Trilisser kirjoitti:Johtuisikohan alhainen yleinen äänestysprosentti siitä yksinkertaisesta syystä, että nykyinen puoluediktatuuri puoluekurineen ja epädemokraattisine vaalijärjestelmineen (=äänet eivät ole tasa-arvoisia) vie äänestäjiltä uskon vaalien merkitykseen? Onhan presidentinvaaleissa ollut olennaisesti suurempi äänestysprosentti kuin muissa vaaleissa.
Meillähän on myös koko maa vaalipiirinä Euroopan parlamentin vaaleissa, joissa äänestysprosentti taitaa viipottaa hyvän matkaa alle 50%:in. Vaalitavalla ei siten voida mielestäni perustella äänestysaktiivisuutta. Tokihan järjestelmä, jossa tosiasiallinen äänikynnys nousee 20% paikkeille ei ole kovin demokraattinen, mutten usko silti tämän olevan pääasiallinen syy siihen miksi äänestetään tai jätetään äänestämättä. Mikäli näin olisi, tulisi äänestysprosentin aina olla korkein Helsingissä ja Uudellamaalla ja alhaisin Itä-Suomen vaalipiireissä.
Trillisser kirjoitti:Poliittisesta eliitistämme ja sen arvostuksesta todellista kansanvaltaa kohtaan kertoo kaiken olennaisen se kiire jolla presidentin valtaa ruvettiin ajamaa alas heti vaalitavan muutoksen jälkeen. Esim. Seppo Tiitisen irvaileva kommentti (haastattelussa Tiitisellä oli nassu villissä virneessä), että laajat presidentin valtaoikeudet ovat "itäeurooppalainen jäänne". Mitähän Ranskan ja USA:n suurlähetystöissä tuumittiin moisesta kommentista.
Siinä mielessä Suomessa presidentin valtaoikeudet ovat eräänlainen outo hybridi siitä mitä muualla on totuttu näkemään: toisaalta presidentillä ei ole valtaa määrätä oikeastaan mistään, mutta kansalaisten mielestä presidentin rooli on kuitenkin tärkeä. Nykyisellään perustuslaki jättää rahtusen verran liian paljon sopimisvaraa, jolloin presidentin ja hallituksen henkilösuhteilla on suurempi merkitys kuin todellisella vallanjaolla. Ranskassa taasen presidentin valtaoikeudet ovat selvät ja kansalliskokous ja sen määräämä hallitus toimivat joko vastapoolina tai tukijana presidentin linjalle. Yhdysvalloissa taas presidentti itse määrää hallinnon, mutta kongressi ja senaatti voivat estää hallinnon toiminnan. Siten presidentin valta joutuu arvioitavaksi parlamentaarisesti. Suomessa kun presidentillä ei ole (olevinaan) valtaa ei kukaan myöskään kontrolloi tuon vallan käyttöä, josta juontaa juurensa monet suomalaisen hallitusmuodon nykyiset ongelmat.
Trillisser kirjoitti:Itse kannatan mallia jossa kaikki toimeenpanovalta keskitetään suoralla kansanvaalilla valitun presidentin johtamalle hallitukselle (USA:n malli) lisättynä sveitsiläisella kansanäänestysmallilla. Presidentti nimittäisi hallituksen ja hän ei saisi olla virkaa hoitaessaan minkään puolueen jäsen.
Yhdysvalloissahan presidenttiä ei valita suoralla kansanäänestyksellä vaan siellä käytetään valitsijamiehiä kuten Suomessakin aiemmin. Tästä nimenomaan oli kysymys kun Yhdysvaltain istuva presidentti valittiin ensimmäiselle kaudelleen: hän sai absoluuttisesti vähemmän ääniä, mutta voitti vaalit johtuen vaalipiirien erilaisista valitsijamiesmääristä. Taisit kuitenkin viitata presidentin valitsemaan hallitukseen tuolla suoralla, mutta mielestäni tähän liittyy samankaltaisia ongelmia kuin Suomessa nykyiselläänkiin vallitsevaan järjestelmään, sillä vaikka presidentti olisikin mieleinen voi valitut ministerit osoittautua kelvottomiksi. Tähänhän kansa ei voi vaikuttaa tässä järjestelmässä yhtään enempää kuin Suomessakaan. Siihen kuka tällaisessa mallissa hoitaisi juoksevia asioita ja ns. teknistä lainsäädäntöä olisi myös kiva saada vastaus. Mikäli näistä asioista päättäminen jätetään virkamiesten tehtäväksi ollaan vielä askel lähempänä todellista virkamiesvaltaa, jossa teknisiä mutta samalla tärkeitä asioita säätelee näennäisen nimetön virkamiesten joukko, jonka vastuu on epämääräinen ja joiden valintaan kansalaisille ei ole osaa eikä arpaa.
Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä