Pro gradu Helsingin ja Lyonin venäläisyhteisöistä 20-luvulla

[Jyrki Ilva]

Seuraava Helsingin yliopistossa hyväksytty pro gradu -tutkielma on nyt luettavissa
E-thesis-palvelussa:

Matti La Mela: Suklaan suojassa, tilinteossa tekstiilitehtaalla: tutkimus Helsingin
ja Lyonin venäläisistä yhteisöistä 1920-luvulla
(valtiotieteellinen tiedekunta, yhteiskuntahistorian laitos)
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200812102246

Opinnäytteen tiivistelmä:

Venäjältä oli muuttanut siirtolaisia Euroopan pääkaupunkeihin 1800-luvun lopulta
alkaen. Ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumoukset ja sisällissota
muokkasivat Euroopan venäläisyhteisöjen rakennetta, kun sadattuhannet ihmiset
pakenivat maasta. M. Raeffin mukaan vallankumouspakolaisuuden myötä syntyi
"Venäjä rajojensa ulkopuolella", joka ilmeni venäläisen intellektuellin ja kulttuurisen
elämän sekä niiden pohjana olleiden instituutioiden kautta. Tässä tutkimuksessa
argumentoidaan, C. Gousseffiin ja V. M. Selunskaiaan nojaten, että "Venäjä
rajojensa ulkopuolella" oli yksi pakolaisten (tai emigranttien) tulkinta
nykyisyydestään. R. Koselleckin kokemusten ja odotusten käsiteparia soveltaen
voi Venäjän keisarikunnan romahduksen nähdä johtaneen tilanteeseen, jossa
venäläisten maailman mennyt – kokemukset – eivät enää olleet suorassa
yhteydessä maailman tulevaan – odotuksiin. Tämän murroksen yksi tulkintatapa
oli selitys "toisen Venäjän" olemassaolosta.

Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ja Lyonin venäläisiä yhteisöjä, niiden
sosiaalista ja taloudellista rakennetta 1920-luvulla. Näin pyritään kuvaamaan
niitä reunaehtoja, jotka määrittivät venäläisten käsitystä muuttuneesta
nykyisyydestään. Tarkemmin yhteisöihin perehdytään kahden tehtaan
työntekijäkorttien kautta; työntekijäkortit muodostavat tutkimuksen
tärkeimmän lähteen. Tehtaiksi on valittu Fazerin makeistehdas sekä tekstiilitehdas Manufactures de Velours et Peluche. Tutkimustapa noudattaa ranskalaisen O. Le
Guillou’n Pariisin esikaupungin Renault’n tehtaan venäläisistä tekemää tutkimusta,
jossa yhteisön rakennetta tarkastellaan työntekijäkorteista muodostetun
kvantitatiivisen aineiston avulla.

Tutkielma jakautuu kolmeen osaan: ihmiset, kaupungit ja työ. Ensimmäisessä
osassa tarkastellaan venäläisten työntekijäyhteisöjen rakennetta: työntekijämääriä,
ikä- ja perherakennetta. Toiseksi tutkitaan mistä venäläiset olivat lähtöisin
ja mihin he kohdekaupungissa päätyivät asumaan. Viimeisessä osassa käsitellään
venäläisten suhdetta työhön sekä työnantajiin ja arvioidaan heidän asemaansa
kuluttajina sekä osana työhierarkiaa.

Johtopäätöksenä todetaan, että Manufactures’in ja Fazerin – Lyonin ja Helsingin –
venäläiset yhteisöt erosivat merkittävästi toisistaan. Fazerin yhteisö oli muodoltaan
perhe- ja sukukeskeinen sekä kohtuullisen varakas. Työsuhteet tehtaalla olivat
pitkäkestoisia. Taloudelliset tekijät eivät kuitenkaan näytä toimineen kannustimena
pitkiin työsuhteisiin, vaan pysyvyyteen vaikuttivat pikemminkin tehtaan
venäläismielisyys, emigranttipiirit ja ympäröivän yhteiskunnan vihamielisyys.
Lyonin tekstiilitehtaan yhteisö muodostui pääosin samasta 23–32-vuotiaiden
miespolvesta, työsuhteet olivat lyhyitä ja asuinpaikat sijaitsivat Lyonin itäisillä
teollisuusalueilla. Lyonin venäläisille tekstiilitehdas oli yksi etappi Ranskan
työtaipaleella. Reunaehdot, jotka määrittivät kokemuksia ja odotuksia Lyonissa
ja Helsingissä erosivat toisistaan niin paljon, että myös tulkinnat nykyisyydestä
olivat erilaisia. Selunskaian ajatusten mukainen emigraation käsitteiden ja
käsiterakenteiden toimijakohtainen tarkastelu on hedelmällinen ratkaisu
tutkimuskentällä tulevaisuudessa.