Puhutaan Natosta

[Lemmi]

Mutta Venäjällä Itämeri näytettäisiin edelleenkin nähtävän Pietari I:n näkökulmasta?

Voi kunpa tietäisimme edes minkä hallitsijan näkökulmasta keskusteluaiheemme Nato näkee Itämeren.

[Veikko I Palvo]

Mutta Venäjällä Itämeri näytettäisiin edelleenkin nähtävän Pietari I:n näkökulmasta?

Voi kunpa tietäisimme edes minkä hallitsijan näkökulmasta keskusteluaiheemme Nato näkee Itämeren.

Karttaa katsomalla voi havaita Itämeren rantavaltioista kuuden ( 6 ) olevan Naton ja EU:n jäsenmaita ja kaksi ( 2 ) on EU:n jäsenmaita ja Naton rauhankumppanimaita. Venäjällä on minimaalinen osuus Itämeren rantaviivasta Suomenlahden pohjukassa ja Kaliningradissa.

Itämeri ei ole Venäjän Mare nostrum ja ei se sitä ollut Pietari I:n "avattua ikkunoita" eurooppalaisen teknologian saamiseen Venäjän kaleerilaivaston rakentamiseksi. Pietari suuri halusi aina muuten itse heilutella kirvestä, Hollannissa kirvesmiehenä telakalla ja Moskovassa streltsien kauloja katkomalla silloisen Ruotsin itäosan Iso viha on Suomen historiassa hyvässä muistissa Pietari I:n ikkunoiden avaamispolitiikasta.

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

UPI:n selvitys 4.3.1 "Venäjä näkee Itämeren alueen perustavanlaatuisesti eri valossa kuin alueen muuta maat."

4.3.2: "Venäjän lähestymistapaa Itämeren alueen turvallisuuteen voidaan selittää täyden skaalan konfliktin ( full spectrum conflict ) käsitteen valossa.

Veikko Palvo

Venäjällä näytetään perustavanlaatuisesti nähdä Itämeri Venäjän mare nostrumina sotilaspoliittisesti, mutta ei ympäristönsuojelun kannalta.

Veikko Palvo

[Lemmi]

Venäjällä näytetään perustavanlaatuisesti nähdä Itämeri Venäjän mare nostrumina sotilaspoliittisesti, mutta ei ympäristönsuojelun kannalta.

Kuinka keskusteluaiheemme Nato näkee Itämeren?

[Veikko I Palvo]

Venäjällä näytetään perustavanlaatuisesti nähdä Itämeri Venäjän mare nostrumina sotilaspoliittisesti, mutta ei ympäristönsuojelun kannalta.

Kuinka keskusteluaiheemme Nato näkee Itämeren?

Itämeren rantavaltioista kuusi on EU:n ja NATO:n jäsenmaita ja Ruotsi ja Suomi ovat EU:n jäsenmaita ja Naton rauhankumppanimaita.

Tsaari Pietari perusti uuden pääkaupunkinsa suomalaiselle suolle ikkunoiden avaamiseksi läntiselle tietotaidolle Euroopasta ja pyrkien merelle. Mutta Venäjän Itämeren laivasto höyrysi Itämereltä pois ja tuhoutui Tsutshimassa 1905. Nykyisin Venäjän laivastosta kaksikolmasosaa tai kolmeneljäsosaa ydinkäyttöisine ydinsukellusveneineen onkin sijoitettu Kuolaan ja Arkangelin alueelle.

"Pietarin kaupunki on on tosiaan ollut meille suomalaisille pahan onnen aiheuttaja", kirjoitti J.K.Paasikivikin.

"Pietari on ikään kuin Venäjän valtakunnan valloituspyrkimyksen, tuon Venäjän historian johtavan periaatteen muistomerkki".

"Valloitus, ulkonainen laajentuminen, uusien alueiden valtaaminen on ollut hallitseva johtolanka Venäjän historiassa".

"Ainoastaan siihen ei Venäjän valtakunnalla ollut tahtoa ja voimia, missä niitä kipeimmin olisi tarvittu ja missä kiitollisimmat ja hedelmällisimmät tulokset olisivat olleet saavutettavissa: sisäisten olojen korjaamiseen, kansan elämän kohottamiseen ja siinä olevien huutavien epäkohtien parantamiseen".

