Pro gradu: Kuoleman asema kulttuurissamme

[hela-harjoittelija]

Seuraava Jyväskylän yliopistossa hyväksytty etnologian pro gradu-työ on luettavissa verkossa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa tai Lindan kautta osoitteessa:

http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200809245762

Härkönen, Ulla, Totta vai tabua? - kuolemanrituaalit, kuoleman paikat ja kuoleman asema kulttuurissamme. Pro gradu -työ : Jyväskylän yliopisto, historian ja etnologian laitos, etnologia. Jyväskylä 2008.

Pro gradun tiivistelmä:

Kuolema on jo vuosituhansien ajan kiehtonut ihmismieltä: kuolemalle on kautta ihmiskunnan historian
pyritty etsimään rationaalista selitystä, mutta täydellinen, kaiken kattava selvitys on aina jäänyt saamatta.
Kuolema on yksi ihmisyytemme perusta syntymän ohella, mutta se herättää paljon enemmän kysymyksiä
kuin elämämme aloittava syntymä. Kuolema hämmentää, sillä kaiken loppuminen ja kaikesta luopuminen
ei ole meille luonnollista. Luonnollisempaa on uskoa jatkuvuuteen, siihen, että kuolemankin jälkeen elämämme
ja läheistemme elämä jatkuu tavalla tai toisella.
Työni tarkoituksena on pohtia sitä, mitä kuolema on meidän ajassamme, 2000-luvun alun suomalaisessa
kulttuurissa. Onko kuolema säilynyt edelleen osana ihmisyyttämme, vai olemmeko sysänneet sen syrjään
helpommin käsiteltävien asioiden tieltä? Kuolema on monen mielestä tabu, sillä sitä on vaikea hyväksyä
osaksi nuoruutta ihannoivaa kulttuuriamme. Kuolemaa voi kuitenkin nähdä lähes kaikkialla, mutta usein
tuota kaikkialla näkyvää kuolemaa ei mielletä todelliseksi. Lehtikuvat verisistä ruumiista eivät tunnu
todelliselta, aidolta kuolemalta, vaan kuolemalta, joka tapahtuu jossakin muualla, epätodellisessa maailmassa.
Tavallisen ihmisen tavallinen kuolema ei ole uutisoinnin arvoinen asia ja sen takia siitä on tullut
vieras ja unohdettu osa elämäämme, vaikka se koskettaakin yksittäistä ihmistä aivan yhtä kipeästi kuin
maailmanlaajuinen luonnonkatastrofi.
Vaikka kuolema vaikuttaa usein piilotetulta, näyttäytyy se kuitenkin kulttuurissamme monin eri tavoin ja
erityisesti erilaiset kuolemaan liittyvät rituaalit tuovat kuoleman olemassaolon tietoisuuteemme yhä uudelleen
ja uudelleen. Rituaalit ovat aina olleet ja ovat yhä edelleen tärkeä ja näkyvä osa kuolemankulttuuriamme,
sillä ne auttavat ymmärtämään kuolemaa paremmin. Rituaalien avulla voimme käsitellä kuolemaa
konkreettisesti ja sijoittaa sen näin osaksi elämämme kokonaisuutta.
Konkreettisten rituaalisten toimintatapojen lisäksi erilaiset konkreettiset paikat voivat antaa asioille merkityksen
ja selityksen, jolloin vaikeitakin asioita on helpompi käsitellä ja ymmärtää. Ymmärtääksemme
elämäämme paremmin, haluamme usein sijoittaa meille tärkeät tapahtumat ympäröivän maailman paikkoihin,
näin myös kuoleman yhteydessä. Muistoissamme säilyvät konkreettiset paikat auttavat meitä ymmärtämään
elämäämme kokonaisuutena sekä käsittelemään elämäämme erottamattomasti kuuluvaa, mutta
olemassaoloamme jatkuvasti uhkaavaa voimaa: kuolemaa. Fyysiseen ympäristöömme liitettyjen muistojen
kautta elämän jatkuminen kuolemasta huolimatta voi tuntua mahdolliselta.