Väitöskirja: "Isänmaamme keisari"

[Jyrki Ilva]

"Isänmaamme keisari"

Seuraava Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöskirja on
nyt luettavissa E-thesis-palvelussa:

Kati Katajisto: Isänmaamme keisari. Eliitin kansallisen
identiteetin murros ja suomalaisen isänmaan rakentuminen
autonomian ajan alussa
(humanistinen tiedekunta, historian laitos)
URL: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4593-6

Väitöstilaisuus järjestetään lauantaina 31.5.2008 kello 10 osoitteessa
Yliopiston päärakennus, auditorio XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä
on dosentti Juhani Mylly, Turun yliopisto, ja kustoksena professori
Markku Kuisma.

Väitöskirjan tiivistelmä:

Väitöskirjassa tutkitaan uudenlaisen, valtiollis-poliittisen sisällön saaneen,
suomalaiskansallisen identiteetin rakentumista Suomen johtavan
virkamieseliitin keskuudessa. On pidetty lähes itsestäänselvyytenä, että
Ruotsin valtakunnan alamaisista, joiden asuinalueen Venäjä valloitti
1808-1809 sodassa, tuli suomalaisia. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten
ja miksi Suomen autonomian ajan alun johtomiehistä tuli suomalaisia, ei
ruotsalaisia eikä venäläisiä.

Venäjän valloittaessa Suomen maan asukkaiden ei täytynyt muuttua heidän
kammoksumikseen venäläisiksi, vaan heille tarjoutui mahdollisuus
suomalaiskansallisen identiteetin rakentamiseen Aleksanteri I suojeluksessa.
Maan korkeimmat virkamiehet alkoivat rakentaa suomalaiskansallista
identiteettiä ennen kaikkea erona venäläisiin, sillä eroa venäläisiin pidettiin
itsestäänselvänä ja luonnollisena. Toisaalta Suomen valtioyhteys Venäjään
edellytti myös, että entisiin maanmiehiin, ruotsalaisiin, nähden oli
muodostettava ero. Suomen johtomiehet alkoivatkin katsoa hyvin
nopeasti, että Suomi, entinen koti- ja synnyinseutu, oli heidän ”todellinen”
isänmaansa, eikä Ruotsi.

Suomen valtioyhteys Venäjään edellytti kuitenkin myös lähentymistä
Venäjään. Lähentyminen Venäjään tapahtui ennen kaikkea suhteessa
Aleksanteri I:een, sillä keisarin kautta Suomen katsottiin yhdistyvän
Venäjään, vaikka samalla keisarin uskottiin nimenomaan takaavan Suomen
Venäjästä erillisen aseman. Keisarin tukemana uskottiin olevan mahdollista
aikaansaada suomalainen ”kansallishenki”, jonka katsottiin varmistavan
suomalaisten olemassaolon tulevaisuudessakin.

”Kansallinen intressi” nousi autonomian ajan alussa Suomen johtomiesten
ajattelussa etusijalle hallitsijan ja säätyluokkien sijaan, sillä heidän
lojaalisuutensa alkoi kohdistua ennen kaikkea hallitsijan valtakunnasta
erilliseksi käsitettyyn suomalaiseen isänmaahan ja suomalaiseen
kansakuntaan. Voikin todeta, että ruotsinkieliset aatelismiehet rakensivat
ensimmäisinä valtiollis-poliittisesti legitiimin suomalaiskansallisen
identiteetin autonomian ajan alussa.

Suomalaiskansallisen identiteetin tarkastelu osoittaa myös, että suomalaista
identiteettiä lähdettiin rakentamaan civic-painotteisesti korostaen
suomalaisten lakeja ja oikeuksia, vaikka suomalaiskansallisen identiteetin
muodostumisen on usein katsottu olleen vahvasti sidoksissa ennen kaikkea
talonpoikaiseen kansaan ja suomen kieleen.