opalonen kirjoitti:Vastasin jo tuonne Pekan blogiin, mutta kerrataan:
Mutta mennäkseni vielä siihen varsinaiseen Pekan esittämään asiaan, uskoisin että tulevien asiakirjahallinnan ja arkistojen ammattilaisten keskeisimmät tempputaidot liittyvät tietotekniikkaan, hallintoon ja prosessiosaamiseen. Kuitenkin on varmaankin niin että siihen varsinaiseen diskurssin ja kontekstin hallintaan - siis miksi tätä tehdään - vaaditaan historiallista ymmärrystä. Jos paremminkin kysyisi, millaisia historioitsijoita meillä koulutetaan sen sijaan että kyseenalaistetaan historiaa opiskelleiden mahdollisuus tulla arkistoammattilaisiksi? Voisi aloittaa vaikka siitä, että opiskelin pitäisi kestää riittöävän kauan...
Hei
Tässä on lausuttuna muutamia huomionarvoisia seikkoja, jotka niiden, jotka kuitenkin haluavat suuntautua arkistolaitoksen palvelukseen tietopalvelun tehtävien ammattilaisiksi, tulisi huomioida.
Yksi oman tehtävän hoitamisen menestystekijä on riittävä ja sangen joustava tietotekninen osaaminen sen perusteella, millaisissa olosuhteissa arkistolaitos on resurssipulansa takia paininut. Tämän takia arkiston toimipaikkojen kaluston ylläpito ja hoito on ollut retuperällä.
Uskon, että IT -toimivuuden ylläpidon taso ja kehitys pyritään jotenkuten turvaamaan viranomaisasiakaspalvelun puolella, priorisoimaan ja sopimaan siellä puolella sellaisesta IT -ylläpidosta, ettei asiakkaille syntyisi kohtuuttomasti palvelukatkoja ja odotusaikoja, mutta koska ylläpidon mitoitukselle on saatavien vähäisten resurssien takia laitettava ankarat rajat, johtaa tämä mielestäni siihen, että tutkijoiden tietopalvelu joutuu useimmiten ongelmatapauksissaan odottamaan, että IT -auttajat suoriutuvat pririsoiduimmista ponnisteluistaan lyhyemmän vasteajan puitteissa asiakaspalvelupisteissä. Koska arkistolaitoksella ei ole varaa ennakkosuunnitteluun saati proaktiivisuuteen kalustonsa toimivuuden ylläpitämiseksi, IT -auttamisen tarve pyrkii painottumaan enemmän painimiseen kaluston kunto-ongelmien kanssa kuin softaongelmien kanssa.
Edellinen tilanne, jonka näen todennäköisimmäksi arkistolaitoksen ympäristössä, johtaa väistämättä siihen, että vaikka arkistolaitoksen palvelupaketti IT -palveluntoimittajan kanssa vaikuttaisikin näennäisesti kattavalta, se jättäisi useimmiten tutkijoita palvelevan tietopalvelun työntekijät yksin odottamaan ongelmanratkaisuja. Jos työntekijä ei tällöin "pakkosaumoissa" kykene itse tietoteknisiin ad-hoc ongelmanratkaisuihin katkosaikojen minimoimiseksi, se vaikuttaa alentavasti hänen omaan menestymiseensä tehtävässään. Siis "IT -tumpulalle" tehtävänhoito saattaa muodostua painajaiseksi, vaikka kaikki muu osaaminen olisi erinomaisesti hallussa. Näin ennustan, ja täällä tämä korostuu.
Mielestäni, jotta edelläolevasta IT -problematiikan liiallisesta keskeisyydestä arkistolaitoksen tietopalvelun tehtävien hoidossa voisi vapautua, opetusministeriön tulisi korottaa arkistolaitoksen IT -ylläpito samalle tason määrittelylle kuin eräillä muillakin sen toimialoilla, jotka uskoakseni eivät ole yhtä rempallaan. Tähän ei näyttäisi kuitenkaan olevan tällä hetkellä mitään halua erityisesti tietopalvelufunktion osalta, mutta jos saataisiin lisää satsausta asiakaspalvelun IT -ylläpidon hyväksi ja parempi yhtenäisten IT -ylläpitostandardien kontrolli kaikille arkistolaitoksen palvelufunktioille, tutkijapalvelukin voisi vapautua olennaiseen tehtäväänsä IT -jippoilun sijasta, jolloin täällä toivotut tehtäväelementit voisivat paremmin korostua.
Edelläoleva mielipiteeni ei perustu mitenkään talousarvioiden yms. selvitykseen, vaan
siihen, mitä on itse tullut "tiskin yli nähtyä" ja vierellä olevista havainnoista, kuinka tutkijat näyttävät saavan tietopalvelua vastaanotettua arkistolaitoksen toimipisteissä. Siis teen joitain laajoja oletuksia aika suppeista kokemuksista käsin uskoen, että ne pitävät kutakuinkin paikkansa laajemminkin.
Prosessiosaamisen merkitys arkistolaitoksen palveluksessa vaatii "oman lukunsa sinänsä". Laaja-alainen koulutus antaa siihen hyvät valmiudet, varsinkin silloin, kun tähdätään tutkijoiden palvelemiseen. Arkistoivien tahojen hajanaisuutta ja pienlogistista problematiikkaa tuntuu riittävän, joten lattiatason prosesseihin on kyettävä orientoitumaan "pieteetillä", jotta tehtävässä menetyisi.
terveisin Matti Lund