Jouko Heyno kirjoitti:Olen myös kysynyt, keitä ovat ne "sadat tyytyväiset", ja millä perusteella, saamatta vastausta siihenkään. Että sellaista "keskustelua"...
Kaikki muut arvostelijat, joita lienee satoja.
Ihan mielenkiintoista. Ja kaikki ovat nimen omaan kiittäneet? Ja "lienee"? Joopajoo. Ehkä muut eivät vain suuremmin piittaa.
Jouko Heyno on toistaiseksi ollut näistä ainut, jonka kanssa aikaa tuntuu tuhraantuvan kohtuuttoman paljon epäoleellisten teknisten kysmysten kanssa näpertelyyn.
Kohtuuttoman paljon? Näpertelyyn? Ja lukijakunta kohderyhmänä "tekninen ongelma"? Jos kysymyksiini olisi vastattu, näpertelyn olisivat ylläpito ja sensorit voineet jättää tekemättä. Merkillistä onkin, että "näpertelyyn" riittää aikaa, vastaamiseen ei. Rohkenen kuitenkin toistaa kysymykseni (esitetty useaan otteeseen edellä) - joihin en edelleenkään ole saanut mitään vastauksia, vain lapsellista kiukuttelua - uudelleen.
Jouko Heyno kirjoitti:Voisiko olla, että esitetyt "korjausehdotukset" ovat vain arvoisien sensorien tapa tehdä itsestään tarpeellisia - jos ja kun kerran varsinaisia ja osoitettavia perusteluja ei löydy, niin kuin näyttää olevan.
Kyllä tässä toden totta hommia piisaa muutenkin. Heynon arvosteluista voi sitten jokainen vetää omat johtopäätöksensä lukemalla Heynon tänne postittamat arvostelut ja niihin annetut kommentit. Lisää löytyy täältä:
laittamalla hakukohteeksi arvostelijan ja kirjoittamalla hakulaatikkoon esim "Heyno".
Jä tämä sitten "asiallinen vastaus" ? Alkaa tuntua siltä, että kyse on enemänkin arvovaltaongelmasta kuin arvostelujeni sisällöstä. Mutta, jos sensorit ja ylläpitäjät eivät - kuten näyttää - pysty asiasta keskustelemaan, so. perustelemaan näkökantojaan ja toimiaan, niin eiköhän liene aihetta jättää "keskustelu" ja tunnustaa, ettei sellaista täällä aidosti sallita (tai siihen pystytä).
En ole Agricolan kirja-arvostelujen kanssa missään tekemisissä, joten olen asiassa täysin sivullinen. Olen kuitenkin kirjoittanut erilaisia tekstejä eri paikkoihin ja myös toimittanut muutaman kirjan, ja ihmettelen nyt, mistä Heyno oikein on niin loukkaantunut? Heynon itse esittämien lainausten valossa Agricolan kirja-arvostelujen toimittajat ovat tehneet aivan normaalia toimitustyötä, sitä samaa, jota tehdään kaikkien julkaisujen yhteydessä. Kaikissa lehdissä ja kaikissa artikkelikokoelmissa ja jopa kaikkien monografioiden ja romaanien yhteydessä kirjoittajan ja julkaisemisen välissä on toimittaja, joka käy tekstin läpi ja ehdottaa siihen parannusehdotuksia. Toisinaan ehdotukset ovat tärkeitä ja julkaisemisen kannalta sitoviakin, toisinaan taas eivät, riippuen ihan kustakin yksittäisestä korjausehdotuksesta. Mitä outoa siinä on? Sensuuriksi sitä ei ole tapana kutsua, ainakaan silloin, kun itse asiasisältöön ei puututa, kuten ei nytkään ole asian laita. Kun nyt on kyse tosiaankin vain muutamista teknisluontoisista yksityiskohdista, jotka eivät kirjoittajan ajatuksia muuta, korkeintaan selventävät niitä, miksi loukkaantua?
Klaus Lindgren kirjoitti:En ole Agricolan kirja-arvostelujen kanssa missään tekemisissä, joten olen asiassa täysin sivullinen. Olen kuitenkin kirjoittanut erilaisia tekstejä eri paikkoihin ja myös toimittanut muutaman kirjan, ja ihmettelen nyt, mistä Heyno oikein on niin loukkaantunut? Heynon itse esittämien lainausten valossa Agricolan kirja-arvostelujen toimittajat ovat tehneet aivan normaalia toimitustyötä, sitä samaa, jota tehdään kaikkien julkaisujen yhteydessä. Kaikissa lehdissä ja kaikissa artikkelikokoelmissa ja jopa kaikkien monografioiden ja romaanien yhteydessä kirjoittajan ja julkaisemisen välissä on toimittaja, joka käy tekstin läpi ja ehdottaa siihen parannusehdotuksia. Toisinaan ehdotukset ovat tärkeitä ja julkaisemisen kannalta sitoviakin, toisinaan taas eivät, riippuen ihan kustakin yksittäisestä korjausehdotuksesta. Mitä outoa siinä on? Sensuuriksi sitä ei ole tapana kutsua, ainakaan silloin, kun itse asiasisältöön ei puututa, kuten ei nytkään ole asian laita. Kun nyt on kyse tosiaankin vain muutamista teknisluontoisista yksityiskohdista, jotka eivät kirjoittajan ajatuksia muuta, korkeintaan selventävät niitä, miksi loukkaantua?
Ensiksikin on todettava, ettei Heyno ole mistään loukkaantunut. Toiseksi on todettava, että kyse on nimen omaan asiasisällöstä. Kolmanneksi on todettava, että mistään "normaalista toimituskäytännöstä" ei voi olla kyse, kun selviin kysymyksiin ei saa vastausta. Neljänneksi on todettava, että arvostelujen, kuten kaiken muunkin, kirjoittamisen kannalta on oleellista tietää, mikä on julkaisun ajateltu kohderyhmä, sen "tavallinen lukija". Tähänkään ei ole tullut vastausta. Onko se esim. a) historianharrastaja (jolloin on täysin älytöntä ajatella, että "tavallinen lukija" ei tiedä, mitä Espanjan sisällissodanaikaiset Junkersit ja Heinkelit ovat, kun lausunnon niiden merkityksestä vielä esittää toisen osapuolen kenraali) vai b) yläasteen oppilas, jolloin on syytä täsmentää, paitsi, mitä Junkersit ja Heinkelit ovat, missä on Espanja ja koska siellä käytiin sisällissota. Viidenneksi on täysin epäammatillista vaatia selvennystä (esim. "harhama" -termin kohdalla) asiassa, joka nimen omaan selvennetään seuraavassa virkkeessä. Jos sensori ei viitsi lukea koko tekstiä on syytä I) miettiä sensorin vaihtamista tai II) sensorin miettiä alan vaihtoa.
Tekstin toimittaminen on kokonaan toista kuin vaatimus tyylin vaihtamisesta. Kuten olen todennut, kirja-arvostelu ei ole a) kirjamainos eikä b) lyhennelmä laiskaa lukijaa varten. Kuten edellä voi todeta, vaaditut "korjausehdotukset" on nimen omaisesti esitetty ehdottomina. En näe syytä muuttaa arvosteluissani mitään, koskapa muutosvaatimuksille ei ole esitetty perusteluja.
Viimeksi muokannut Jouko Heyno, 09.01.08 16:19. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ensinnäkin on muistettava, että Raja 1918 -elokuva kuvastaa vain aikaa toukokuusta marras-joulukuuhun 1918, eikä huhtikuuta 1918 tai 1920-lukua. Myös Engmanin aikarajaus sulkee pois vuoden 1920 jälkeisen ajan, joten Luoman viittaukset kansalaissodan aikaiseen väkivaltaan ja 1920-luvun karkotuksiin eivät vastaa kirja-arvosteluuni. Kun pyydetään pitämään "puurot ja vellit" erillään, ei pitäisi hämmentää sekaan muuta soppaa.