Venäjä Suomenlahden pohjukasta Pietarista näkee Itämeren ja Itämeren rantavaltiot perustavanlaatuisesti eri valossa sotilaspoliittisesti, mutta tsaari Pietarin aikainen merelle pyrkiminen näyttää nykyisin siirtyneen arktiselle alueelle. Itämeren piirissä Venäjällä lienee edelleenkin J.K.Paasikiven toteama "Venäjän historian johtava periaate" nyt pyrkimyksenä hallita "lähiulkomaitaan"?

Veikko Palvo

[Lemmi]

Presidentti Niinistö ehdotti Putinille lentoturvallisuuden parantamiseksi, että sotilaskoneet käyttäisivät ns transpondereita. Ne ovat laitteita, jotka lähettävät koneen sijainnin radioteitse ja signaalin vastaanottaja saa tietoonsa koneen sijainnin ja muuta tietoa koneesta.

Putin kai nappasi ehdotuksen ja suomalaisten uutisten mukaan Venäjä lähetti kutsuja ainakin Ruotsille ja vissiin Virollekin. Suomalaisen virkamiehen matka Venäjälle peruutettiin, jotta hän ei joutuisi keskustelemaan ehdotuksesta. Näin muistini mukaan suunnilleen meni.

Venäjä ehdotti transponderien käyttöä Natolle.

Nato vastasi ei käy.

Amerikkalaisen Wall Street Journalin mukaan Venäjä ehdotti transponderien käytön lisäksi sotilasasiantuntijoiden vaihtoa ilmaturvallisuuden parantamiseksi. Nato-diplomaattien mukaan sellaisen kokouksen koolle kutsuminen rikkoo liittoutuman päätöstä lopettaa käytännön yhteistyö Venäjän kanssa. Sekään ei käynyt.

I

n addition to the transponders, Russia has proposed an exchange of military experts on air safety. NATO diplomats have said convening such a meeting of military experts would violate the alliance’s decision to suspend practical cooperation.

WSJ:n artikkelin otsikko on NATO hylkää Venäjän ilmaturvallisuusehdotuksen Itämeren alueen lentokoneille.

NATO Rejects Russian Air-Safety Proposal for Planes in Baltic Region
http://www.wsj.com/articles/nato-reject ... 1474391644

En odottanut Naton hyväksyvän Niinistön ehdotusta, koska en usko Naton haluavan ilmoittaa sotilaskoneittensa sijainnin. Osa koneista lentää transponderit päällä WSJ:n jutun mukaan. Osa ei käytä transpondereita.

[Veikko I Palvo]

Presidentti Niinistö ehdotti Putinille lentoturvallisuuden parantamiseksi, että sotilaskoneet käyttäisivät ns transpondereita. Ne ovat laitteita, jotka lähettävät koneen sijainnin radioteitse ja signaalin vastaanottaja saa tietoonsa koneen sijainnin ja muuta tietoa koneesta.

Putin kai nappasi ehdotuksen ja suomalaisten uutisten mukaan Venäjä lähetti kutsuja ainakin Ruotsille ja vissiin Virollekin. Suomalaisen virkamiehen matka Venäjälle peruutettiin, jotta hän ei joutuisi keskustelemaan ehdotuksesta. Näin muistini mukaan suunnilleen meni.

Presidentti Niinistö taisi ehdottaa, että Venäjän sotilaslentokoneiden Itämerellä tulisi käyttää transpondereita.

Venäjän Suomen suurlähettiläs Aleksander Rumjantsev halusi jo 2007 * kahdenkeskisiä * Itämeren rantavaltioiden ja Venäjän tapaamisia sanoen https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/1535-v ... hteistyota että Itämeren maiden ja Venäjän lennonjohdollista yhteistyötä tulisi kehittää ja että olisi kehitettävä malli, jossa Venäjän lentoliikenne olisi sujuvaa nykyisessä kapeassa ilmakäytävässä.

Lähettiläs Rumjantshev muistutti Ukrainan Donetskissa 2006 pudonneesta lentokoneesta, joka oli väistänyt ukkosta sen yläpuolelle, eikä sivulle -
kuten oli äskettäin tapahtunut 2007 "Porvoon ilmatilassa".
Rumjantshev sanoi neuvotteluja käytävän NATO:n ja Venäjän välillä. Ja 22.10.2008 kenraali Nikolai Makarov sanoi H:gissä Interfaxille uskovansa, että Georgian kriisin aiheuttamat erimielisyydet saadaan ratkaistua, "keskustelut ( NATO - Venäjä neuvostossa ) ovat olleet rakentavia".

