Vladimir Bogoraz kirjoitti 1930-luv. alussa Viron kielen instituutin
http://www.eki.ee/books/redbook/ mukaan Punaisen kirjan Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksista ( listalla 85 )osana NL:n kulttuurivallankumousta, joka koski tietysti myös venäläisiä vaikka heitä ei Punaisessa kirjassa mainitakaan. Mm. inkeriläiset ja neuvostokarjalaiset vähemmistöt siirrettiin jo ennen toista maailmansotaa valtaosin muualle asuinpaikoiltaan.
Karjalan ASSR:n neuvostokarjalaisia on laskettu 1939 olleen 253 000 ja Valdain alueen ( mm. Tver ) Stolbovan rauhan 1617 jälkeen muuttaneita karjalaisia on 1960 ollut 90 - 100 000. Inkeriläisten alkuperäksi von Koeppen jaottelee 1848: (srk-kirjat)
1. savakot Savosta 43 080
2. äyrämöiset Karjalan Kannakselta 29 243
3. muualta Suomesta 3746
Srk-kirjoissa 1917 on ollut yhteensä 141 742 inkeriläistä, joita on siirretty Inkerinmaalta jo ennen toista maailmansotaa muualle.
Suomeen 1942 63227 inkeriläistä, jäljelle jäi n.4000 Leningradin alueelle ja
syksyllä 1944 Suomi palautti välirauhansopimuksen mukaisesti 55 773, jotka NL sijoitti Novgorodin, Kalinin, Vologdan, Sverdlovskin jne. alueille. NL:n aikana 1960–1970-luv. Leningradin alueelle on EKI:n mukaan palannut n. 25 000 etnistä inkeriläistä.
Juutalaisia varten NL perusti Habarovskin eteläpuolelle Kiinan rajalle 1928 alk.
Juutalaisten autonomisen alueen, jossa nykyisin asuu etnisiä vähemmistöjä 2002 laskennan mukaan 95 eri kansallisuutta, mm. puolalaisia, saksalaisia jne. osoituksena NL:n kansallisuuspolitiikasta. Venäjän etnisten kansojen kohtalo näyttäisi kuvastavan varsin hyvin neuvostoajan kansojen siirtelyä ja sekoittamista. Missäköhän määrin neuvostoihmisen - homo sovieticuksen - luomistyössä onnistuttiin ?
Veikko Palvo