Tuossa DN:n arvostelussa oli hyvä kommentti Patrik Blomilta, jossa hän ensin arvioi muutamia sodasta kirjoittaneita eri kategorioissa 1-2 ja sijoittaa lopuksi Arnstadin kolmanteen kategoriaan:jsn kirjoitti:NÄin ruotsalaiset tiedotusvälineet ovat teosta hiljan arvostelleet ja nekin huomioivat moittivat Suomi-osuutta hutaisumaiseksi.
Olennaista tuossa minusta on juuri tuo näkökulma ja asenne: haluaako tutkija ymmärtää menneisyyttä ja asettaa menneisyyden tapahtumia oman aikansa kehykseen vai pyrkiikö hän nykyisyyden moraalisista käsityksistä lähtien langettamaan tuomioita ja etsimään syyllisiä? Arnstad ei halua oikeasi tietää vaan hän haluaa todistaa ennakkokäsityksensä oikeiksi mm. valikoimalla lähdeainestonsa.Och så har vi då, i en alldeles egen kategori, Henrik Arnstad, journalisten som så gärna vill vara historiker men aldrig kommer att bli det. Arnstad betraktar inte det förflutna med en historikers utgångspunkt, med syftet att förstå, analysera och i bästa fall förklara. Arnstad är snarare en muckraker som letar efter skandaler att avslöja.
Eri mieltä Blomin kanssa olen kun hän sanoo, ettei Arnstadista koskaan voi tulla historioitsijaa, uskon kuitenkin ruotsalaisen historiakoulutuksen tasoon. Kunhan Arnstadin historian opinnot etenevät kanditasolle luulisi tekstien väkisinkin paranevan.