Pro gradu myöhäis-bysanttilaisesta sodankäynnistä

[Jyrki Ilva]

Seuraava Helsingin yliopistossa hyväksytty pro gradu on nyt
julkaistu E-thesis-palvelussa:

- Juho Wilskman: Bysanttilaisten ja Akhaian ruhtinaskunnan väliset
sotatoimet vuosina 1259-83. Tapaustutkimus myöhäis-bysanttilaisesta
sodankäynnistä
(humanistinen tiedekunta, historian laitos, yleinen historia)
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20072054

Opinnäytteen tiivistelmä:

"Työssä analysoidaan, mitä esimerkkitapaukseksi valituista sotatoimista
ja niitä koskevista kuvauksista voidaan päätellä bysanttilaisesta
sodankäynnistä valtakunnan loppuaikoina. Aikakausi on jäänyt Bysantin
sotahistorian tutkimuksessa varjoon. Bysanttilaisten strategia perustui
“itäiseen” tapaan pääasiassa juoniin, yllätyksiin jne. Avoimia taisteluita,
joiden hyödyt olivat riskeihin nähden kyseenalaiset, vältettiin. Heikko
kyky ylläpitää pitkään voimakkaita armeijoita saattoi kuitenkin pakottaa
bysanttilaisetkin etsimään nopeaa ratkaisua avoimesta yhteenotosta.
Resurssien loppuminen oli heille erittäin riskialtista, koska palkkasotureilla
oli keskeinen rooli usein tilapäisissä bysanttilaisissa sotajoukoissa. Nämä
saattoivat loikata vihollisen puolelle, jos rahoja ei kuulunut. Sotajoukkojen
heterogeenisyys ja tilapäisyys tuottivat lukuisia ongelmia ja aiheuttivat
tehottomuutta. Toisaalta tilapäisten palkkasoturien käyttö mahdollisti
armeijoiden monipuolisen kokoonpanon."

"Kenttätaisteluissa bysanttilaiset käyttivät ainakin useista perättäisistä
osastoista koostuvaa ryhmitystä, mikä sopi ratsuväkitaisteluihin.
Lähitaistelussa bysanttilaisia ei pidetty sotatoimissa vastassa olleiden
latinalaisten veroisina. Länsieurooppalaiset kokivatkin lähinnä ratsastavat
jousimiehet ja toiset latinalaiset itselleen uhaksi. Koska Egeanmeren
ympäristön hallitsijoiden legitiimiys oli heikko, niin taisteluissakin
poliittinen peli ja henkilösuhteet ovat voineet määrätä lopputuloksen.
Piiritystilanteissa väestön heikko lojaliteetti oli usein ratkaisevaa.
Piirityssodankäynnissään bysanttilaiset näyttävät turvautuneen
runsaaseen heittokoneiden ja jousimiesten käyttöön, mikä mahdollisti
nopeat valtaukset. He myös suojasivat omia rajaseutujaan rakentamalla
linnakkeita."

"Akhaian ruhtinaskuntaa vastaan käyty sota oli alkuvaihetta lukuun
ottamatta lähinnä sarja pieniä ryöstöretkiä. Bysanttilaisten puolelta
suuren osan niistä tekivät kaapparit ja paikalliset vuoristolaiset, mikä
ei sovi perinteiseen kuvaan sodankäynnistä keisarillisen ammattiarmeijan
asiana. Sota tuskin aiheutti suurta väestö- tai talouskatastrofia ja tietyillä
alueilla on ehkä jopa nautittu vauraudesta. Kaupan riskien lisääntyminen
ja asutuksen keskittyminen turvallisuusnäkökohtien takia ovat kuitenkin
voineet haitata talouskehitystä ja sitä kautta syntyvyyttä. Vangit pyrittiin
yleensä vaihtamaan omiin ja heitä kohdeltiin osapuolten hyväksymien
käytäntöjen puitteissa. Myös orjaksi myyminen oli mahdollista, varsinkin
naisten ja lasten kohdalla, mutta käsiteltyjen sotatoimien yhteydessä
toiminta ei näytä olleen suurimittaista."