Valitettavasti Luoma on aiemminkin omissa tutkimuksissaan viitannut karkotuksiin, joita ei edes tapahtunut. Esimerkiksi Aamulehdessä 21.1.2004 Luoma kertoi yli 40 Valamon munkin karkottamisesta maasta ja että heidän joukossaan olisi ollut myös Suomen kansalaisia. Tällöin on päässyt unohtumaan ainakin kaksi asiaa: Suomen kansalaisuus saatiin 1920-luvulla vasta kun uskollisuudenvala oli vannottu, joten pelkkä presidentin myönteinen päätös hakemukseen ei vielä riittänyt. Suomen kansalaisia ei tietenkään voitu karkottaa maasta, minkä vuoksi 1920-luvun lopun muilutukset olivat laittomia. Lailliset karkotukset puolestaan tarkoittivat karkotusta läänistä, ei valtakunnasta. Monet Viipurin läänistä karkotetut ulkomaalaiset asettuivat ongelmitta muualle Suomessa. Tarkistan mielelläni tapaukset, jos Luomalla on esittää nimiä! Siten vasta voitaisiinkin tehdä "oikeutta menneisyyden ihmisille", kuten Luoma toivoo.
Valamon munkkien karkotusuhut aiheuttivat kohua eduskunnassakin, mutta todettiin liioitelluiksi. Risto Anttila ja Heikki Koukkunen ovat kirjoissaan maininneet vain 14 tai 17 Valamon munkkia, jotka häädettiin luostarista vuoden 1923 ajanlaskuriidan vuoksi. He siis menettivät oleskelulupansa, koska eivät olleet enää luostarin kirjoissa eikä heillä ollut oleskeluluvan edellyttämää toimeentuloa. He saivat kuitenkin matkustaa haluamaansa ulkomaahan (moni päätyi Jugoslaviaan), hakea muita töitä ja oleskelulupaa normaalissa järjestyksessä tai jopa asettua muihin luostareihin.
Luvatta Suomeen tulleita yritettiin 1920- ja 1930-luvuilla käännyttää (siis ei karkottaa, jos käytetään nykyajan käsitteitä) huomaamatta, mutta jos käännytettävä vastusteli, hänet lähetettiin lääninvankilaan odottamaan turvapaikkapäätöstä. Ellei oleskelulupaa myönnetty, käännytystä yritettiin Terijoelta neuvostoviranomaisten huomiota herättämättä. Yleensä se kuitenkin epäonnistui, koska ”kaikki tällaiset ovat jyrkästi eri tavalla sitä osoittamalla ylimenoa vastustelleet,” valitti Etsivä keskuspoliisi vielä vuonna 1933. Joissakin tapauksissa poliisi oli vihdoin onnistunut ”m.m. heittämällä ylitoimitettavat kolme eri kertaa Rajajokeen kunnes vihdoin läksivät rajalta Venäjälle.” Viipurin läänin maaherra piti menettelyä epäinhimillisenä ja vaikka EK sitä puolusteli, ei voi väittää suomalaisten olleen täysin tunteettomia ulkomaalaispolitiikassaan.
Oltiinpa mitä mieltä tahansa nykyisestä ulkomaalaispolitiikasta tai kevään 1918 ylilyönneistä, kirjallisuudessa sen enempää kuin elokuvissakaan ei pitäisi luoda mielikuvaa, että raakalaismaisuus olisi ollut tyypillistä ja yleisesti hyväksyttyä edes kesän 1918 ja syksyn 1920 välisenä aikana.
Puurot, vellit ja sopat ovat hra Leitzingerilla edelleen sekaisin-jopa nimeni kohdalla:)
Valamon munkit eivät kuuluneet mitenkään vastineeseeni, mutta Leitzinger nostaa ne esille. Olen tutkinut myös heitä. Nimilista toki on on: kirkollishallituksen muodostamat alioikeuden kuulustelupöytäkirjat (E.N. setälän arkisto, KA). Eräät karkotettujen nimistä olen maininnut teoksessa Laitila, Teuvo-Loima, Jyrki: Nationalism and Orthodoxy. Two Thematic Studies..., 2004, University of Helsinki. Munkkien joukossa oli myös Suomen kansalaisia, sillä tämä naturaliseeraus-mahdollisuus oli ollut olemassa 1858-1900 kansalaisuuden saamiseksi maahan asettuneille ulkomaalaisille. Eivätkä kaikki munkit edes olleet venäläisiä tms.
