Re: Arnstad syyttää Suomea lasten, vanhusten ja sotavankien massamurhista
Lähetetty: 27.10.09 00:12
Mutta juuri ensimmäisenä talvena kuoli eniten, sekä määrällisesti että prosentuaalisesto.Derkku kirjoitti:Prosenttiluku 57% viittaa käsittääkseni koko sodan aikaan.Emma-Liisa kirjoitti:Kyllä, NL:laisia sotavankeja kuoli 57 prosentia ja tämä oli ihan tarkoituksellsista. Osaa ei edes otettu vangeikei vaan surmattiin heti tai luovutettiin SS:lle tuhottavaksi. Näitä olivat "alempien rotujen" (juutalaiset, aasialaiset) ja poliittisten (komissaarit, politrukit, kommunistit) myös jonkinlaisen koulutuksen saaneet.
Hitler kieltäytyi siitä henk.koht.Derkku kirjoitti: Saksassa, toisin kuin Suomessa neuvostosotavankien kohtelua ei koskaan nostettu inhimilliselle tasolle.
Hm, sukulaisten lisäksi asialla ovat olleet kirjailjat ja elokuvantekijät. On valitettavaa ettei Kansallisteatterissa esitetty Viimeinen juna Aunukseen oikein onnisunut.Derkku kirjoitti: nähdäkseni kansalaissodan punaisten kohtelusta on pyritty tekemään jonkinlaista Suomen historian vertaansa vailla olevaa julmuuden esimerkkiä mitä se ei suinkaan vuoteen 1941-1942 verrattuna ollut. Voisipa sanoa kansalaissodan suuren vankileirikuolleisuuden ja teloitusmäärien takana olleen huomattavasti enemmän lieventäviä asianhaaroja kuin vuosien 1941-1942 leirikuolleisuuden takana.
Voidaan ehkä ajatella sitäkin, että jos Stalinin kuoleman jälkeinen suojasää, joka tuotti Suomessa sellaisten elokuvien kuin Tuntematon sotilas ja Evakko myös elokuvan Ratkaisun päivät, jossa Tauno Palon esittämä upseeri ampui sotilaan (se esitettiin hyväksyttävänä rintamatilanteessa ja näin aikalaisyleisö ehkä ymmärsikin), ei olisi katknnut yöpakkasiin, vaan sotaa koskevia omia traumoja olisi saatu käsitellä, niin ehkä sen jälkeen olisi myötätuntoa riittänyt muillekin.
Nyt kävi niin, että pantiin ainakin osittain tulppa päälle, ja se purkautui sitten NL:n kukistuttua. Sen seurauksena nuoret saivat toiseen suuntaan yksipuolisen kuvan sodasta. Välillä tehdyt hyvätkin kirjat (esim. Rintalan) ja elokuvat (esim. Mollbergin Tuntematon) unodettiin.
Tämän seurauksena yleisönosastoissa mellastavat toisaalta "Suomi oli aina uhri"- ja "Suomi oli aina väärässä"-tyypit ja tasapainoinen näkemys puuttuu.