin puna-armeijan tavoitteena oli Pohjanlahti ja Ruotsin raja ja tuosta tavoitteesta ei liene yya-ajan historiankirjoituksessakaan Talvisodan taustoista luovuttu. Siitä vain vaiettiin tutkimuksissa?
Tunnut siis tietävän, että Juhani Suomi salasi "yya-ajan" väitöstutkimuksessaan Talvisodan tausta (1973), että "puna-armeijan tavoitteena oli Pohjanlahti ja Ruotsin raja"? Itse olen ollut siinä luulossa, että Neuvostoliiton talvisotaa edeltävät päävaatimukset olivat rajan vetäminen Kannaksella linjalle Koiviston kauppala - Lipolan kylä sekä toisaalta Hankoniemen tai vast. vuokraaminen. - Voisitko silti osoittaa asialle jonkin luotettavan lähdetiedon (mielellään ei kuitenkaan Heikki Jalanti, 1966).

Apropos Juhani Suomi, tuo "yya-ajan" historioitsija. Saksalainen Michael Jonas, joka sai tutkimuksestaan von Blücher ja Suomi (suom. 2010) hyvät arviot, kirjoittaa sanotussa teoksessaan:
- - suomalaisen historiankirjoituksen tulkintojen kirjossa löytyy antikommunistinen, osaksi perinteinen russofobinen koulukunta, jonka edustajat ovat saavuttaneet viime vuosikymmenellä kannatusta samalla lailla kuin Neuvostoliiton [entisissä] varsinaisissa satelliittivaltioissakin. - - Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa jäsentymättömästi demonisoiva antikommunistinen tulkintakaava siirtää painopisteen Neuvostoliiton ekspansioon perustuviin reaali- ja turvallisuuspoliittisiin motiiveihin ja vaikeuttaa siten Suomen välittämästi ennne sotaa harjoittaman politiikan ja diplomatian kriiittistä tarkastelua.

Sen sijaan tasapuolisuudessaan yhä varteenotettava [kursivointi tässä] on Suomi 1989 [tarkoittaa J. Suomen Talvisodan taustan toista, muuttamatonta painoista]
.

Mikä siis lienee koko Michael Jonas (s. 1974) - "yya-ajan" sokaisema hänkin ellei sitten peräti "kommunisti"?

No, vakavasti puhuen: jatka sinä vain, Veikko I Palvo, loputonta propagandalevysi pyöritystä, niin kuin olet tällä foorumilla saanut tähänkin asti rauhassa tehdä.
Esim. Teemu Keskisarja näyttää sinun, Nylander, luokittelun mukaan olevankin propagandisti, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/02 ... -ja-myytti "puna-armeijan tarkoitus oli katkaista Suomi vyötärön kohdalta kahtia." Terijoen hallituskin julisti nostavansa paraatimarssin jälkeen lippunsa presidentin linnan salkoon Helsingissä.
BonnierBooksissa Juhani Suomi 1973 Talvisodan tausta 1936 - 1938 tutkimuksensa toisen painoksen 1989 julkaisuesipuheessa Minna Canthin päivänä 19.3.2014 sanoo:

"Hämmästyttävän paljon on nykyajassa siis havaittavissa samankaltaista kehitystä kuin Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa Talvisodan edellä............Monille tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia oppia historiasta mitään." ja Juhani Suomi kauhistelee "kenraali Gustav Hägglundin analyysia naapurisuhteiden tilasta: "Eivät venäläiset ( joukot ) tänne uskalla tulla. Ne tietävät, että täällä tulee turpiin.""

Juhani Suomi kirj. 1973 ja 1989: "Usko Neuvostoliiton sotilaalliseen heikkouteen ja hyökkäyshaluttomuuteen eli - eräistä varoituksista huolimatta - sitkeästi 1920-luvulla ja osittain vielä seuraavalla vuosikymmenelläkin. Silmät suljettiin siltä tosiseikalta, että itäinen naapuri eli voimiensa väkevää kokoamisaikaa.
Väärää turvallisuudentunnetta lisäsivät omalta osaltaan länsivalloilta saadut epämääräiset avunantolupaukset neuvostohyökkäyksen varalta."