Epäselvemmäksi näyttää edelleen jäävän, tarkasteleeko hra Leitzinger Raja 1918-elokuvaa vain Engmanin kirjaa? Vai molempia jossain vaihtelevassa suhteessa toisiinsa? Ja mitä hänen esiinnostamillaan Valamon munkeilla on tämän teema-arvostelun kanssa tekemistä:)? Jokunen heistä virui kylläkin Viipurin lääninvankilassa 1920, totta.
Vähin, mitä Acricolan/muulta kirja-arvostelijalta voisi olettaa, on selkeys siitä, mistä on kirjoittamassa. Nyt niin ei tapahtunut: ei esittelyssä eikä vastineessa. Arvostelun/esittelyn rajauksetkin muuttuvat keskustelun edetessä.
Toukokuu 1918 rajalla kuului selkeästi vuoden 1918 sodan tapahtumiin, sillä Terijoki, Kuokkala ja Kellomäki vallattiin vasta huhtikuun 27.päivä. Sen jälkeen alkoivat G. Elfvengrenin johtamat puhdistukset ja rajut väkivaltaisuudet (ks.suojeluskuntien paikallisosastojen arkistot), jotka kestivät 11.5. saakka ja vielä komendantti Donnerkin ilmoitti teloittavansa viisi vankia jokaista yöllistä ammuttua laukausta kohti. Sota päättyi eri osissa maata eri aikoina. Kesäkuun lopulla alkoi "laillinen" venäläisväestön laaja muutto Terijoella - ensin näläkäiset lähtivät itään komendantin/adjutantin luvalla.
En jauha enempää epäolennaisuuksista, mutta Leitzinger voi hämmentää vapaasti.
Yst terv
Jyrki Loima
dosentti
Ulkomaalaiset saattoivat anoa Suomen kansalaisuutta myös ennen 1858 ja vuoden 1900 jälkeen. Tiedossani on Senaatin päätöskonsepteista ja toimituskuntien diaareista ainakin 3643 kansalaisuusanomusta autonomian ajalta ja kaikki itsenäisyyden ajalta, joten voin helposti tarkistaa nimet, jos väittelyssä päästäisiin konkretiaan. Itsenäisen Suomen kansalaisia ei kuitenkaan voitu enää karkottaa ulkomaille, joten rohkenen edelleenkin epäillä Loiman esittämää väitettä niin Valamon munkeista (Aamulehdessä) kuin muistakin (Agricolassa).
Tein vertailevan kirja/elokuva-arvostelun. Se osoitti, että elokuva "Raja 1918" menee villin mielikuvituksen puolelle, kun taas Engmanin kirja kuvaa todellista raja- ja ulkomaalaisvalvontaa itsenäisyyden kolmena ensimmäisenä vuonna dokumentoidusti ja kiihkottomasti. Kirja kannattaa lukea varsinkin, jos haluaa katsoa elokuvan. Valitettavasti mielikuvien tasolla sensaatiohakuinen elokuva vaikuttaa suomalaiseen yleisöön laajemmin ja syvemmin kuin tieteellinen historiantutkimus. En ole vielä ottanut kantaa siihen, kumpaan ryhmään Loiman tuotanto lukeutuu, mutta ellei sitä ole vielä arvosteltu julkisuudessa, ryhdyn siihen mielelläni.
Pysyn kuitenkin toistaiseksi teesissäni, että kesällä ja syksyllä 1918 - jotka sekä em. kirja että elokuva kattavat - elämänmeno Terijoella oli huomattavasti asiallisempaa, eikä rajakomendantti murhannut luvattomia rajanylittäjiä tai langettanut pikatuomioita sen enempää suomalaisille kuin venäläisillekään.
Heh.
Ettei kukaan hairahdu uskomaan hra Leitzingerin argumentoimattomia mielikuvia, joudun vielä lyhyesti palaamaan keskeiseen lähdeaineistoon ja tutkimuksiin.
