Paljonko jatkosodassa ammuttiin omia?
Heikki Ylikangas on julkaissut blogissaan tiivistelmän esitelmästään Sotatieteellisen Seuran historiajaoston seminaarissa.
Tiivistelmä Heikki Ylikankaan alustuksesta Sotatieteellisen Seuran historiajaoston seminaarissa 5.12.2007
Kirjani ”Romahtaako rintama?” synnyttämässä keskustelussa on pääaiheeksi noussut kysymys, pitävätkö armeijan ilmoittamat luvut omien asein ammutuista paikkansa. Virallisen, ilman nimiä annetun tilaston mukaan kenttäoikeuksien tuomioiden nojalla ammuttiin 47 ja suoraan eli ilman tuomita 11 karkuria ja kieltäytyjää, yhteensä 58. Kiista koskee erityisesti suoraan ammuttujen määrää (11). Kirjani mukaan se on aivan liian alhainen, eräiden kriitikkojeni mukaan oikea.
Oikea se ei ole. Yksistään Sota-arkiston asiakirjoista (17) ja Tilastokeskuksen kuolinsyykortistosta (2) voidaan poimia 19 nimeltä mainittua sotilasta, jotka selkeän lähdemerkinnän mukaan on ammuttu ilman kenttäoikeuden tuomiota karkureina tai kieltäytyjinä. Näiden lisäksi on yksilöitävissä kolme karkureina kadonneiksi kirjattua sotilasta, joiden osalta hyvin todennäköisesti meneteltiin samoin. Jäljelle jää vielä joukko ristiriitaisten tai puutteellisten lähdetietojen vuoksi epävarmoja, mutta silti melko selvästi teloitukseen viittaavia, henkilön nimellä varustettuja tapauksia (6), joiden määrää voisi helposti kartuttaa. Edelleen on aikalaislähtein ja muistelmatiedoin osoitettavissa, että esim. 29.6.1944 ammuttiin Ihantalassa 20 kiinnisaatua karkuria, joita ei kirjattu teloitettuina arkistoihin. Eritasoista lähteistä löytyy vielä lukumäärätietoja ilman nimiä – niitä siis ei voi mitenkään tarkistaa – useista kymmenistä omien asein ammutuista. On näin täysin kiistatonta, että armeijan virallisesti ilmoittama suoraan ammuttujen luku (11) ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Se on todellista pienempi. Tämä tulos sointuu yhteen sen tosiasian kanssa, että armeija ilmoitti sodan jälkeen eduskunnan perustuslakivaliokunnalle omien asein ammutun vain 26.
Armeijan julkaisemien lukujen nojalla tai sen säilyttämiin rekistereihin vedoten ei voida pätevästi todistaa, kuinka paljon karkureita ja kieltäytyjiä ammuttiin jatkosodassa. Näin ollen on toistaiseksi pakko tyytyä eri tavoin rakenneltuihin perusteltuihin arvioihin ammuttujen määrästä. En ole havainnut syytä, jonka vuoksi minun olisi aiheellista muuttaa kirjassani esittämääni arviota omien asein ammuttujen kokonaismäärästä (n. 250).
Kirjoittanut Heikki Ylikangas 5.12.2007 blogissaan
Lisää aiheesta:
Romahtaako rintama? keskustelu jatkuu (Puheenvuoroja historiasta)