Tuo yllämainittu pitää kyllä paikkansa tänäkin päivänä, meillä oletetaan, toivotaan ja uskotaan itänaapurin hyökkäyshaluttomuuteen ja luotetaan yya-sopimuksen jatkoksi 1992 tehtyyn Naapuruussopimukseenkin, jonka mukaan erimielisyydet ratkaistaan YK:ssa ja Etyj/Oscen puitteissa.

Juhani Suomi kirjoitti 1973 Paasikiven mainitsemista "kolminkertaisten sopimusten" 21.1.1932 allekirjoitetusta Suomi-Neuvostoliitto -hyökkäämättömyyssopimuksesta, jota jatkettiinkin kymmenellä vuodella vuoteen 1944. Mutta MR-sopimuksen 8.1939 jälkeen Moskovassa heitettiin tuohon Hitlerin ja Stalinin liittoon sopimattomat sopimukset Puolaakin koskien roskakoriin, samoin tietystikin Baltian maiden suunnalla ja Suomen suunnalla. Stalin ei 30.11.1939 tunnustanut enää itsenäisen Suomen olemassaoloakaan.

Oletko Nylander sitä mieltä, että vahvemman oikeus on aina parempaa oikeutta kuin pienemmän oikeus, siltä pohjaltahan Talvisodan tausta-tutkimus 1973 näyttää lähtevän?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1149
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

29.04.16 12:54

Emma-Liisa kirjoitti:
Palvo ei ole huomannut erottaa toisistaan NL:n tavoitteita ennen sotaa (joista tietenkään ei voida tehdä muuta kuin päätelmiä) ja tavoitteita sodan aikana (mistä todisteita on alkaen Kuusisen hallituksen perustamisesta puna-armeijalle annettuun ohjeeseen pysähtyä Ruotsin rajalle, mutta ilmeisesti tavoitteet muuttuivat koska rauha tehtiin).
Suomen saadessa neuvottelukutsun Moskovaan puna-armeija oli jo valloittanut Puolan itäosan ja Viro ja Latvia olivat solmineet Neuvostoliiton kanssa tukikohtasopimukset ja päästäneet neuvostosotilaat, sen ilma- ja merivoimat maahansa. Olettaisi Suomen tuonaikaisen johdon sentään osanneen tehdä joitain johtopäätöksiä Stalinin uudesta politiikasta ja yhteistyöstä Hitlerin kanssa: Bumaga eto bumaga, vaikka muodollisesti mm. Juhani Suomenkin mainitsema hyökkäämättömyyssopimus oli voimassa?
MR-sopimuksen salaisesta etupiirijaosta ei liene tuolloin 1939 syksyllä ollut tarkkaa tietoa, mutta Talvisodan taustaa 1973 tutkittaessa se varmasti oli tiedossa läntisistä Saksalta sotasaaliiksi saaduista asiakirjoista saatuna. Joten oliko 1973 totuudenmukaista vaiko pres. Kekkosen yya-historiapolitiikan mukaista todella eritellä Stalin tavoite ennen ja jälkeen 30.11.1939 ?

Veikko Palvo

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 23:57

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

29.04.16 13:21

Veikko I Palvo kirjoitti:meillä oletetaan, toivotaan ja uskotaan itänaapurin hyökkäyshaluttomuuteen ja luotetaan yya-sopimuksen jatkoksi 1992 tehtyyn Naapuruussopimukseenkin
Luulen, että hyökkäyshalukkuus meitä kohtaan on pieni huolimatta sankoista metsistämme, multavista pelloista, upottavista soista ja liplattavista muikkujärvistä ja meidän olisi kai tehtävä jotakin hyökkäyshalukkuutta lisäävää, jotta toivomme ja uskomme hyökkäyshaluttomuuteen osoittautuisi vääräksi ja meille hyökättäisiin, mutta voin olla väärässäkin.