Tutkimuksellisesti katsoen Leitzingerin teesit Rajamaasta ja sen komendanttien/sotilaiden lainmukaisuudesta 1918 ovat täysin kestämättömiä. Asiat eivät muut toiseksi inttämällä. Eikä tieteellinen kansallinen historiankirjoitus voi olla yksipuolista kilvenkiilloitusta. Jokin ilmiö tehdään (lopulta) laittomaksi siksi, että sitä on esiintynyt seurauksiltaan haitallisen paljon. Ei siksi, ettei sitä ole vielä ollut. Jonkin ilmiön laittomuus taas ei tarkoita sitä, että ilmiö (vaikkapa karkotukset tai väkivalta) on lakannut olemasta.
Komendantti Elfvengren ja poliisipäällikkö Uotinen teloituttivat ensin 27.4.1918 24 kirkkoherra Svetlovskij'n nimeämää venäläistä, joiden lisäksi surmattiin tai "katosi" yli 40 monikansallista yhdenvertaisuusaktivistia. Elfvengfren teloitutti 29.4. ammuttujen "yöllisten laukauksien vuoksi" 25 vankia (ilmeisesti tekaistua) laukausta kohti. Donner teloitutti 7.5.1918 viisi vankia yöllisen laukauksen vuoksi ja ilmoitti, että uudet laukaukset lisäisivät uhrien määrää. Sotilaat ryöstelivät asuntoja, johon Terijoella oleillut eversti Ausfelt puuttui (2.6.1918) yhtä kehnolla menestyksellä kuin Mannerheim 11.5.1918 kirjeessään komendantille Terijoen venäläisten nälkäsaartoon.
Vielä kerran aineistoa, joka kumoaa Leitzingerin toistelemat mielikuvat huhti-lokakuusta Rajamaassa 1918: Komendanttien kuulutukset ja päiväkäskyt Terijoen seudun asujaimistolle 27.4.-11.5.2928, Donnerin suvun arkisto (DSA), kansiot I:14 ja I:15, Suomen ja Venäjän Rajamaan komendantin arkisto, kansio 1; Terijoen&Kellomäen&Kuokkalan&Ollilan suojeluskuntien arkistot kuulustelupöytäkirjoineen 30.4.-14.7.1918, Vapaussodan arkisto, myös muualla; Rantakarin komendantinvirastoja koskeva tarkastuskertomus 19.6.1918, Sotavankilaitoksen arkisto, Ea1; eversi Ausfeltin päiväkäsky 2.6.1918, vänrikki Savikurjen raportti ryöstetyn huvilan ryöstöstä 4.7.1918, DSA, kansiot I:14, I:15; Asetus 29.10.1918 (joka vahvisti Rajamaan sotilashallinnon alaiseksi poikkeusalueeksi ja laillisti huhtikuussa 1918 alkaneen komendanttiviraston toimivaltuuksineen), Terijoen khra Svetlovskij'n kirje ja nimiluettelot Eflvengrenin ja Uotisen aikana teloitetuista 28.4.1918, Terijoen kr.kat.kirkonarkisto, II Ea 6, MMA; sotasurmatutkimusproijektin julkaisut ja laajat vuoden 1918 suomalaisten ja muunmaalaisten kuolleiden sähköiset/painetut tietokannat, KA; Uptonin teokset vuosien 1917-1918 tapahtumista, ks. myös Pekka Nevalaisen tutkimuksia inkeriläisista vapaaehtoissotilaista Suomen puolella komendanttiviraston apuna 1918; Eerola-Eerola:henkilötappiot Suomen sisällissodassa 1918.1998.
Leitzingerin asiaankuulumaton sivujuonne...Maasta karkotetut 40 munkkia, joiden joukossa oli suomalaisia. He olivat Valamon, Konevitsan ja Petsamon luostareista karkotettujen/pakkotoimin vietyjen summa. Kaikkiaan luostareista poistettiin n. 80 munkkia "kiihottajina", epäiltyinä, "niskuroijina" - vuoden 1918 jälkeen ja pa. 1920-luvulla. Kannattaa katsoa myös ulkomaista tutkimusta... Tarkat - ja tuoreemmat - lähteet löytyvät Laitila-Loima: Nationalism and Orthodoxy, 2004. Sen arvioinnista ja tasosta, ks.Book Reviews/The Russian Review Vol. 64/2005 by Theodore R. Weeks (Southern Illinois University, Carbondale) ja HS 31.3.2004. Leitzinger voisi tarjota sinnekin näkemyksiään.