Lähettiläs Rumjantshevin ehdottaessa 2007 * kahdenvälisiä * Itämeren rantavaltioiden ja Venäjän välisiä neuvotteluja lentoturvallisuudesta Itämerellä
Venäjällä oli läheinen yhteys Natoon tuon Nato-Venäjä neuvoston kautta ja Rumjantshev sanoikin keskusteluja käytävän, mutta epäilemättä 2007:kin olivat kyseessä Venäjän pres. Niinistön ehdotuksenkin jälkeen haluamat k a h d e n v ä l i s e t neuvottelut.

Ukrainan ja Krimin kriisin seurauksena Nato-Venäjä neuvoston ja Naton rauhankumppanimaa Venäjän yhteistoiminta on "jäätynyt", mutta kommunikaatioyhteydet, keskusteluyhteydet ovat jatkuvasti avoinna Natonkin kautta.

Veikko Palvo

[kpj]

Novoprudskin mielestä Venäjä kaivaa päämäärätietoisesti itselleen hautaa. Hän toteaa Venäjän tehneen viime vuonna enemmän kuin kenenkään muun Naton suosion lisäämiseksi.

Ovatko teot Onnelan mielestä kielteisiä?

[Tapio Onnela]

Novoprudskin mielestä Venäjä kaivaa päämäärätietoisesti itselleen hautaa. Hän toteaa Venäjän tehneen viime vuonna enemmän kuin kenenkään muun Naton suosion lisäämiseksi.

Ovatko teot Onnelan mielestä kielteisiä?

Väärin lainattu. Minä en kirjoittanut näin. Kiinitä enemmän huomiota siihen miten lainaat, jotta vältytään väärinkäsityksiltä.

[kpj]

Onnelan eilisestä puheenvuorosta:

Novoprudskin kanssa olen samaa mieltä myös tästä Nato-kysymyksestä:

Novoprudskin mielestä Venäjä kaivaa päämäärätietoisesti itselleen hautaa. Hän toteaa Venäjän tehneen viime vuonna enemmän kuin kenenkään muun Naton suosion lisäämiseksi.

Kai se sitten oli joku toinen, joka lausui "olen samaa mieltä".

Mutta onko itse Onnelan mielestä tervetullutta, että hautaa kaivetaan ja Natoa suositaan?

[I Palvo]

Venäjä siirsi 6.10.2016 Iskander-ohjuksia Laukaansuusta ( Ust Luga ) lähteneellä aluksella Kaliningradiin ja kaksi eri Suhoi Su-27 hävittäjäkonetta rikkoi "Porvoon ilmatilaakin". Taktinen ydinohjus Iskander yltää 700 km:n kantamallaan mm. Berliiniin. Iskanderin hyötykuorma on noin 500 kg, vain puolet ww2-aikaisen Saksan V-2 -ohjuksen hyötykuormasta, siksikin Iskander on lähinnä ensi-iskun taktinen ydinohjus.

Afganistanin 1979 alkanut sota ja miehitysaika viilensi kylmää sotaa. Vuonna 1980 Neuvostoliitolla oli Euroopassa enemmän taktisia ydinohjuksia kuin Natolla, mm. SS-20 ydinohjukset. USA sijoitti Länsi-Euroopan Nato-maihin mm. risteilyohjuksia ja meillä Suomessakin yritettiin todistella valtaosa niistä pystyttävän ampumaan alas Suomen ilmatilassa, joten yya:n "sotilaallisia konsultaatioita" torjuttiin jo ennalta.
Rauhanliike Suomessakin ärhäköi ja syntyneessä euro-ohjuskriisissä. Neuvostoliiton SS-20 ydinohjuksetkin romutettiin sitten 1991, mutta olisivatkohan
nyt Kaliningradiin sijoitetut Iskanderit saamassa aikaan uutta euro-ohjuskriisiä, "rauhanliikkeenä" tuota ohjussiirtoa Itämerellä ei voi pitää.