kpj
Viestit: 255
Liittynyt: 18.10.13 21:13

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

29.04.16 14:58

Lemmi kirjoitti:
Veikko I Palvo kirjoitti:meillä oletetaan, toivotaan ja uskotaan itänaapurin hyökkäyshaluttomuuteen ja luotetaan yya-sopimuksen jatkoksi 1992 tehtyyn Naapuruussopimukseenkin
Luulen, että hyökkäyshalukkuus meitä kohtaan on pieni huolimatta sankoista metsistämme, multavista pelloista, upottavista soista ja liplattavista muikkujärvistä ja meidän olisi kai tehtävä jotakin hyökkäyshalukkuutta lisäävää, jotta toivomme ja uskomme hyökkäyshaluttomuuteen osoittautuisi vääräksi ja meille hyökättäisiin, mutta voin olla väärässäkin.
Niin, historiallisesti hyökkäyshalukkuus on osoittautnut vähäiseksi.
Ehkä tämän päivän poliitikot ja kaikenkarvaiset kirjoittajat onnistuvat herättämään sen.

Veikko I Palvo
Viestit: 1149
Liittynyt: 04.03.13 23:09

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

29.04.16 17:21

nylander kirjoitti:
Apropos Juhani Suomi, tuo "yya-ajan" historioitsija. Saksalainen Michael Jonas, joka sai tutkimuksestaan von Blücher ja Suomi (suom. 2010) hyvät arviot, kirjoittaa sanotussa teoksessaan:
- - suomalaisen historiankirjoituksen tulkintojen kirjossa löytyy antikommunistinen, osaksi perinteinen russofobinen koulukunta, jonka edustajat ovat saavuttaneet viime vuosikymmenellä kannatusta samalla lailla kuin Neuvostoliiton [entisissä] varsinaisissa satelliittivaltioissakin. - - Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa jäsentymättömästi demonisoiva antikommunistinen tulkintakaava siirtää painopisteen Neuvostoliiton ekspansioon perustuviin reaali- ja turvallisuuspoliittisiin motiiveihin ja vaikeuttaa siten Suomen välittämästi ennne sotaa harjoittaman politiikan ja diplomatian kriiittistä tarkastelua.

Sen sijaan tasapuolisuudessaan yhä varteenotettava [kursivointi tässä] on Suomi 1989 [tarkoittaa J. Suomen Talvisodan taustan toista, muuttamatonta painoista]
.
Michael Jonasin Wipert von Blycher, Ajatus 2010 ....varsinaisissa satelliittivaltioissakin. lähdeviite 20.: "Vrt. tässä suhteessa edustavia suomalaisia historiantutkijoita Timo Vihavaista, Thomas Riesiä ja Eino Jutikkalaa Suomen ulkoministeriön kotisivulla, URL:http://virtual.finland.fi/ History ( 23.4.2007 ). Historianpoliittisesta kontekstista vrt. Saarinen 1995, s. 7-22. ,Upton 1999, s. 153-155, sekä uusimpana Zägel 2007, s. 177-179."

"Suomi 1989" tarkoittanee tosiaan lähdeviitettä 21., johon viitataan"........vaikeuttaa siten Suomen välittömästi ennen sotaa harjoittaman politiikan ja diplomatian kriittistä tarkastelua.21."......mainittujen itäisen Keski-Euroopan tendenssien kritiikistä vrt. Fleischauer 1991a, mm. jne....."
Henkilöluettelosta Juhani Suomen nimeä ei löydy. Michael Jonas kirjoittaa teoksen johdanto-osassa myöskin:

"Ribbentropin ja Molotovin 23.8.1939 allekirjoittama Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus jätti Suomen täysin valmistautumattomana toisen maailmansodan alkuvaiheiden kurimukseen."