Tutkimuksen voi osoittaa vääräksi vain huolellisella tutkimuksella. Ei arvostelemalla toisten kirjoja. Inttämällä ei synny uusia tieteellisiä totuuksia, vaikka inttäisi kuinka kauan. Sille on varmaan muitakin, mukavampia foorumeita kuin Acricola. Vaikkapa Facebook:)
Keskustelusta tuntuu helposti ”unohtuvan” vallitseva sota Venäjän ja Suomen välillä. Bolsevikithan kävivät henkiinjäämistaistelua valkoisia venäläisiä sekä hyökkäyssotaa Suomea, Baltian maita, Puolaa, Unkaria ja Ukrainaa vastaan. Kannaksen levottomuudet selittyvät Pietarin läheisyydellä ja inkeriläiseen väestöön kohdistuneella punaisella terrorilla, jota vastaan Elfvengrenin inkeriläiset joukotkin tekivät urheaa, mutta toivotonta vastarintaa jäätyään Suomen hallituksen hylkäämiksi.
Hyvän kuvan aiheesta saa Tuomo Polvisen kirjasta ”Venäjän vallankumous ja Suomi II”. Sota päättyi vasta vuoden 1920 aikana erillisiin rauhansopimuksiin uusien pikkuvaltioiden ja Neuvostovenäjän välillä, sekä Ukrainan tuhoon, joten mistään leikistä ei ollut kysymys ja väkivallan käytöllekin oli useimmiten hyvät perusteet.
Emme julkaise enää kirjoittamiasi arvosteluja Agricolan
arvostelujulkaisussa ja kiellän ehdottomasti sinua esiintymästä
kustantajiin päin Agricolaan kirjoittavana arvostelijana. Jos tätä
vielä esiintyy ryhdymme rankempiin toimiin.
Tapio Onnela
Agricolan toimittaja
Asiallisesti ja Agricolan tyyliin perustelematta.
Ihan vain vertailun vuoksi:
Ile 2.3.: " Luin Jouko Heynon kirjoittamia kirja-arvosteluja täältä Agricolan foorumilta, ...sain lukeakseni varsin selkeitä ja ymmärrettäviä tekstejä, joista kävi hyvin ilmi, koska arvostelija kommentoi teosta ja koska esitti omia ideoitaan siitä, mitä teoksessa olisi kannattanut käsitellä ja miten. "
Mutta toimitus tietysti tekee mitä parhaaksi katsoo ja vastaa tasosta, oli se mikä tahansa. Onneksi mikään asiaankuulumaton ei vaikuta päätöksiin
Olet napannut minun kirjoittaman tekstin pois kontekstistaan. Kirjoitin tuon lainaamasi pätkän todetakseni, että olet joskus viime vuosien aikana onnistunut kirjoittamaan tolkullista tekstiä. Se ei millään muotoa tarkoita, että tekstisi olisivat tätä nykyä tolkullisia. Kirjoittelusi tällä foorumilla todistaa minulle jotakin muuta.
Tämä vain viestiketjun lukijoille yleensä tiedoksi. En siis ole tukemassa Heynoa tässä asiassa, vaan Heyno on tapansa mukaan leikkaillut ja liimaillut netistä löytämiään tekstejä omaa maailmankuvaansa tukeviksi.
Olet napannut minun kirjoittaman tekstin pois kontekstistaan. Kirjoitin tuon lainaamasi pätkän todetakseni, että olet joskus viime vuosien aikana onnistunut kirjoittamaan tolkullista tekstiä. Se ei millään muotoa tarkoita, että tekstisi olisivat tätä nykyä tolkullisia. Kirjoittelusi tällä foorumilla todistaa minulle jotakin muuta.
