Pro gradu: Liveroolipelaaminen historian opetusmetodina

[Jyrki Ilva]

Seuraava Helsingin yliopistossa hyväksytty pro gradu on
nyt luettavissa E-thesis-palvelussa:

Jori Pitkänen: Pedagoginen liveroolipelaaminen historian
opetusmetodina
(käyttäytymistieteellinen tiedekunta, soveltavan kasvatustieteen laitos)
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200806021496

Opinnäytteen tiivistelmä:

Tutkimuksessa tarkastellaan pedagogista liveroolipelaamista
historian opetusmenetelmänä. Tutkimuksen tavoitteena on esitellä
sekä määritellä käsitettä pedagoginen liveroolipelaaminen historian
opetusmenetelmänä sekä tutkia sen mahdollisuuksia opettaa
historiallista empatiaa. Pedagoginen liveroolipelaaminen on
kehitteillä oleva opetusmenetelmä, josta löytyy elementtejä niin
draamakasvatuksesta kuin myös eri oppimisen teorioista.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys esittelee liveroolipelaamista
lähellä olevia teorioita leikin sekä draamapedagogiikan osalta.
Historian oppiaineena osalta viitekehys esittelee historiallisen
ajattelun ja historiallisen empatian käsitteet. Draamakasvatuksessa
päälähteinä toimivat Laakson (2004) ja Heikkisen (2002, 2004)
tutkimukset. Historian osalta pääasialliset lähteet olivat
VanSledrightin (2002), Cooperin(2000) ja Asbhyn sekä Leen
(1987) tutkimukset.

Tutkimus toteutettiin Viikon Normaalikoulussa luokalla 6b syksyllä
2007. Tutkimusaineisto koostuu kolmivaiheisista haastatteluista,
joissa kaikissa vaiheissa haastateltiin neljää oppilasta ja kahdessa
myös luokan opettajaa. Haastattelumenetelmänä käytettiin sekä
teemahaastattelua että stimulated recall -haastattelua. Haastattelu-
aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Pedagogisessa liveroolipelaamisessa historian opetuksessa on
kolme vaihetta: ennen peliä (valmistelut), peli (liveroolipeli) ja
pelin jälkeen (pelin purku pelin jälkeen sekä luokassa). Kaikissa
vaiheissa on huolellisuus sekä opettajan valppaus tärkeää, ja
virheet valmisteluvaiheessa esim. hahmojen kirjoittamisessa
näyttäisivät aiheuttavan oppilaiden pelissä suuria ongelmia.

Pedagogisen liveroolipelaamisen avulla voidaan opettaa
historiallista empatiaa, mutta siihen näyttäisi sisältyvän tutkimuksen
mukaan tiettyjä ehtoja, joista päällimmäinen oli oppilaan tietotaso
ennen peliä. Historiallisen empatian opettaminen perustui esteettiseen
kahdentumiseen: oppilas teki omana itsenään päätöksiä roolin
sisällä, mutta toimi koko ajan roolissa. Mitä enemmän oppilaalla
oli taustatietoja pelattavasta ajasta, sitä enemmän hän tuntui
tekevän päätöksiä käyttäen omaa historiallista empatiaansa eli
ymmärrystä pelattavasta ajasta sekä sen ajan ihmisistä.