Pro gradu Ranskan roolista Natossa 1956-58

[Jyrki Ilva]

Seuraava Helsingin yliopistossa hyväksytty pro gradu -työ
on nyt luettavissa E-thesis-palvelussa:

Susan Ikonen: Ranskan rooli ja asema läntisessä liittoutumassa
neljännen ja viidennen tasavallan vaihtumakohdassa 1956-1958
(humanistinen tiedekunta, historian laitos, yleinen historia)
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200806271595

Tutkielman tiivistelmä:

"Tutkielma käsittelee Ranskan asemaa Yhdysvaltain liittolaisena
Natossa vuosina 1956–1958. Ranskan konkreettista asemaa ja
sille kuviteltua roolia tarkastellaan kolmen eri kylmän sodan
osapuolen, Ranskan, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kannalta:
millaisena eri osapuolet näkivät kysymyksen, ja muuttuivatko
näkemykset neljännen ja viidennen tasavallan vaihtuessa
vuonna 1958? Tutkimus perustuu julkaistuihin ranskalaisiin ja
amerikkalaisiin ulkopoliittisiin asiakirjoihin. Neuvostoliiton osalta
on arkistolähteiden saatavuusongelmien vuoksi turvauduttu NKP:n
pää-äänenkannattaja Pravdan uutisointiin Ranskan Nato-suhteista.

Lähdemateriaalin luonteen ja käytön sekä tutkimuksen kronologisen
rakenteen vuoksi tutkielma kuuluu metodologisesti kansainvälisten
suhteiden historian tutkimukseen. Erotuksena yhteiskuntatieteellisestä,
teoretisoimaan pyrkivästä tutkimuksesta tutkielma on
historiantutkimukselle ominaiseen kvalitatiiviseen metodiin ja
alkuperäislähteisiin nojautuva työ, joka pyrkii luomaan yhtenäisen
narratiivin tutkimusajankohtana esitetyistä näkemyksistä.

Tutkimuskirjallisuuden avulla luodaan kuva Ranskan tiestä Naton
jäseneksi, minkä jälkeen seurataan kronologisesti keskusteluja
Ranskan asemasta läntisessä liittoutumassa neljännen tasavallan
viimeisinä vuosina ja Charles de Gaullen palattua valtaan. Keväästä
1956 asti on nähtävissä Ranskan halu säilyttää toimintavapautensa
läntisen liittoutuman sisällä sekä toisaalta laajentaa keskusteluyhteyttä
liittolaisten kesken. Päätös Ranskan omasta ydinaseesta tehtiin jo
neljännen tasavallan aikana, mutta tuolloin sen katsottiin tulevan
osaksi Naton yhteistä puolustusta. Tämä muuttui de Gaullen myötä.
USA koki, että Ranska kuvitteli olevansa yhä suurvalta ja ettei se
siirtomaidensa vuoksi voinut osallistua toivotusti Naton yhteiseen
puolustukseen. Neuvostoliitto näki Ranskan konkreettisen aseman
liitossa täysin USA:sta riippuvaisena, mutta toivotun roolin se esitti
pitkälti ”gaullistisesti”. Kenraalin ja neuvostopropagandan käyttämät
ilmaisut olivat lähellä toisiaan, mutta Neuvostoliitto ei voinut tukea
de Gaullea vaarantamatta Ranskan kommunistipuolueen asemaa.

Suurta sisällöllistä murrosta ei tapahtunut neljännen ja viidennen
tasavallan näkemyksissä Ranskan roolista ja asemasta läntisessä
liittoutumassa. De Gaullen esittämiä kysymyksiä oli esitetty koko
neljännen tasavallan olemassaolon ajan. Sen sijaan kenraalin myötä
kysymysten painoarvo ja retoriikka muuttuivat. USA:ssa pidettiin
jo varhaisessa vaiheessa mahdollisena, että Ranska tulisi de Gaullen
myötä yrittämään roolinsa muuttamista. Murros tapahtui ilmaisun
muodossa, ei sisällössä."