Tämä vain viestiketjun lukijoille yleensä tiedoksi. En siis ole tukemassa Heynoa tässä asiassa, vaan Heyno on tapansa mukaan leikkaillut ja liimaillut netistä löytämiään tekstejä omaa maailmankuvaansa tukeviksi.
Terveisin
-ile
Ile kulta pieni
En ollut kaipaamassa tukeasi tässä asiassa. Sinä kirjoitit noin, ja lainasin sen. Jatkossa, jos tarkoitat muuta kuin kirjoitat, kirjoita mieluummin muuta. Mitä tulee "tolkullisuuteen", tässä on kyse juuri arvosteluista, ei muusta. Joten kukahan nyt menikään kontekstin ulkopuolelle...
Mutta summa summarum: Onnelalta olisi jo peruskohteliaisuutena odottanut edes jonkinlaisia perusteluja, ja sellaisia, jotka koskevat juuri arvosteluja. Odotus lie turhaa. Toisaalta, kun arviointeihini vaatii muutoksisia mm. Espanjan sisällissotaa tai Nanjingin verilöylyä käsittelevien kirjojen kohdalla "asiantunteva toimitus", joka on osoittanut, ettei tunne koko asiaa saati ole teoksia itse lukenut, täytyy sanoa, etten jää suuremmin kaipaamaan.
Jouko Heyno kirjoitti:Ile 2.3.: " Luin Jouko Heynon kirjoittamia kirja-arvosteluja täältä Agricolan foorumilta, ...sain lukeakseni varsin selkeitä ja ymmärrettäviä tekstejä, joista kävi hyvin ilmi, koska arvostelija kommentoi teosta ja koska esitti omia ideoitaan siitä, mitä teoksessa olisi kannattanut käsitellä ja miten."
Olisiko kannattanut olla lyhentelemättä tekstiäni?
Näin siis kirjoitin 02.03.08 21:50 "Mistä nimitys Itämeri?" -viestiketjussa:
1) Syyni jatkaa tätä keskustelua. Luin Jouko Heynon kirjoittamia kirja-arvosteluja täältä Agricolan foorumilta, ja toisin kuin tässä ketjussa, sain lukeakseni varsin selkeitä ja ymmärrettäviä tekstejä, joista kävi hyvin ilmi, koska arvostelija kommentoi teosta ja koska esitti omia ideoitaan siitä, mitä teoksessa olisi kannattanut käsitellä ja miten.
Vaikka olen edelleen hyvin tyytymätön Heynon tapaan keskustella tällä foorumilla, haluan uskoa, että hän halutessaan kykenee asialliseen keskusteluun.
Kyllä minä tuossa ihan selvästi sanon, että "toisin kuin tässä keskustelussa", ja "olen edelleen hyvin tyytymätön Heynon tapaan keskustella tällä foorumilla".
Tämä ei varmastikaan jäänyt sinulle epäselväksi, koska olet katsonut tarpeelliseksi poistaa viestistäni juuri ne kohdat, jotka kertovat, että EN pidä nykyisestä tyylistäsi.
Käytöksesi on pöyristyttävää. Oletatko, että toisten viestien retusoiminen parantaa uskottavuuttasi tällä foorumilla? Eikö mieleesi tullut, että viestit ovat kaikkien näkyvillä, ja ne voidaan helposti tarkastaa? Eikö mieleesi juolahtanut, että jäät kepposestasi kiinni?
ile kirjoitti:Mitenkähän tämä nyt oikein menikään? Kerrataanpa.
Jouko Heyno kirjoitti:Ile 2.3.: " Luin Jouko Heynon kirjoittamia kirja-arvosteluja täältä Agricolan foorumilta, ...sain lukeakseni varsin selkeitä ja ymmärrettäviä tekstejä, joista kävi hyvin ilmi, koska arvostelija kommentoi teosta ja koska esitti omia ideoitaan siitä, mitä teoksessa olisi kannattanut käsitellä ja miten."
Olisiko kannattanut olla lyhentelemättä tekstiäni?
