Ylikangas: Tuhosiko Sota-arkisto aineistoja?

[Tapio Onnela]

Heikki Ylikangas kertoo blogissaan kiinnostavan tapauksen, joka liittyy sota-ajan karkureiden tai teloitettujen kohtaloihin. Ylikankaaseen oli ottanut yhteyttä henkilö, joka oli palvellut 1970-luvun alussa Turun sotilasläänin esikunnassa tehtävänään arkistojen järjestely.

... komennus kesti ajanjakson 6.10. – 11.12.1970 ja käsitti palvelun “apulaisena arkiston muodostamis- ja supistamistehtävissä”, minkä lisäksi hänen ilmoitetaan osallistuneen kortistotyöskentelyyn. Palvelustodistuksen on allekirjoittanut kapteeni R. Saarinen, komentotoimiston päällikön sijainen. Lähteenmäki kertoo käsitelleensä esikuntarakennuksen kellarissa Turun eteläisen sotilaspiirin asiakirjoja vuodesta 1944 alkaen ja Turun suojeluskuntapiirin asiakirjoja vuosilta 1939-1944. Aineistossa oli myös salaisia asiakirjoja, jotka luokiteltiin määräaikaisesti (25 tai 50 vuotta) salaisiksi tai ikuisesti salaisiksi. Lähteenmäki jatkaa: “Selatessani papereita löysin myös useita vihkoja, joissa oli teloitettujen nimiä. Jokaiselle riville oli merkitty henkilön nimi, syntymäaika, teloitusaika, paikka ja syy. Syy oli aina sama: pelkuruudesta. Se oli merkitty aina yhtäläisyysmerkillä jokaisen teloitussyyn kohdalle. Koska näitä vihkoja oli useita, muistan, että teloitettuja oli paljon.” Aineisto pakattiin puulaatikkoihin, jotka naulattiin kiinni ja lähetettiin Sota-arkistoon.

Ylikangas kertoo Lähteenmäen yrittäneen myöhemmin paikallistaa näitä laatikoita Sota-arkistosta:

Asia jäi vaivaamaan Lähteenmäkeä, ja teloitusten tultua julkisuudessa esille, hän päätti, kuten edellä todettiin, kertoa tietonsa. Kuitenkin jo aikaisemmin, noin 10 vuotta sitten, Lähteenmäki kertoi soittaneensa Sota-arkistoon ja pyytäneensä päästä katsomaan tätä aineistoa, koska oli itse ollut pakkaamassa sitä puulaatikkoihin ja lähettämässä Sota-arkistoon. Hänelle vastattiin, että koska materiaali oli salaista, se oli salaista. Lähteenmäki otti vielä puhelimitse yhteyttä myös Sota-arkiston johtajaan. Johtaja sanoi, että tarvittaisiin vähintäänkin Lounais-Suomen sotilasläänin komentajan lupa, ennen kuin johtaja yhdessä Lähteenmäen kanssa voisi käydä kyseisessä osassa arkistoa etsimässä näitä vihkosia. Lähteenmäki luopui jatkotoimista.

Ylikangas toteaa ettei näitä aineistoja ole jostain syystä löytynyt:

Sota-arkistosta löytyvät tulonumerot 20891-20909, joiden hakemistot sisältävät Turun sotilaspiirien aineistoa. Turun sotilaspiirin esikunnan komentotoimiston päällikkö kapteeni R. Saarinen on lähettänyt 15.1.1971 Sota-arkistolle Turun pohjoisen sotilaspiirin esikunnan ja Turun eteläisen sotilaspiirin esikunnan arkistoja. Lähteenmäen kuvailemaa aineistoa ei kyseisistä arkistoista löydy.

Heikki Ylikangas ihmettelee mihin aineistot katosivat. Onko ne tuhottu, vai siirretty johonkin muualle sota-arkiston kokoelmiin?

Lähteenmäen selonteko herättää monia kysymyksiä. Hänen kuvailemansa aineisto pitäisi ensiksi löytää, ennen kuin voitaisiin ratkaista, onko hänen muistikuvansa oikea vai väärä. Yksi mahdollisuus on, että kyse oli karkuriluettelosta, koska karkuri-ilmoitukset todella päätyivät karkureitten suojeluskuntapiireihin ja merkittiin niiden erillisellä päätöksellä piirien karkuriluetteloihin. Suojeluskuntapiireistä meni karkurista tieto tämän kotipaikkakunnan suojeluskunnalle ja poliisille. Kuvaan ei vain sovi maininta “pelkuruudesta”. Se viittaa rangaistuksen perusteluun.

