nylander kirjoitti:
Ahvenanmaan sotilaallinen neutraalisuus palautuu, kuten tunnettua, jo Krimin sodan 1856 päättäneeseen Pariisin rauhaan, jolloin keisarillinen Venäjä lupasi olla linnoittamatta saariryhmää. Yhtä tunnettu on ensimmäisen maailmansodan tapahtumisen jälkiselvityksessä Genevessä lokakuussa 1921 solmittu kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan sotilaallisesta neutraloimisesta: saaria ei saa linnoittaa ja sodan syttyessä ne on pidettävä puolueettomana vyöhykkeenä.
Nyt siis nykyhallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö on aikaisempien yllätyksellisten aloitteidensa jatkoksi ehdottanut Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamista. Tuoreissa uutisissa näkyy Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak asettuneen innokkaasti tukemaan Niinistön ehdotusta.
Toisaalta korkein valtiojohto, pääministeri Sipilä expressis verbis ja havaitakseni myös tasavallan presidentti, ovat ilmoittaneet, että saariryhmän sotilaallisesti neutraalia statusta ei ole mitään syytä ryhtyä muuttamaan. Tutkijataholta tähän kantaan on painokkaasti yhtynyt ja sellaisen muutoksen arvaamattomista seurauksista suorastaan varoittanut myös Pekka Visuri.
Ahvenanmaan neutralisointia vaativat 1856 sopimuksessa Ranska ja Britannia sopimusosapuoli Venäjältä, joka ensimmäisen maailmansodan aikana linnoitti Ahvenanmaan ja v. 1921 sopimuksen Kansainliittoa ei enää ole. Ruotsalaiset ja saksalaisetkin sotavoimat olivat 1918 Ahvenanmaalla.
Vuoden 1940 lokakuun sopimuksessa Neuvostoliitto näyttää vaatineen Ahvenanmaan linnoituslaitteiden purun valvonnassaan Suomelta eli demilitarisoinnin, ei neutralisointia Stalinin tuolloisissa kaavailuissa. Nykyisen Ahvenanmaa-sopimuksen sanotaan olevan EU-maiden allekirjoittaman, mutta Venäjä ei ole tuota sopimusta tunnustanut.
Pekka Visuri sanoo Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamisen lisäävän jännitteitä Itämeren alueella ja toisaalta sanotaan Ahvenanmaan olevan
http://www.centrumbalticum.org/pullopos ... den-unelma sotilaallisen tyhjiön.
"Syksyllä 1941 Mannerheim ei suostunut Saksan sotilastukikohdan perustamiseen Ahvenanmaalle, saksalaisille osoitettiin Aspön saariryhmä Korppoon eteläpuolella", kirj. ye-maj. Ari Suontlahti, Tiede ja ase nro 59 2001 s. 106-134+lähdeviitteet sivut 135-138.
Päämaja käski 11.1943 Kotijoukkojen esikunnan suunnitella Helsingin ja sen ympäristön maahanlaskutorjuntajärjestelyt, pääkaupunkiseutu jaettiin viiteen maahanlaskuntorjuntalohkoon. Yhdessä ilmakuljetuksessa arviolta 3000 sotilasta.
Ylipäällikkö käski 28.1944 perustaa Osasto Helsingin ja perustamiskäskyä seuraavana päivänä käskettiin lomalaisten koehälytyksestä, H:gin seudulla jatkuvasti olevasta 7-8000 lomalaisesta kokoon saatiin yli 4000. Perustettiin sotilasyksiköitä ja venäläisten suurhyökkäyksen alettua lomalaisia ei enää ollutkaan.
Puna-armeija oli 2.1944 edennyt Narva-joelle Viron puolella, alkoi puolen vuoden asemasotavaihe. Tilanne oli maantieteellisesti lähes sama NL:n kannalta kuin Talvisotaa edeltävänä aikana ennen sen Viron tukikohtiin siirtymistä. Paasikivi ja ent. ulkoministeri Enckell lähetettiin 26.3.1944 Moskovaan tunnustelemaan rauhanehtoja ja asia tuli heti saksalaisten tietoon Tukholmassa, myös ilmeisestikin Paasikiven käynti helmikuussa NL:n lähettiläs Kollontayta tapaamassa.
Hitler käski 16.2.1944 valmistella Tanne-suunnitelman, Tanne-West Ahvenanmaan miehitys ja Tanne-Ost Suursaari. Rautamalmin kuljetusreitti kulki Ahvenanmaan ohitse.
Ahvenanmaan puolustusta vahvistettiin pataljoonalla ja osasto Väinämöinen siirrettiin toukokuun 1944 alussa H:ki-Loviisa välin saaristoon.
Todennäköisimmäksi maihinnousualueeksi arvioitiin Porvoon seutu ja muita maihinnousuyrityksiä häirintämielessä. Porvoon suunnalta Helsinkiin suuntautuvaan panssarihyökkäykseen tuli varautua, sekä ilmamaahanlaskuihin. NL:lla arvioitiin olevan ilmaylivoiman ja uhanalaisia lentokenttiä Nummela, Hyvinkää, Parola, Utti, H:ki. Rannikko- ja it-tykistölle maamaalejakin ja siihen tarkoitukseen tulenjohto.
Ylipäällikkö määräsi saksalaisen Tallinnaan Viipurinlahdelta käsketyn 122 Div. laivattavaksi Hangosta, eikä H:gistä. Ylipäällikkö saattoi epäillä Div. käytettävän H:gissä vallankaappaukseen ja 3.8.-44 Os.H:ki käskettiin hälytysvalmiuteen, Mannerheim presidentiksi 4.8.-44.
Mutta strategisen iskun torjuntaan varautuminen omin voimin pääkaupunkiseudulla on varmaankin yhtä tärkeää nyt, kuin mitä se oli vuosina 1943 ja 1944? Ja olisiko Ahvenanmaan puolustus tärkeysjärjestyksessä pääkaupunkiseudun jälkeen ollessaan sotilaallinen tyhjiökin?
Veikko Palvo