Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Heikki Jansson kirjoitti: Kuten sanottu, en itse käytä milloinkaan sanaa ”murhata”, paitsi halutessani viitata sanalla oikeudessa murhaksi kvalifioituun (tuomioistuin on määritellyt surmaamisen murhaksi) tekoon.

Tässä yhteydessä voinee kuitenkin huomauttaa että "juutalaisten joukkotuhonnasta" langetettiin lukuisia murhatuomioita; saksalaiset oikeusistuimet jakelivat tuolla nimikkeellä erityisesti 1960-luvulla tuomioita useille leirien työntekijöille.

Heikki Jansson kirjoitti: Muita kuin etnisyyden perusteella suoritettuja joukkosurmaamisia ei pidetä joukkotuhontana.

Ainkakin Suomen nykyisessä laissa pidetään:

"Joukkotuhonta
Joka jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain
1) surmaa ryhmän jäseniä,
2) aiheuttaa ryhmän jäsenille vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai vammoja,
3) asettaa ryhmälle sellaisia elinehtoja, joista voi aiheutua ryhmän fyysinen häviäminen kokonaan tai osittain,
4) ryhtyy pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän keskuudessa tai
5) pakolla siirtää lapsia ryhmästä toiseen,
on tuomittava joukkotuhonnasta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava."

Huomattakoon, ettei koko ryhmää tarvitse tappaa (kohta 1) eikä edes tappaa ollenkaan vaan vähempikin riittää (kohdat 2, 3, 4, 5)

Panen tähän myös rikoksen ihmisyyttä vastaan:

"Rikos ihmisyyttä vastaan
Joka osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä
1) surmaa tai orjuuttaa toisen, käy hänellä kauppaa tekemällä tarjouksen, ostamalla, myymällä tai vuokraamalla taikka kiduttaa häntä tai aiheuttaa hänelle muulla tavoin suurta kärsimystä tai vaikean vamman taikka vahingoittaa vakavasti hänen terveyttään taikka tuhoaa väestöä asettamalla sitä tai sen osaa hävittäviä elinehtoja tai muulla tavoin,
2) karkottaa tai pakolla siirtää alueella laillisesti oleskelevaa väestöä,
3) vangitsee toisen tai muuten riistää häneltä vapauden kansainvälisen oikeuden perustavaa laatua olevien määräysten vastaisesti taikka aiheuttaa vapautensa menettäneen tahdonvastaisen katoamisen,
4) raiskaa toisen, orjuuttaa häntä seksuaalisesti, pakottaa hänet prostituutioon, raskauteen tai sterilisaatioon taikka harjoittaa häntä vastaan muuta vastaavaa törkeää seksuaalista väkivaltaa tai
5) harjoittaa rotuerottelua taikka vainoaa tunnistettavissa olevaa ryhmää tai yhteisöä poliittisen mielipiteen, rodun, kansallisuuden, etnisen alkuperän, kulttuurin, uskonnon tai sukupuolen perusteella taikka niihin rinnastettavilla muilla perusteilla,
on tuomittava rikoksesta ihmisyyttä vastaan vankeuteen vähintään yhdeksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava."

"Törkeä rikos ihmisyyttä vastaan
Jos rikoksessa ihmisyyttä vastaan
1) rikos kohdistuu suureen joukkoon ihmisiä,
2) rikos tehdään erityisen raa"alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai järjestelmällisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan vankeuteen vähintään kahdeksaksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava."

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1 ... highlight1

Vaikka tässä on kyse Suomen laista, säännökset oletettavasti pohjautuvat kansainvälisiin sopimuksiin.

Heikki Jansson kirjoitti: Sana murhata on tunneperäisesti (siis moraalisesti) suostutteleva. Se sisältää jo etukäteen tuomion ja vaatimuksen siitä, miten kuulijan tulee asennoitua puhujan tarkoittamaan hengen riistämiseen.

Kyllä sama tunneperäinen ja moraalinen suostuttelevuus koskee sanaa tappaa, sillä sehän edellyttää aikomusta surmata. Kuitenkin sanaa "tappoi" käytetään varsin usein vastustajien teoista tapauksissa, joissa tuomio tulisi (jos oikeuteen mentäisiin) lain lievemmistä kohdista. Jollei siis tuota aikomusta todistettaisi.

Heikki Jansson kirjoitti:Kuten sanottu, en itse käytä milloinkaan sanaa ”murhata”, paitsi halutessani viitata sanalla oikeudessa murhaksi kvalifioituun (tuomioistuin on määritellyt surmaamisen murhaksi) tekoon.

Siinä tapauksessa voit käyttää termiä "murha" huoletta myös juutalaisten joukkotuhosta.

Voidaan tietenkin perustella sanan ”ermordet” käyttöä eri tavoin. Minusta se sisältää jälkimaailmalle vaatimuksen muistaa natsien hirmuteot.