Veikko Palvo

[I Palvo]

Eräiden väitteiden mukaan Venäjä pystyy Kaliningradiin sijoitetuilla Iskander-ohjuksillaan hallitsemaan Itämerta. Mutta onko tilanne kylmän sodan aikaiseen euro-ohjuskriisiin ja risteilyohjuskriisiin verrattuna muuttunut muutoin kuin ydinaseiden lukumäärien osalta.
Ydinasepelotteen ylläpitämiseksi vastapuolelle on tietysti edelleenkin luotava tietoisuus, että ydinaseita myös käytetään ja laajemminkin julkisuudessa yritetään luoda mielikuvaa ydinaseista vain toisen osapuolen uhkana.
Kylmän sodan aikana Suomessakin kirjoitettiin risteilyohjusten muodostamasta uhasta Suomen yya-puolueettomuudelle, nuo risteilyohjukset olisi kai laukaistu Norjan mereltä tai Atlantilta ja Neuvostoliiton vastakkaiseen suuntaan laukaistuistavista risteilyohjuksista ei puhuttu. Yksi Inarinjärveen osunut NL:n risteilyohjuskin yritettiin aluksi salata.

MAD-oppi, molemminpuolinen varma tuho, takasi rauhan säilymisen ja sen, ettei ydinaseita käytetty ja eiköhän sama oppi ole voimassa edelleenkin? Vaikka on solmittu New Start-sopimuskin, jonka Venäjä on ehkäpä nyt kyseenalaistanut?
New Startissa on mainittu eri kantomatkojen ohjuksia 100 km:stä yli 5500 km:n mannertenvälisiin, mutta venäläiset eivät yleensä näytä erittelevän taktisia tai mannertenvälisiä ydinohjuksia ydinasepidäkkeessään.
Keskinäistä luottamusta ydinasesuurvalloilla ei ole ja ydinaserajoitussopimuksissa ei ole moraalisia eikä eettisiä velvoitteita, koska noilla käsitteillä on Venäjällä erilainen merkitys kuin lännessä tai päinvastoin.

Itämeren herruutta Venäjällä ei ole koskaan ollut, aiemmin Etelä-Itämeren herruus Dominium maris baltici oli Tanskalla ja 1600-luvulla Ruotsin suurvalta-aikana Itämeren ja Itämeren rantojen satamien herruus https://en.wikipedia.org/wiki/Dominium_maris_baltici oli Ruotsilla.
Tosin mm. Skoonen sodassa Ruotsin lukumääräisesti voimakas laivasto hävisi Tanskalle ja Hollannille ja tanskalaiset sanoivatkin ruotsalaisten merimiesten olevan "meriveteen kastettuja maalaispoikia".
Valtaneuvos Lorentz Creutzista tuli 26.4.1676 Ruotsin laivaston komentaja, vaikka hän ylipäätään ei ollut koskaan komentanut sotilaita sodassa ja taitavalla virkamiehellä ei ollut ilmeisesti paljoakaan kyvykkäämpiä apulaisiakaan. Öölannin itärannikon Hulterstadin kirkon tasalla hollantilaiset hyökkäsivät 1.6.1676. Amiraalilaiva Stora Kronanin tykkiportit avattiin ja Creutz vastasi tuleen. Creutz ryhtyi jostakin syystä käännökseen ja kaikki meriupseeritkin Kronanilla olivat unohtaneet, että alimman kannen tykkiportit olivat avoinna ja alusta ryhdyttiin kääntämään, ennen kuin purjeita oli vähennetty. Vesi virtasi sisään ja tykit romahtivat paikoiltaan. Palava sytytyslunttu räjäytti ruutivaraston ja laiva räjähti ilmaan ja upposi. Kronanin mukana hukkui 800 miestä ja Creutz ja hänen poikansa. Kolme upseeria ja 50 miestä pelastui sotavangeiksi.
( Helsingin asukasmäärä lienee muuten tuolloin ollut huomattavasti pienempi kuin tuon yhden suuren sota-aluksen, Stora Kronanin? )
Maalla sentään saavutettiin voitto Lundin taistelussa, johon osallistui suomalaisiakin - mm. Pohjanmaan jalkaväkirykmentti.

Ruotsinsalmen meritaistelussa 1790 Kustaa III:n laivasto sai sitten suuren voiton venäläisistä ja meritaistelua on sanottu Pohjoismaiden suurimmaksi, Suomenlahdenkaan herruutta Venäjä ei saanut, puhumattakaan Dominium maris balticin ja Tanskalla on edelleenkin Tanskan salmien herruus.

Veikko Palvo

[nylander]

Koska esim. I Palvo on tässä säikeessä puuttunut laajasti Itämeren alueen nykyiseen kansainvälispoliittiseen tilanteeseen, katson vähintään yhtä aiheelliseksi kirjoittaa muutama sana viime päivinä uudelleen esiin nostetusta Ahvenanmaan-kysymyksestä - semminkin kun sillä on mitä selvin historiallinen ulottuvuus.