Missä kadonneet paperit sitten ovat? Onko ne tuhottu vai onko ne sijoitettu joihinkin muihin osiin Sota-arkiston kokoelmia? Vai ovatko ne jossakin edelleen purkamattomissa alkuperäisissä pakkauksissa? Kaikki nämä mahdollisuudet jäävät avoimiksi. –

Lähde: Heikki Ylikangas: Kadonneista arkistonosista ja salaiseksi julistetuista kokoelmista (Haettu 18.11.2007)

[laitman]

Hei!
Tuolla Härnösandin maakunta-arkistossa löytyy vastaus ainakin siihen kysymykseen, mitä mm pelättiin kun valvontakomissio saapui maahan syyskuussa 1944. Koska itse olen yrittänyt tutkia mm näitä Porvoossa jatkosodan alussa sattuneita desanttitapauksia, niin Härnösandissa kiinnitin huomiotaVäinö Myllyrinteen isän selitykseen, minkä takia hän oli poistunut maasta: Eli hän oli mm Porvoossa osallinen desanttien pidätykseen ja koska nämä oli teloitettu 3.RPr:n KeO:n päätöksellä, on syytä olettaa, että aika paljon näihin asioihin liittyviä arkistoja on tuhottu heti sodan jälkeen.
Kauniasissa oli suojeluskuntapiirin papereita poltettu Gallträskin rannalla marraskuun alussa 1944 ja nähtävästi siinä on mennyt mm Porvoon alueella toimineiden yksiköiden ja is-komppanioiden arkistoja. Koska niin vähän löytyy näihin asioihin liittyvää materiaalia. Porvoon kohdalla ei ole juuri muuta kuin 3.RPr:n päiväkäskyjä ja KeO:n pöytäkirjoja josta käy ilmi nämä tuomiot.
Heti syyskuussa oli mm Päämajan arkistovastaava luutnantti Seitava käynyt Sota-arkistossa hakemassa pois erinäisiä asiakirjoja. Lappeenrannan seudulla toimineiden 7.SPol.K ja 9.SPol.K:n arkistot olivat mielenkiinnon kohteena. Jälkimmäisen sotapäiväkirja kesältä 1944 katosi silloin, koska seuraava sotapäiväkirja sanoo, että edellinen on toimitettu Sota-arkistoon V AK:n Hallinnollisen toimiston kautta.
Eli paljon olisi tutkimista näist asioist ja löytyykö mitään materiaalia Erkon omasta, täysin suljetusta, arkistosta. Tämä kysymys on aiheellinen koska kapteeni Erkko oli jatkosodan alussa Kotijoukkojen esikunnan sotavankitoimiston päällikkö, jonne piti ilmoittaa ammuttujen ja teloitettujen desanttien hautapaikat. Näitä ilmoituksia ei taida löytyä kuin yksi ainoa Miehikkälästä.
Tosin luulen saaneeni vastauksen kysymykseen, minkä takia nämä desanttien hautapaikat olivat arka asia: Nimittäin yksi Bodön saaressa Porvoon ulkopuolella lapsena asunut mies on kertonut, että syyskesällä 1941 taisteluissa kuolleet desantit ja miinaräjähdyksissä uponneiden neuvostoalusten matkustajien ruumiita olisi haudattu samaan joukkohautaan!
Eli näissä asioissa on paljon tutkimista. Siinä olisi monen väitöskirjan paikka: Miten arkistoja on tuhottu, Minne on haudattu desantit ja hukkuneet jne?
Yksi asia vielä: Kun tuo Antti Koukkarin komitea sodan jälkeen oli pohtinut näitä karkuriasioita, niin sotilaspiirit antoivat tarkan luvun: Metsäkaartilaisia oli ollut noin 15.100 kpl, eli karkureita. Mutta 10 vuotta myöhemmin puolustusministeri Emil Skog oli eduskunnassa vastannut kysymykseen, joka koski karkureiden määrää ja niille langetettuja rangaistuksia ja hän oli sanonut suunnilleen näin: Näitä lukuja ei voida antaa, koska niillä olisi kielteinen seuraus puolustuvoimien moraaliin!?
Terveisin Laitman