Niin, no, minusta se vain toteaa sen yksinkertaisen faktan, että kysymyksessä oli tosiaan murha, nimenomaan oikeudellisessa mielessä. Juutalaisten joukkomurha oli nimittäin murha myös Saksan lakien mukaan. Osaksi juuri sen vuoksi toimenpiteet pyrittiinkin salaamaan.


Cheers,

J. J.

skrjabin kirjoitti:Tässä yhteydessä voinee kuitenkin huomauttaa että "juutalaisten joukkotuhonnasta" langetettiin lukuisia murhatuomioita; saksalaiset oikeusistuimet jakelivat tuolla nimikkeellä erityisesti 1960-luvulla tuomioita useille leirien työntekijöille.

Tätä teemaa yhden oikeudenkäynnin valossa sivuaa minusta aika kiinnostavasti Bernahard Schlinkin Lukija

Bernhard Schlink: Lukija (Der Vorleser), WSOY (Diogenes Verlag 1995) 1998, Oili Suominen (suom.) kts. esim tämä Kiiltomadon arvostelu

Tapio Onnela kirjoitti:

skrjabin kirjoitti:Tässä yhteydessä voinee kuitenkin huomauttaa että "juutalaisten joukkotuhonnasta" langetettiin lukuisia murhatuomioita; saksalaiset oikeusistuimet jakelivat tuolla nimikkeellä erityisesti 1960-luvulla tuomioita useille leirien työntekijöille.

Tätä teemaa yhden oikeudenkäynnin valossa sivuaa minusta aika kiinnostavasti Bernahard Schlinkin Lukija]

Minulla ei ole kirjaa käsillä (lainasin sen aikoinana kirjastosta), mutta kävin hiljattain katsomassa siitä tehdyn elokuvan, ja ainakin siinä kävi ilmi, että tuomioon ei riitttänyt se, että oli ollut vartijana Auschwitzissa, vaan piti syyllistyä rikokseen silloisen Saksan lain mukaan. Siten murhaksi katsottiin, kun vangit oli jätetty taloon, joka sattumalta syttyi palamaan; vartijat eivät uskaltaneet avata lukittua ovea, koska pelkäsivät että vangit voivat hässäkässä karata (tästä kävi kyllä ilmi mikä vartijoille tärkeintä: määryksien totteleminen kirjaimellisesti). Tosin paljon puhuttiin myös siitä, olivatko vartijat osallistuneet "valintaan", mutta sen osuus tuomioon jäi ainakin minulle epäselväksi.

Tapio Onnela kirjoitti: Bernhard Schlink: Lukija (Der Vorleser), WSOY (Diogenes Verlag 1995) 1998, Oili Suominen (suom.) kts. esim tämä Kiiltomadon arvostelu

Minulle olivat täysi mysteeri seuravat arvosteijan lauseet:

"Suomentaja olettaa lukijan tuntevan toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat ja niiden jälkiseuraamukset riittävän hyvin voidakseen seurata tarinan vaiheita."
"Suominen ei selittele osoitteita, paikkakuntia tai kulttuurisidonnaisia tapoja."

Ei kai kääntäjä yleensäkään saa ruveta lisäilemään mitään tekstiin tai selittelemään mitään. Siis tekstissä, esipuhe ja jälkisana on eri juttu.

Siitä on jo aikaa, mutta en muista, että kirjassa olisi ollut mitään erityisen "vaikeaa", joka olisi kaivannut selitystä. Tuskin Schlinkin kirjaan edes tarttuu sellainen, jota ei aihe kiinnosta ja jolla ei jonkinmoisia pohjatietoja ole.

Ylipäätään, jos jokin historiallinen tapahtuma tunnetaan, niin se on Holokausti. Ihmiset lukevat paljon vieraammistakin aiheesta ilman selityksiä.

Emma-Liisa kirjoitti: Minulla ei ole kirjaa käsillä (lainasin sen aikoinana kirjastosta), mutta kävin hiljattain katsomassa siitä tehdyn elokuvan, ja ainakin siinä kävi ilmi, että tuomioon ei riitttänyt se, että oli ollut vartijana Auschwitzissa, vaan piti syyllistyä rikokseen silloisen Saksan lain mukaan.

Niinhän se meni, Frankfurtin Auschwitz-oikeudenkäynnissä 1960-luvulla sovellettiin koko natsihallinnon ajan voimassa ollutta Saksan rikoslakia vuodelta 1871 (tai jotain sinne päin, 1800-luvun jälkipuoliskolta joka tapauksessa), ja sen määrittelemiä murhan tunnusmerkkejä. Tietyllä tapaa tilanne oli absurdi, kun oikeus joutui tarkastelemaan leirin tapahtumia muun muassa SS-johdon laatimien leirin ohjesääntöjen valossa ja päättelemään sen nojalla josko tekijät olivat ylittäneet oma-aloitteisesti sen mitä ohjeistus heidät velvoitti tekemään.