Ahvenanmaan sotilaallinen neutraalisuus palautuu, kuten tunnettua, jo Krimin sodan 1856 päättäneeseen Pariisin rauhaan, jolloin keisarillinen Venäjä lupasi olla linnoittamatta saariryhmää. Yhtä tunnettu on ensimmäisen maailmansodan tapahtumisen jälkiselvityksessä Genevessä lokakuussa 1921 solmittu kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan sotilaallisesta neutraloimisesta: saaria ei saa linnoittaa ja sodan syttyessä ne on pidettävä puolueettomana vyöhykkeenä.

Nyt siis nykyhallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö on aikaisempien yllätyksellisten aloitteidensa jatkoksi ehdottanut Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamista. Tuoreissa uutisissa näkyy Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak asettuneen innokkaasti tukemaan Niinistön ehdotusta.

Toisaalta korkein valtiojohto, pääministeri Sipilä expressis verbis ja havaitakseni myös tasavallan presidentti, ovat ilmoittaneet, että saariryhmän sotilaallisesti neutraalia statusta ei ole mitään syytä ryhtyä muuttamaan. Tutkijataholta tähän kantaan on painokkaasti yhtynyt ja sellaisen muutoksen arvaamattomista seurauksista suorastaan varoittanut myös Pekka Visuri.

Oletettavasti laajoissa kansalaispiireissä on nyt syntynyt suurta epätietoisutta siitä, esiintyyykö Suomessa hallitustasoa myöten kahtaalle vetäviä voimia maan turvallisuuspolitiikalle elintärkeissä kysymyksissä. En ole huomannut tiedotusvälineiden kiinnittävän huomiota siihen, että puolustusministeri Niinistö käytti aloitteessaan historiallisesti pahaenteiseltä kuuulostavaa sanontaa "kilpapurjehdus Ahvenanmaalle". Termihän on peräisin kesäkuulta 1941, operaatio Barbarossan aattopäiviltä. (Viimeksi mainitulla en "vihjaa" yhtään mihinkään muuhun kuin siihen, että mielestäni sanonnan semanttinen kenttä on nykyiseen Itämeren alueen kiristyneeseen tilanteeseen nähden aivan sopimaton.)

[I Palvo]

Ahvenanmaan sotilaallinen neutraalisuus palautuu, kuten tunnettua, jo Krimin sodan 1856 päättäneeseen Pariisin rauhaan, jolloin keisarillinen Venäjä lupasi olla linnoittamatta saariryhmää. Yhtä tunnettu on ensimmäisen maailmansodan tapahtumisen jälkiselvityksessä Genevessä lokakuussa 1921 solmittu kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan sotilaallisesta neutraloimisesta: saaria ei saa linnoittaa ja sodan syttyessä ne on pidettävä puolueettomana vyöhykkeenä.

Nyt siis nykyhallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö on aikaisempien yllätyksellisten aloitteidensa jatkoksi ehdottanut Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamista. Tuoreissa uutisissa näkyy Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak asettuneen innokkaasti tukemaan Niinistön ehdotusta.

Toisaalta korkein valtiojohto, pääministeri Sipilä expressis verbis ja havaitakseni myös tasavallan presidentti, ovat ilmoittaneet, että saariryhmän sotilaallisesti neutraalia statusta ei ole mitään syytä ryhtyä muuttamaan. Tutkijataholta tähän kantaan on painokkaasti yhtynyt ja sellaisen muutoksen arvaamattomista seurauksista suorastaan varoittanut myös Pekka Visuri.

Ahvenanmaan neutralisointia vaativat 1856 sopimuksessa Ranska ja Britannia sopimusosapuoli Venäjältä, joka ensimmäisen maailmansodan aikana linnoitti Ahvenanmaan ja v. 1921 sopimuksen Kansainliittoa ei enää ole. Ruotsalaiset ja saksalaisetkin sotavoimat olivat 1918 Ahvenanmaalla.
Vuoden 1940 lokakuun sopimuksessa Neuvostoliitto näyttää vaatineen Ahvenanmaan linnoituslaitteiden purun valvonnassaan Suomelta eli demilitarisoinnin, ei neutralisointia Stalinin tuolloisissa kaavailuissa. Nykyisen Ahvenanmaa-sopimuksen sanotaan olevan EU-maiden allekirjoittaman, mutta Venäjä ei ole tuota sopimusta tunnustanut.
Pekka Visuri sanoo Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamisen lisäävän jännitteitä Itämeren alueella ja toisaalta sanotaan Ahvenanmaan olevan http://www.centrumbalticum.org/pullopos ... den-unelma sotilaallisen tyhjiön.

