Seuraava Jyväskylän yliopistossa hyväksytty Suomen historian pro gradu-työ on luettavissa verkossa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa tai Lindan kautta osoitteessa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200809305774
Lahtela, Simo, Espoon pitäjän kylät nuoremmilla geometrisilla kartoilla 1691-1706. Pro gradu -työ : Jyväskylän yliopisto, historian ja etnologian laitos, Suomen historia. Jyväskylä 2008.
Pro gradun tiivistelmä:
Tutkimustehtävänä on selvittää, kuinka nuorempia geometrisia karttoja voidaan käyttää hyväksi verohistoriassa
sekä tutkittaessa maanomistusoloja. Lisäksi tutkimuksessa tehdään selkoa nuorempien geometristen karttojen
teknisestä käyttämisestä. Tutkimuksessa käsitellään Kaarle XI:n reduktion aikaista maanmittausta, verotusta,
maanluontoja, ruotujakoa, kylien pelto- ja niittynautintoja, kartan teknistä käyttämistä, Espoon pitäjän
kyläkohtaisia historioita sekä tutkimuskohteena olleiden kylien sijaintia pitäjänkartalla.
Verohistorian osalta tutkimus keskittyy selvittämään, miten Kaarle XI:n reduktion aikaiset kartat kytkeytyivät
osaksi suurempaa kokonaisuutta verollepanojen yhteydessä. Saavutettuihin tuloksiin ei ole päästy pelkästään
karttojen avulla, vaan tutkimuksessa on käytetty Espoon pitäjän verollepanoasiakirjoja, Suomen 1690-luvun
maanmittausta käsittelevää asiakirja-aineistoa sekä Suomen asutuksen yleisluetteloa. Edellä mainitut arkistolähteet
ovat olleet välttämättömiä, sillä karttojen pohjalta ei voida selvittää kartoituksen syytä eikä verollepanotoiminnan
toteuttamistapaa. Lisäksi ne ovat toimineet yksityiskohtia täydentävinä lähteinä. Asutuksen yleisluettelon avulla on
ollut mahdollista määrittää, kuinka kartoilla ilmoitetut kyynäräluvut olivat sidoksissa veromarkkalukuihin.
Verotuksen osalta tutkimuksessa on päästy tulokseen, että nuorempien geometristen karttojen laadinnan syyt olivat
pelkästään verotuksellisia. Niiden ensisijainen tarkoitus ei ollut toimia pohjana valtakunnan yleiskartoitukselle,
eikä niitä myöskään laadittu puolustuslaitoksen käyttöön. Verohistorian osuuteen liittyy kiinteästi myös selvitykset
talojen maanluonnoista sekä niiden jaotuksista ruotujaossa.
Maanomistusolojen kohdalla tutkimus keskittyy selvittämään, miten peltoja nautittiin Espoon pitäjässä
tutkimusajankohtana. Monissa maataloutta käsittelevissä historioissa korostetaan usein voimakkaasti, että pellot
olivat sarkajaossa, ja että tämä nautintamuoto olisi ollut vallitseva. Tutkimus osoittaa, että asia ei ollut näin
yksioikoinen Espoon pitäjässä. Peltojen nautintamuotojen lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten Espoon pitäjän
eri maantieteellisillä alueilla peltojen koot vaihtelivat suhteessa veromarkkalukuun, jonka pohjalta maata Espoossa
1600-luvulla verotettiin. Tutkimuksesta selviää, että eteläisen rannikon kylien veromarkkaluvut olivat suhteessa
suuremmat viljeltyihin peltopinta-aloihin nähden kuin pitäjän sisä- ja pohjoisosien kylissä. Tässä suhteessa Espoon
pitäjässä vallitsi eriarvoisuus etelän ja pohjoisen välillä; etelärannikon kyliä verotettiin raskaammin kuin pohjoisen
kyliä. Maantieteellisiä eroavuuksia käsitellään myös maalaatujen sekä niittyjen heinämäärien ja heinätyyppien
osalta.
Karttamateriaalin ja arkistolähteiden lisäksi tutkimuksessa on käytetty aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta, joka
keskittyy kartoitukseen, maanmittaukseen, verotukseen, maatalouteen sekä 1600-luvun arkeen.