Näin siis kirjoitin 02.03.08 21:50 "Mistä nimitys Itämeri?" -viestiketjussa:
1) Syyni jatkaa tätä keskustelua. Luin Jouko Heynon kirjoittamia kirja-arvosteluja täältä Agricolan foorumilta, ja toisin kuin tässä ketjussa, sain lukeakseni varsin selkeitä ja ymmärrettäviä tekstejä, joista kävi hyvin ilmi, koska arvostelija kommentoi teosta ja koska esitti omia ideoitaan siitä, mitä teoksessa olisi kannattanut käsitellä ja miten.
Vaikka olen edelleen hyvin tyytymätön Heynon tapaan keskustella tällä foorumilla, haluan uskoa, että hän halutessaan kykenee asialliseen keskusteluun.
Kyllä minä tuossa ihan selvästi sanon, että "toisin kuin tässä keskustelussa", ja "olen edelleen hyvin tyytymätön Heynon tapaan keskustella tällä foorumilla".
Tämä ei varmastikaan jäänyt sinulle epäselväksi, koska olet katsonut tarpeelliseksi poistaa viestistäni juuri ne kohdat, jotka kertovat, että EN pidä nykyisestä tyylistäsi.
Käytöksesi on pöyristyttävää. Oletatko, että toisten viestien retusoiminen parantaa uskottavuuttasi tällä foorumilla? Eikö mieleesi tullut, että viestit ovat kaikkien näkyvillä, ja ne voidaan helposti tarkastaa? Eikö mieleesi juolahtanut, että jäät kepposestasi kiinni?
-ile
Kyllä se meni juuri oikein, ja poisto oli paikallaan, koska kirjoitin nimen omaan arvosteluista, en "tästäkeskustelusta". En ottanut kantaa "tässä keskustelussa" käytettyyn "tyyliin", koska siitä ei ollut kysymys. Juuri siksi, että viestit ovat kaikkien luettavissa, oli tuon tähän asiaan kuulumattoman kohdan poisto aiheellista ja perusteltua. Jos asiassa pysyminen - niin arvosteluissa kuin "tässä keskustelussa" - häiritsee sinua, olen asiassa voimaton.
Pahoittelen, etten ole ilmaissut mielipidettäni niin selvästi, että sen ymmärtäisit. Ilmaisen sen nyt.
Kirjoituksesi tällä foorumilla - mukaanlukien julkaisematta jääneet kirja-arvostelusi, jotka olet esittänyt meille 24.11.2007 aloittamassasiviestiketjussa - ovat viime syksystä alkaen olleet tasoltaan epämääräisiä. Erityisesti vuodenvaihteen jälkeen kirjoituksesi ovat olleet poikkeuksellisen aggressiivisia ja huonosti perusteltuja. Se ei lisää uskoani kykyysi kirjoittaa hyviä kirja-arvosteluja.
Luonnollisesti toivon, että lödät aikaa perusteltujen ja havainnollisten kirja-arvostelujen kirjoittamiselle. Toivon myös, ettet jätä kokonaan pois sitä omintakeista tyyliäsi, joka näkyy niissä kirja-arvosteluissasi, jotka on julkaistu Agricolassa vuosina 2003-2007. Samalla luotan kuitenkin täysin Agricolan kirja-arvostelujen tarkistuskäytäntöön. Hyvässä kirja-arvostelussa tyyli ei voi määrätä arvostelun sisältöä ja selkeyttä. Tyylillisistä syistä epäselvä ja asian viereen osuva kirja-arvostelu ansaitsee tulla joko korjatuksi tai hyllytetyksi.
Olen pahoillani, että näin on käynyt kohdallasi. Avaimet tilanteen parantamiseen ovat kuitenkin olleet sinun omissa käsissäsi. Se, ettet ole halunnut parantaa tekstejäsi selkeämpään asuun, on oma ongelmasi, josta on turha mölistä.
Tiedeyhteisöön kuuluminen edellyttää kykyä yhteisöllisyyteen, ja se taas edellyttää ajoittain nöyryyttä ja kykyä nähdä omat virheensä. Verinen loukkaantuminen muotoseikoista johtaa nopeasti pään paukuttamiseen seinään. Ja siitähän ei tule kuin pää kipeäksi.
