Pro gradu pyhiinvaelluksesta mystikkonaisten hagiografiassa

[Jyrki Ilva]

Seuraava Helsingin yliopistossa hyväksytty pro gradu -tutkielma on nyt luettavissa
E-thesis-palvelussa:

Rose-Marie Peake-Liedes: Kohti täydellistä hengellisyyttä : Pyhiinvaellus
imitaatioperformanssina kolmen keskiaikaisen mystikkonaisen hagiografiassa
(humanistinen tiedekunta, historian laitos, yleinen historia)
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200812112247

Opinnäytteen tiivistelmä:

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kolmen keskiaikaisen mystikkonaisen –
Angela Folignolaisen (1248–1309), Dorothea Montaulaisen (1347–1394) ja Margery
Kempen (1373–1440) – pyhiinvaelluksilla suorittamien ruumiillisten ja henkisten
imitaatioperformanssien suhdetta julkiseen tilaan. Imitaatioperformansseilla
viitataan kyseisten naisten harjoittamaan Kristuksen, Neitsyt Marian ja Maria
Magdaleenan seuraamiseen. Tutkimuksessa pohditaan kirjallisten representaa-
tioiden valossa performansseja seuranneiden aikalaisten mahdollisia reaktioita
ja sitä, vakuuttivatko mystikkojen performanssit yleisönsä. Tutkimuskysymysten
kautta valotetaan myös keskiaikaisia käsityksiä sukupuolesta ja sukupuolirooleista.

Tutkimuksen pääasiallisena lähdeaineistona käytetään kyseisten naisen pyhimys-
elämäkertoja. Niiden lisäksi tukeudutaan myös sellaiseen 1200–1400-luvuilla
tuotettuun englannin-, ranskan- ja galician-portugalinkieliseen kaunokirjallisuuteen,
josta löytyy kuvauksia naispyhiinvaeltajista.

Teoreettisena lähtökohtana tutkimuksessa sovelletaan antropologista teoriaa
pyhiinvaelluksesta julkisena performanssina, jonka tarkoituksena on rakentaa
ja vahvistaa esittäjän identiteettiä. Mystikkonaisten performansseja analysoidaan
lisäksi tilan teorioiden valossa. Pääasiallisesti kyseiset teoriat ovat sosiologisia
ja antropologisia, joskin tutkimuksessa käytetään myös tutkijan omia julkista
tilaa jäsentäviä termejä. Yhtä lailla hyödynnetään folkloristista teoriaa
siirtymäriiteistä. Kirjallisten representaatioiden kohdalla analyysin työkaluina
käytetään puolestaan kirjallisuustieteilijöiden satiirisen ironian mekanismeja
ja funktioita käsitteleviä teorioita.

Pro gradu -tutkielmassa päädytään kolmenlaisiin johtopäätelmiin. Ensinnäkin
lähdeaineistosta käy ilmi, että Angela Folignolaisen, Dorothea Montaulaisen ja
Margery Kempen performanssien suhde julkiseen tilaan oli looginen. Ulospäin
näkyvät ruumiilliset performanssit suoritettiin usein sellaisessa julkisessa
tilassa, jossa potentiaalista yleisöä oli tarjolla eniten. Ulospäin vain vähän
näkyvät henkiset performanssit puolestaan tapahtuivat usein tilassa, jossa
yleisön vähyyttä kompensoi vahva pyhyyden tuntu. Pyhiinvaellus tarjosikin
naisille mahdollisuuden toteuttaa mystiikan nk. toista vaihetta, osittain myös
kolmatta, ja vahvistaa siten täydelliseen hengellisyyteen pyrkivän hengellisen
maallikkonaisen identiteettiä.

Lähdeaineistosta käy toiseksi ilmi se, että nykytutkimuksessa on painotettu
liian vähän ruumiillisuuden merkitystä naishengellisyydessä. Etenkin Dorothea
Montaulainen seurasi Kristuksen ja Maria Magdaleenan esimerkkiä huomattavan
usein kehossa asti tuntuvien performanssien avulla. Kolmas lähdeaineiston
paljastama seikka liittyy yleisöön. On mahdollista, että mystikoiden ei
onnistunut vakuuttaa performansseja seurannutta oppinutta, ”porvarillista”
miesyleisöä. Kirjallisten representaatioiden valossa näyttää siltä, että se ei
välttämättä hyväksynyt maskuliiniseksi koetussa julkisessa tilassa liikkunutta,
sukupuolisia rajoja ylittänyttä naista. Mystikot saattoivat myös edustaa
seksuaalista uhkaa, sillä yleisö yhdisti julkisessa tilassa liikkuneen naisen
ruumiillisuuteen ja aistillisuuteen.