Seuraava Jyväskylän yliopistossa hyväksytty yleisen historian pro gradu on nyt luettavissa verkossa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkiston tai Linda-tietokannan kautta osoitteessa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200809025702
Päivärinta, Katri, Suomi muinoin ja nyt - Friedrich Rühsin ja A. I. Arwidssonin näkemyksiä 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä teoksessa Suomi ja sen asukkaat. Pro gradu -työ : Jyväskylän yliopisto, historian ja etnologian laitos, yleinen historia. Jyväskylä 2008.
Pro gradun tiivistelmä:
Tiivistelmä – Abstract
Ensimmäinen yleisesitys Suomen historiasta, Finland und seine Bewohner [Suomi ja sen asukkaat], ilmestyi vuonna 1809. Sen laati saksalainen historianprofessori Friedrich Rühs. Hän käsittelee Suomen historiaa hamasta muinaisuudesta vuoteen 1807 saakka. Mukana on poliittista historiaa ja kulttuurihistoriaa sekä tuon ajan talousseikkoihin keskittyvää maantieteellistä kuvausta. Teos ilmestyi ruotsinnoksena vuosina 1811–1813.
Vuonna 1827 ruotsinnoksesta ilmestyi toinen, uudistettu ja laajennettu laitos laatijanaan suomalaisuusmies A. I. Arwidsson. Tässä laitoksessa on huomattavia eroja alkutekstiin nähden, mikä on kyllä noteerattu historiantutkimuksessa, mutta tarkemmin laitosten väli-sistä eroista ei ole tehty selkoa. Tutkin tässä pro gradu -työssäni, miten em. kaksi eri versiota eroavat toisistaan ja mistä erot voisivat johtua. Millaisen kuvan kirjoittajat antavat Suomesta ja suomalaisista? Pyrin myös tarkentamaan kuvaa Rühsistä ja Arwidssonista historioitsijoina sekä määrittelemään teoksen roolin historia-alan tutkimuksena.
Analysoin Suomi ja sen asukkaat -teoksen sisällöstä kuutta temaattista kokonaisuutta, joissa kirjoittajien johtopäätökset eroavat toisistaan. Neljä liittyy suomalaisten muinai-suuteen (suomalaisten alkuperä, varhaisimmat asuinsijat, uskonto sekä kehitysaste) ja kak-si tuon ajan nykyisyyteen (käsitykset suomalaisten nykytilasta sekä Suomen kielestä).
Saksalaisen kriittisen valistushistorian vankkaan perintöön tiukemmin sidottu Rühs antaa sekä suomalaisten muinaisuudesta että nykyisyydestä huomattavasti pessimisti-semmän kuvan kuin Arwidsson, joka katsoo suomalaisten menneisyyttä kansallisromant-tisesti värittyneestä näkökulmasta. Muinaisuuden suhteen eräs tärkeimpiä syitä on Rühsin ja Arwidssonin erilaisuus historioitsijoina. Rühsin mielestä tuli pyrkiä varmaan tietoon tutkimuskohteesta, Arwidssonille taas riitti, että tutkimustulokset todennäköisesti olivat totta. Hänelle oli tärkeintä saada edes jonkinlaista tietoa oman maan muinaisista ajoista.
Myös suomalaisten nykyisyyden ja tulevaisuuden Arwidsson näkee ruusuisempana kuin Rühs. Tämä johtui osaltaan siitäkin, että maan talous ja kieli tosiaan olivat kehitty-neet teosten ilmestymisajankohtien välisenä aikana. Kaiken kaikkiaan Rühsin alkuteksti on enemmänkin selviytymistarina, jonka Arwidsson tavallaan muutti kasvutarinaksi.