Väitös: Melun sieto kaupunkielämän välttämättömyytenä

[Tapio Onnela]

Melun sieto kaupunkielämän välttämättömyytenä - Melu ympäristöongelmana ja sen synnyttämien reaktioiden kulttuurinen käsittely Helsingissä

FM Outi Ampuja väittelee 17.11.2007 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Melun sieto kaupunkielämän välttämättömyytenä - Melu ympäristöongelmana ja sen synnyttämien reaktioiden kulttuurinen käsittely Helsingissä" (Tolerance of Noise as a Necessity of Urban Life). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, pieni juhlasali, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on professori Yrjö Haila, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on professori Juha Siltala.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Bibliotheca Historica 110. Väitöskirjaa myy SKS:n verkkokauppa, kirjakaupat.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.
https://oa.doria.fi/handle/10024/24271


Nimeke: Melun sieto kaupunkielämän välttämättömyytenä : Melu ympäristöongelmana ja sen synnyttämien reaktioiden kulttuurinen käsittely Helsingissä
Tekijä: Ampuja, Outi
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, historian laitos
Päiväys: 2007-11-17
Taso: Väitöskirja (monografia)
Tiivistelmä: Miksi kaupungissa on meluisaa? Pystyisimmekö ja haluammeko torjua melua tehokkaasti? Pitäisikö meidän ajatella, että melu kuuluu kaupunkiin?

Väitöskirjatutkimuksessa pohditaan historiallisia, taloudellisia ja kulttuurisia syitä sille, miten ja miksi melusta on tullut vakava ympäristöongelma ja miksi sitä ei olla tähän saakka kyetty kattavasti ratkaisemaan. Tutkimuksessa selvitetään meluongelman muotoutumista, politisoitumista, meluun liittyviä kansalaisliikkeitä ja kaupunkilaisten urbaanille äänimaisemalle asettamia odotuksia. Tutkimuskohteena on sekä ns. katumelu että naapurimelu. Lisäksi kartoitetaan helsinkiläisten asuntojen äänieristyksen ”historiaa”. Tarjosivatko lähiöasunnot oman kodin rauhaa? Entä puistot, onko niistä löytynyt vastapainoa katujen meluisuudelle? Työssä pohditaan myös sitä, onko maassamme muodostunut kulttuurisia paineita nähdä melu normaalina kaupunkielämään kuuluvana asiana. Tutkimus keskittyy Helsingin kaupungin alueeseen, joskin siinä käsitellään myös laajemmin maamme äänimaiseman muuttumista 1950-luvulta nykyaikaan.

Tutkimuksessa väitetään, että melukysymys politisoitui 1960- ja 1970-lukujen taitteessa pitkälti tehtyjen liikenneratkaisujen myötä. Etenkin yksityisautoilun lisääntyminen ja sen vaikutus kaupungin melutilanteeseen herätti ajoittain voimakasta kritiikkiä päättäjiä kohtaan. Melukysymyksen politisoitumisen seurauksena julkinen sektori otti vastuun melun torjumisesta. Suurin yksittäinen ongelma meluntorjunnassa on ollut äänimaisemaan liittyvien päätösten keskinäinen epäjohdonmukaisuus – mikään taho ei ole vastuussa kokonaisuudesta. Samalla kun melua pyritään torjumaan yhtäällä, toisaalla tehdään esimerkiksi yhdyskuntarakenteeseen hajauttavasti vaikuttavia päätöksiä, jotka lisäävät liikennettä ja sitä kautta myös melua.

Maassamme on vähitellen muotoutunut melun sietoa edellyttävä kulttuuri. Kaupunkilaisia on kehotettu sietämään melua vetoamalla muun muassa taloudellisiin syihin, kuten työpaikkojen säilymiseen, kansainväliseen kilpailukykyyn sekä yksilönvapauteen. Tilanteessa, jossa resursseja ei joko voida tai haluta suunnata riittävästi meluntorjuntaan, näyttää siltä, että meluntorjunta on jossain määrin siirtynyt kaupunkilaisten omalle vastuulle. Tutkimuksessa väitetään, että vuosikymmenien ajan helsinkiläiset ovat arvioineet kaupungin äänimaisemaa sen mukaan, onko heillä ollut mahdollisuus valita melun ja hiljaisuuden välillä. Mikäli tätä valinnanvapautta ei ole ollut, on se ollut yksi syy kritisoida viranomaisia tehottomasta meluntorjunnasta. Melun ja hiljaisuuden välisen tasapainon säilyttäminen näyttäisikin olevan tehokkaan meluntorjunnan yksi suurimpia haasteita.