Pro gradu: revisionistiset tulkinnat supersankareista 1980-l

Kotisivu · 13.10.08 18:18

Pro gradu: revisionistiset tulkinnat supersankareista 1980-l

Tekijä: Niko Rotko
Tutkielman nimi: ”The Superman exists and he’s American” Frank Millerin ja Alan Mooren sarjakuvaromaanien Batman: The Dark Knight Returns ja Watchmen revisionistiset tulkinnat supersankareista 1980-luvun uusoikeistolaisen konservatiivipolitiikan kritiikkinä
Tiedekunta/oppiaine: yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta, yleinen historia
Sivumäärä: 72
Aika ja paikka: kesäkuu 2008, Joensuu
http://joypub.joensuu.fi/publications/m ... /rotko.pdf

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Frank Millerin Batman: The Dark Knight Returns (1986) ja Alan
Mooren Watchmen (1986-1987) –sarjakuvaromaaneja 1980-luvun uusoikeistolaisen
konservatiivipolitiikan kritiikkinä. Tutkielmassa tarkastellaan teosten osanottoa populaarikulttuurin
käymään ideologiseen keskusteluun. Tutkimuskysymys on miksi Frank Millerin ja Alan Mooren
revisionistiset tulkinnat supersankareista syntyivät juuri 1980-luvun uusoikeistolaisen
konservatiivipolitiikan aikana. Miksi monomyyttisen sankaruuden fantasian revisiointi on poliittinen
teko? Mitä sankaruudelle ja sankarin käsitteelle tapahtui lähdeteoksissa? Mikä on sen vaatiman
maailmankuvan poliittinen merkitys?

Tutkimuskysymykseen vastataan osoittamalla populaarikulttuurin fiktion ja faktuaalisen maailman
realiteettien kietoutuneen toisiinsa miltei erottamattomasti. Sarjakuvissa supersankari on kuitenkin
fiktiivinen hahmo, joka ei väitä olevansa todellisuudessa toimiva käsite. Sen sijaan
konservatiivipolitiikka sankaripresidentteineen toimii todellisessa maailmassa. Konservatiivinen
ideologia pyrkii ylläpitämään myyttejä kansakunnista ja niiden poikkeuksellisesta paremmuudesta
muihin kansakuntiin nähden. Nämä myytit joutuivat dekonstruktion kohteeksi Dark Knightissa ja
Watchmenissa.

Supersankarit edustavat monomyyttisen sankarin fantasiaa. He taistelevat yksiselitteisen hyvän
puolesta yksiselitteistä pahaa vastaan väkivallan keinoin. Heillä on yliluonnollisen absoluuttinen
oikeustaju, joka on yliluonnollinen siksi, että todellisessa maailmassa sitä ei voi olla olemassa.
Koska maailma ei ole binaarinen ja mustavalkoinen, ei sankari todellisuudessa voisi erottaa hyvää
pahasta. Siksi vastauksia monimutkaisiin ongelmiin ei löydy mustavalkoisista
supersankarifantasioista.

Loppupäätelmäni on, että Millerin ja Mooren teokset ovat kritiikkiä meidän maailmaamme,
aikaamme ja sankareitamme kohtaan. Puhtoiset, moraalisesti absoluuttisen hyvät ja pyyteettömät
sankarit ovat mahdottomia, sillä he tahriintuisivat ja tulisivat hulluiksi maailmamme moraalisen
epämääräisyyden keskellä. He lakkaisivat olemasta sankareita. Uusoikeistolainen konservatiivisuus
piti 1980-luvulla kommunismia ja vahvaa valtiota pahoina sortovoimina, kun taas liberalistinen
talouspolitiikka edusti sille hyvyyden voimia. Mutta vastustaessaan auktoritatiivista puuttumista
talouselämään konservatiivit halusivat kuitenkin auktoritatiivisen sosiaalisen normiston hallitsevan
ihmisten yksilöllistä elämää. Kaksinaismoraali poliittisen vallan taholta on ajatonta, mutta sen
ilmeneminen Watchmenissa ja Dark Knightissa kertoo myös 1980-luvusta. Miller ja Moore eivät
tehneet oman aikansa valtavirran hengen mukaisia tekstejä, vaan sen kritiikkiä.