Pro gradu: "Kirjailijoiden tapaus" Venäjällä vuonna 1997

[Jyrki Ilva]

Seuraava Helsingin yliopistossa hyväksytty pro gradu -työ on nyt
luettavissa E-thesis-palvelussa:

Jarmo Koponen: "Kirjailijoiden tapaus" Venäjällä vuonna 1997
(humanistinen tiedekunta, historian laitos)
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200902031154

Opinnäytteen tiivistelmä:

"Mielikuvilla on keskeinen merkitys vallankäytössä. Venäjällä ryhdyttiin puhumaan
1990-luvun puolessa välissä poliittisesta teknologiasta, josta tuli ammattilaisten
arkipäivää. Venäjällä mitattiin julkisuudessa kesällä ja syksyllä vuonna 1997 siitä,
miten paljon hallitusta voi panetella, ja milloin presidentti Boris Jeltsinin oli
otettava kanta julkisuudessa käytyyn kiistaan. Mittelöstä käytetään nimitystä
”Kirjailijoiden tapaus.”

Tutkielman aineistona ovat olleet kirjailijoiden tapausta käsitelleet tiedotus-
välineet, joiden pohjalta kirjoittaja on tehnyt kriittisen historiantutkimuksen
metodein toteuten analyysin: tutkielman lähdeaineiston rajaus, lähdekirjallisuus
ja haastattelut antavat tälle hyvän mahdollisuuden.

Syksyn 1997 aikana painostettiin maan hallitusta. Politiikan tekijät tiesivät, että imagon luomisessa tai tuhoamisessa tarvittiin oikea tekniikka. Kyse oli siitä,
millaisiin operaatioihin media pystyy, ja mikä on niiden omistamisen merkitys.
Mediamogulit yhdistivät voimansa hallitusta vastaan, koska olivat menettäneet
telealan monopolin Svjazinvestin kilpailijalleen, Venäjän federaation johtoon
Jeltsinin presidentiksi valinnan jälkeen nimitetylle ja maaliskuussa vuonna 1997
ensimmäisen varapääministerin tehtävän jättäneelle Vladimir Potaninille kesällä
1997.

Tutkimussyksynä mediaa omistavat suurliikemiehet Boris Berezovski ja Vladimir
Gusinski hyödynsivät omia turvallisuuspalveluitaan, jotka paljastivat arkaluontoista
materiaalia tarvittaessa kenestä tahansa. Niin sanottua kirjailijoiden tapausta
voidaan pitää yhtenä osana taistelua, ja jäävuorenhuippuna järjestelyistä, joiden
tarkoituksena oli selvittää kulisseissa se, miten Venäjän presidentin vaalikampanjaa
vuonna 2000 rahoitettaisiin.

Kirjailjoiden tapaus syntyi palkkioista, joita oli maksettu julkaisemattomasta
kirjasta. Median silmäätekevät, lähinnä television asiaohjelmien isännät, yrittivät
saada kansan tuomitsemaan ”piilotetut lahjukset”, joita virkamiehet olivat saaneet.
Media piti esillä kysymystä ensimmäisen varapääministerin Anatoli Tšubaisin ja
hänen läheisten luottoministerien ahneuden ”kohtuullisesta” rajoittamisesta.

Poliittinen näkökulma oli kuitenkin kovin hampaatonta, kun keskustelua ministerien
erottamisesta jouduttiin käymään ehtolausein. Kiistojen osapuolet olivat Kremlissä
läheisiä tuttuja. Jeltsinin ”perheeseen” kuuluivat omalla tavallaan kaikki: niin
oligarkki Berezovski kuin Venäjän yksityistämispolitiikan isänä pidetty Tšubais.
Tšubais oli Venäjän käyntikortti länteen – hän oli ainoa siitä Jeltsinin Venäjän
demokratisoitumiskehityksen aloittaneesta Jegor Gaidarin johtamasta hallituksesta,
joka jatkoi jo kuudetta vuotta maan yksityistämistä.

Periaatteessa kiistan osapuolet olivat eliitin terävintä kärkeä. He olivat hallituksen
ja liike-elämän moskovalaisen valtavirran johtohahmoja eivätkä edustaneet
poliittista oppositiota.

Tutkimus osoittaa, että vuoden 1997 kirjailijoiden tapaus varmisti sen, miksi
Tšubaisin kollegasta Boris Nemtsovista ei voinut tulla Jeltsinin seuraajaa.

Tšubais väittää itse, että skandaaliin vedettiin mukaan lähes kaikki ihmiset,
keiden kanssa hänellä oli vähänkään tekemistä Moskovassa tai Pietarissa, mutta
tätä väitettä eivät ajankohdan lehtikirjoitukset tue. Tutkitusta aineistosta
selviää, että kirjailijoiden tapaus heikensi huomattavasti Tšubaisin vaikutusvaltaa
presidentin hallinnossa, jossa voimatasapainon säilyttäminen oli tärkeää.

Tutkimuksesta käy ilmi, että tutkimuskirjallisuudessa on jäänyt liian vähälle
huomiolle myös se seikka, että presidentin hallinnon varajohtaja Aleksandr
Kazakovin erottaminen oli kytköksissä valtiollisen kaasumonopolin hallintaan.
Kazakov joutui jättämään Gazpromin ja Tšubaisin liittolaisten asema Venäjän
vaikutusvaltaisessa television ORT-yhtiössä heikkeni.

Kaasumonopoli Gazpromin johdosta käydyillä kiistoilla oli muun muassa merkittävä
rooli siinä, kenelle Venäjän vaikutusvaltaisimman televisiokanavan hallinnointi
kuuluisi vielä presidentinvaaleissa vuonna 2000.

Mediamogulien suututtaminen tarkoitti myös sitä, että maan energiavarantojen
yksityistämisprosessi jäi kesken."