Juhani Suomen Talvisodan tausta-tutkimus, Otava 1973 ja Bonnier-Tammi 1989 käsittelee ajanjaksoa 1936 - 1938. ( vuosi 1939 puuttuu )
Bonnier-Tammi 1989 kirjan takakannessakin on teksti: "Jännittävästi ja värikkäästi kuvatun tapahtumaketjun pääosassa on salaperäinen neuvostodiplomaatti Boris Jartsev, Stalinin emissaari."
J.Suomen tutkimus alkaa ots. Tie Tartosta ja siv. 77 Cajander muodostaa punamultahallituksen ( 12.3.1937 )
siv. 319 Mynchenin jälkeen: s. 350. Keskustelut Jartsevin kanssa päättyvät ja siv. 377.: Erkko katkaisee kosketuksen.

Juhani Suomi sanoo pres. Kekkosen itsenäisyysjuhlapuheen 5.12.1967 antaneen tarkan virikkeen Talvisodan tausta tutkimukselle.
Vuosi 1939 näyttää rajatun 1973 ilmestyneen tutkimuksen ulkopuolelle?

Veikko Palvo

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Talvisodan historian uudelleenkirjoitusta 1970-luvulla

29.04.16 18:15

Veikko I Palvo kirjoitti:Michael Jonasin Wipert von Blycher, Ajatus 2010 ....varsinaisissa satelliittivaltioissakin. lähdeviite 20.: "Vrt. tässä suhteessa edustavia suomalaisia historiantutkijoita Timo Vihavaista, Thomas Riesiä ja Eino Jutikkalaa Suomen ulkoministeriön kotisivulla
Niin siis kyseinen nootti 20 viittaa Jonasilla tähän nimenomaiseen kohtaan, kuten jo kirjoitinkin:
Lisäksi suomalaisen historiankirjoituksen tulkintojen kirjosta löytyy antikommunistinen, osaksi russofobinen koulukunta, jonka edustajat ovat saavuttaneet viime vuosikymmenellä [1990-luvulla] kannatusta samalla lailla kuin Neuvostoliiton satelliittivaltioissa.

Timo Vihavainen, Thomas Ries ja Eino Jutikkala olivat siis Michael Jonasin mielestä siinä suhteessa "edustavia".
Veikko I Palvo kirjoitti:"Suomi 1989" tarkoittanee tosiaan lähdeviitettä 21., johon viitataan"
Jonas kirjoittaa nootissa 21: "Sen sijaan tasapuolisuudessaan yhä varteenotettava on Suomi 1989." Tämä tarkoittaa Juhani Suomen teoksen Talvisodan tausta toista, muuttamatonta painosta. Lähdeluettelossa "Suomi, Juhani, Talvisodan tausta. Neuvostoliitto Suomen ulkopolitiikassa 1937 - 1939. Bd.I: Holstista Erkkoon, Keuruu 1989 (Original 1973)". Asiasta ei siis pitäisi olla mitään epäselvyyttä, vaikka sellaiseen vihjaatkin ("tarkoittanee").
Veikko I Palvo kirjoitti:Michael Jonas kirjoittaa teoksen johdanto-osassa myöskin:

"Ribbentropin ja Molotovin 23.8.1939 allekirjoittama Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus jätti Suomen täysin valmistautumattomana toisen maailmansodan alkuvaiheiden kurimukseen.
Miten tämä liittyy väittämääsi Juhani Suomen tutkimuksen "yya-henkisyyteen" tai siihen väitteeseesi, että se on "historiaan kaadettua politiikkaa"? Missä kohdin Juhani Suomi kiistää Jonasin mainitseman asian?
Veikko I Palvo kirjoitti:Vuosi 1939 näyttää rajatun 1973 ilmestyneen tutkimuksen ulkopuolelle?
Rajatun? Miksi vuonna 1973 ilmestyneen painoksen kannessa sitten seisoo roomalainen ykkönen? En minä tiedä syytä, mutta J. Suomi itse on kertonut ylivoimaisista vaikeuksista lähdetilanteessa. Aivan keskeisen ulkoministeri Erkon arkiston päällä "istuttiin". - Sittemmin se avattiin kahdelle Erkon ei niin kovin informatiivisen elämäkerran kirjoittajalle.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”