"Syksyllä 1941 Mannerheim ei suostunut Saksan sotilastukikohdan perustamiseen Ahvenanmaalle, saksalaisille osoitettiin Aspön saariryhmä Korppoon eteläpuolella", kirj. ye-maj. Ari Suontlahti, Tiede ja ase nro 59 2001 s. 106-134+lähdeviitteet sivut 135-138.
Päämaja käski 11.1943 Kotijoukkojen esikunnan suunnitella Helsingin ja sen ympäristön maahanlaskutorjuntajärjestelyt, pääkaupunkiseutu jaettiin viiteen maahanlaskuntorjuntalohkoon. Yhdessä ilmakuljetuksessa arviolta 3000 sotilasta.
Ylipäällikkö käski 28.1944 perustaa Osasto Helsingin ja perustamiskäskyä seuraavana päivänä käskettiin lomalaisten koehälytyksestä, H:gin seudulla jatkuvasti olevasta 7-8000 lomalaisesta kokoon saatiin yli 4000. Perustettiin sotilasyksiköitä ja venäläisten suurhyökkäyksen alettua lomalaisia ei enää ollutkaan.
Puna-armeija oli 2.1944 edennyt Narva-joelle Viron puolella, alkoi puolen vuoden asemasotavaihe. Tilanne oli maantieteellisesti lähes sama NL:n kannalta kuin Talvisotaa edeltävänä aikana ennen sen Viron tukikohtiin siirtymistä. Paasikivi ja ent. ulkoministeri Enckell lähetettiin 26.3.1944 Moskovaan tunnustelemaan rauhanehtoja ja asia tuli heti saksalaisten tietoon Tukholmassa, myös ilmeisestikin Paasikiven käynti helmikuussa NL:n lähettiläs Kollontayta tapaamassa.
Hitler käski 16.2.1944 valmistella Tanne-suunnitelman, Tanne-West Ahvenanmaan miehitys ja Tanne-Ost Suursaari. Rautamalmin kuljetusreitti kulki Ahvenanmaan ohitse.
Ahvenanmaan puolustusta vahvistettiin pataljoonalla ja osasto Väinämöinen siirrettiin toukokuun 1944 alussa H:ki-Loviisa välin saaristoon.
Todennäköisimmäksi maihinnousualueeksi arvioitiin Porvoon seutu ja muita maihinnousuyrityksiä häirintämielessä. Porvoon suunnalta Helsinkiin suuntautuvaan panssarihyökkäykseen tuli varautua, sekä ilmamaahanlaskuihin. NL:lla arvioitiin olevan ilmaylivoiman ja uhanalaisia lentokenttiä Nummela, Hyvinkää, Parola, Utti, H:ki. Rannikko- ja it-tykistölle maamaalejakin ja siihen tarkoitukseen tulenjohto.
Ylipäällikkö määräsi saksalaisen Tallinnaan Viipurinlahdelta käsketyn 122 Div. laivattavaksi Hangosta, eikä H:gistä. Ylipäällikkö saattoi epäillä Div. käytettävän H:gissä vallankaappaukseen ja 3.8.-44 Os.H:ki käskettiin hälytysvalmiuteen, Mannerheim presidentiksi 4.8.-44.
Mutta strategisen iskun torjuntaan varautuminen omin voimin pääkaupunkiseudulla on varmaankin yhtä tärkeää nyt, kuin mitä se oli vuosina 1943 ja 1944? Ja olisiko Ahvenanmaan puolustus tärkeysjärjestyksessä pääkaupunkiseudun jälkeen ollessaan sotilaallinen tyhjiökin?

Veikko Palvo

[Tapio Onnela]

Kirjoitin Montenegron yhteydessä uutisesta, jonka mukaan Naton kannattajat laskevat sen varaan, että Naton diplomaattidivisioona kääntää montenegrolaiset Naton kannattajiksi.

Venäjän tukemat montenegrolaiset olivat kenties edellä aikaansa jo syksyllä: