Ei aina merta edemmäs kalaan- pienien paikkakuntien helmiä

[virvaliekki]

Monesti matkailukohteet ja vierailtavat historialliset nähtävyydet valitaan tunnettavuuden mukaan. Kieltämättä on sykähdyttävää vierailla Pariisissa Eiffel-tornin luona, mutta toisinaan vähemmän tuntemattomat, historian saatossa unholaan painuneet vierailukohteet tarjoavat kävijälle unohtumattomia kokemuksia. Voi todella tuntea historian siipien havinaa, kun havaitsee unohtuneen tai vähemmän tunnetun nähtävyyden arvon. Lisäksi ruusuja satelee siitä, että pienten paikkakuntien vähemmän tunnetuissa nähtävyyksissä voi useimmiten rauhassa tutustua kohteeseen. Kaikki historia on arvokasta, joten pieniä helmiä ei sovi unohtaa suurien timanttien keskellä.

Esimerkkeinä massaturistien ulkopuolella olevista hienoista nähtävyyksistä voin mainita seuraavia:

Isonkyrön seurakunnan keskiaikainen kivikirkko. Pisteenä iin päälle upeat seinämaalaukset, jotka kertovat 1500-luvun maalaustaiteesta Raamatun kertomuksin.

Liedon muinainen linnavuori. Pienen kävelymatkan varrella kaunis kulttuurihistoriallinen maisema ja vanhan linnan rauniot.

Karijoen susiluola. Nykyään jo tunnetumpi esihistoriallinen kohde, mutta sijainti kehäkuutosen ulkopuolella vähentää vierailijoiden lukumäärää.

Suosittelen vierailua. Kaikenlainen matkailu avartaa.

[Kaisa]

Virvaliekki on täysin oikeassa puolustaessaan vähemmän tunnettujen nähtävyyksien merkityksellisyyttä.
Itselleni keskeinen vierailukohde niin kotimaan kuin ulkomaan matkoillani ovat paikkakuntien hautausmaat. En etsi hautausmailta julkisuuden henkilöiden hautoja, vaan minua kiinnostaa tavallisen ihmisen elämä. Nämä harvoin tutustutut kohteet tuovat esille aluiden historiaa yksilöiden näkökulmasta sekä osoittavat sen, miten nykypäivän ihminen historiaan suhtautuu.

[Tapio Onnela]

Itselleni keskeinen vierailukohde niin kotimaan kuin ulkomaan matkoillani ovat paikkakuntien hautausmaat.

Samaa mieltä! Yritän myös aina päästä katosmaan vierailupaikkojen hautausmaita, niistä saa tosiaan kiinnostavan näkökulman maahan.

Tässä muuten aika hyvä hautausmaan verkkosivu Turusta:
http://www.turunseurakunnat.fi/hautausmaa/

60 hehtaaria muistoja ja kulttuurihistoriaa
Turun hautausmaa vihittiin käyttöönsä vuonna 1807. Piirustukset uutta hautausmaata varten laati arkkitehti Charles Bassi. Hautausmaan pinta-ala oli kolme tynnyrinalaa eli puolitoista hehtaaria. Useiden laajennusten jälkeen Turun hautausmaa on kasvanut nykyiseen 59,2 hehtaarin kokoonsa.Turun hautausmaalla on noin 45 000 hautaa. Hautausmaahan haudataan vuosittain noin 1350 vainajaa. Tuhkauksen osuus nousi 78 prosenttiin vuonna 2007.Hautausmaalla on runsaasti kulttuurihistoriallisesti merkittävien vainajien hautoja ja arvokkaita, nimekkäiden kuvanveistäjien suunnittelemia muistomerkkejä ja veistoksia.

[Anniina Palosaari]

Olen täysin samaa mieltä niin matkailun avartamisesta kuin pienten paikkakuntien "helmistäkin". Ja näin laman kolkutellessa ovia matkailuun säästetyt rahat kannattaa käyttää kotimaassa.

Turun hautausmaa onkin eteläisin viimeinen leposija, jolla olen käynyt pyörimässä. Pohjoisin lienee Ivalon vanha hautausmaa Inarissa. Turun hautausmaalla tietenkin on Onnelankin sitaatin mukaisia arvokkaita muistomerkkejä, mutta uskoisin jokaisella hautausmaalla olevan jotakin arvokasta annettavaa kävijälleen - varsinkin jos sattuu kiertelemään sukunsa seutuja.

Hautausmaiden yhteydessä tykkään käydä myös paikallisissa kirkoissa ja kappeleissa. Kesäaikana suurin osa kirkoista on onneksi auki, ettei tarvitse "töllistellä" ainoastaan ulkoseiniä. Jos sattuu oikein onnekkaasti, löytyy kirkon sisältä joku, joka osaa vastailla kysymyksiin rakennusvuosista sunmuista. Olen sitä mieltä, että meidän suomalaisten tulisi päästää irti turhasta kainostelusta ja kysyä, jos lähellä on potenttiaalinen vastaaja eli opas/pappi/suntio/kanttori. Hiljaista tietoa kun löytyy Suomen maasta niin maar kovasti.

Kannattaa myös koluta läpi pikku paikkakuntien museoita. Monesti niitä on kyllä kartan kanssa jäljitettävä, mutta vaiva yleensä palkitaan.
Hyviä kohteita ovat mm.
- Kangasalan automuseot: Vehoniemi ja Mobilia
lisäksi Kangasalla on muutamia näkötorneja, joista voi tiirailla Roineen tai Längelmäveen lainehia.
- Petäjäveden Radio- ja Puhelin Museo sekä Petäjäveden Vanha kirkko
- Virroilla Perinnekylä
- Mäntässä Serlachiuksen taidemuseo
- Suomussalmen Raatteen tien museot - ja oma ehtoinen maaston tutkiminen(korsut)

Puhumattakaan sitten Lapin nähtävyyksistä. Matkailijan on vain niin helppo viihtyä Lapissa. Jos jätetään laskuista kaikki ne viimeisen kymmenen vuoden aikana nousseet "elämyspuitot" erään partasuun ympärille, on Lapissa vaikka mitä historia-seikkalijalle.
Suurta huvia on etsiä pudonneita lentokoneita. Lisäksi koska saksalaiset lähtivät aikoinaan niin kiireellä jänkhiltämme, on heidän jälkeensä ovet nyt metsät pullollaan poltettua ja vähemmän palanutta tarpeistoa. Näistä "leireistä" ja niiden sijainnista kannattaa rohkeasti kysyä paikallisilta. Uskalias voi tiedustella myös tiedettyjä ja oletettuja joukkohautoja.
Jos joku kaipaa Lapin valloitukselleen hieman "urbaanimpia" kohteita, niin tällaisia ovat lukuisat kirkot, Järämän museo, Hotelli Pohjanhovi, Tornion ja Kemin museot.

Pieni matkailu vuodessa pitää kodin lähellä sydäntä

[MM]

Hautausmaista on pysyvimmän muistijäljen jättänyt kolttien hautausmaa kesäkuisessa jäkälillä koristellussa vaatimattomuudessaan Sevettijärvellä.
Ristien päivämääristä voi päätellä paljon pienen kansan tilanteesta.

[Pertti Mattila]

Pienillä paikkakunnilla on kyllä paljon tarjottavaa, jos niiden tarjontaan vain jaksaisi tutustua. Itse olen ainakin usein huomannut "hukanneeni" monta hienoa kohdetta ajaessani pitkiä matkoja vieraiden paikkakuntien läpi. Joskus pitäisi vain pysähtyä ja käydä lukemassa se pieninkin infokyltti paikkakunnan rajalla. Harmi vain, että 6 tunnin ajomatkan aikana ei usein jaksa käydä katsomassa niitä nähtävyyksiä, koska nykyään on "ainainen kiire". Joitain "pienempiä" nähtävyyksiä tosin on aivan valtateidenkin varrella.

Joitain nähtävyyksiä olen onneksi "ehtinyt" vilkaisemaan:
- Ilmajoella Nuijasodan muistomerkit: Santavuoren taistelun muistomerkki ja Ilkan patsas.
- Kaskisten kaupunki, joka on jo "pienuutensa" vuoksi näkemisen arvoinen.
- Kurikan Kusikivi, jonka tarina on kansankertomuksellisesta taustastaan huolimatta mielenkiintoinen.

[Martti Kujansuu]

"Maakuntakirkoista" Vesilahden vuonna 1801-1803 rakennettu puukirkko on jäänyt mieleen. Kirkon kivisakastin puuveistokset ja vanhat albat kannattaa nähdä.

http://www.narva.sci.fi/kktie/vekirkko.html

[llipiain]

Hautausmaiden viehätyksestä keskustelun aloittanut Kaisa sai minutkin muistelemaan kohtaamiani hautausmaita. Erityisen suuren vaikutuksen on minuun tehnyt pienet, jo osin unohdetut ja jopa ruohottuneet hautausmaat. Joku jo mainitsikin keskustelun viestissä Inarin hautausmaan. Tässä yhteydessä on pakko oikaista. Kyseessä on kaiketi Inarin - ei Ivalon - hautausmaa. Toki molemmissa on omansa, mutta ilmeisesti kirjoittaja tarkoitti Inarin kunnan Inarin kirkonkylässä olevaa vanhaa hautausmaata.

Inarin kunnassa on Siidan takana olevan hautausmaan lisäksi varsin viehättävä erikoisuus. Matkalla saamelaisten uhripaikkana tunnetulle Ukonkivelle (Ukonsaari), ohittaa ohjatulla laivamatkalla matalan ja hiekkaisen vanhan Hautuumaasaaren. Se on erityisen altis eroosiolle, hiekka huuhtoutuu Inarinjärveen, ja siksi myös vainajien luita paljastuu ajoittain. Hiljainen saari keskellä isoa vettä on vaikuttava.

Ohessa on liitettynä osoite, jonka arka aihe kosketti myös pohjoisen alueiden hautausmaita. http://yliopistolainenhelsinki.fi/yol99_5/art7.htm
1800- ja 1900-luvuilla vainajien luita ja kalloja ryöstettiin. Osa näistä päätyi tutkimuskäyttöön, mutta sitten ne unohdettiin vuosikymmeniksi kellareihin ja varastoihin. Liekö vain inarilainen kylälegenda, mutta puhuttiinpa myös turistien matkaan päätyneistä esi-isien kalloista.

Inarin vanhalla hautausmaalla on perhekunnittain haudattuja Espanjan kuumeeseen kuolleita, mutta löytyy sieltä myös harvinainen ammattikunta omalta palstaltaan. Kullankaivajien viimeinen leposija on saanut nimekseen Pyrkyreiden palsta. Oivallista sarkasmia!

Kun nämä edellä mainitut paikat on käynyt nauttimassa, on pakko käydä myös Pielpajärven erämaakirkossa (1752 - 1760). http://www.inarinseurakunta.fi/indexf.html ja
http://www.luontoon.fi/page.asp?Section ... Item=15631 Matkaa sinne on kirkonkylältä kymmenisen kilometriä, mutta se on elvyttävä ja perillä huomaa, kuinka pieni on sielläkin suurta.

[merja]

Itsekin pidän hautausmaista, varsinkin unohdetuista ja käytöstä pois otetuista. Viimeksi olen käynyt Rautavaaran vanhalla hautausmaalla, joka on aivan kirkon vieressä. Uusi käytössä oleva hautausmaa sijaitsee kauempana. Kirkko rakennettiin 1827 Carlo Bassin suunnittelemana. Valitettavasti se tuhoutui tuhopolton seurauksena, vain kellotapuli säilyi. Hautausmaa perustettiin kirkolle v. 1815. Kaukaisemmissa kylissä kuolleet haudattiin kesäisten kuljetusvaikeuksien takia väliaikaisesti johonkin kylien läheisyyteen, josta ruumiit kaivettiin sitten talven tullen ja kuljetettiin siunattuun maahan kirkolle. Tunnelma on hautausmailla varsin viehättävä ja rauhoittava. Hautakivia tai hautaristejä tuskin huomaa tai ovat täysin piilossa ruohikon alla. Kirjoituksia on mukava tavailla ja ihmetellä nimimuodin vaihtumista.

http://www.rautavaara.fi/index.php?opti ... &Itemid=53

http://www.rautavaaranseurakunta.fi/20

[ullasilventoinen]

Myös Parikkalan Vierevin hautausmaa on mielestäni vierailemisen arvoinen paikka, jos kutostietä siellä suunnalla sattuu ajelemaan. Itse poikkesin siellä viime kesänä usean vuoden jälkeen omia sukujuuriani etsimässä. Vierevi on mielenkiintoinen aikamatka 1800-1900-luvun vaihteen parikkalalaisten sukujen pariin. Lisäksi paikka on säilytetty kauniina metsähautausmaana, jonne kallellaan olevat ja kaatuneet ristit sekä sammaloituneet hautakivet ovat saaneet jäädä. Kiitos Parikkalan seurakunnalle!

Hautausmaan portilla on kyltti, joka kertoo paikan historiasta ja nykypäivästä: ”Hautausmaa otettu käyttöön vuonna 1890 ja ollut seurakunnan varsinaisena hautausmaana vuoteen 1925. Viereville haudataan edelleen sukuhautojen yhteyteen. Hautausmaata hoidetaan metsähautausmaana, jolloin pyritään säilyttämään sen luonnollinen ilme. Maastossa on myöskin nähtävissä vanhan hautaustavan mukaisia hautakumpuja.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Vierevi.JPG

[Salla Toivola]

Mahtava aihe keskustelulle! Tapaan itsekin poiketa mökkireissuilla sivuteille ihmeellisiä paikkoja ja tarinoita etsimään.

Pirkanmaalla matkaavan kannattaa vierailla Mänttä-Vilppulan Elämänmäellä, josta löytyy yhdistelmä kaunista järvimaisemaa ja outoja tarinoita menneisyydestä. Vuonna 1904 lääkäri Edvard Wilhelm Lybeck perusti keskellä metsää sijaitsevalle mäelle Suomen ensimmäinen avomielisairaalan, jossa noudatettiin vaihtoehtoisia hoitomuotoja kuten aurinkokylpyjä, savihauteita ja lähteissä uintia. Mäen päällä sijainnutta parantolarakennusta ei enää ole, mutta alueella kiertävän luontopolun varrelta löytyy vielä monttuja, joissa potilaat aikoinaan kylpivät. Parantolan toiminta loppui sisällissodan myötä konkurssiin, ja Lybeck teki itsemurhan vuonna 1919.
Paikallisten ja Lybeckin potilaiden rinnakkaiselo ei aina ollut rauhaisaa – Elämänmäen lähettyvillä sijaitsevan metsätien varrelta löytyy kyltti, joka kertoo Lybeckin potilaan tappaneen kyseisellä paikalla kyläläisen miehen. Metsässä näkyvät edelleen sata vuotta vanhat kylpymontut. Jos siis kaipaa hiukan jännitystä vaikkapa kesälomapäiviinsä, kannattaa tehdä yöllinen retki Elämänmäelle. Paikalliset tarinat kertovat myös, että jossain mäen lähettyvillä sijaitsee ns. Kuolemankorpi, jonne aikoinaan jäätyi kuoliaaksi kaksi ryyppyreissulla eksynyttä miestä. Olivat tarinat totta tai ei, mielikuvitus lähti ainakin minulla lentoon Elämänmäen luontopolulla ja metsäteillä kuljeskellessani.

Tästä tulikin mieleeni: löytyykö muilta vinkkejä kotimaan historiamatkailukohteista, joihin liittyy kummia ja kammottaviakin tarinoita?

Metsäntutkimuslaitoksen sivuilta löytyy tietoa ja ajo-ohjeet:
http://www.metla.fi/pa/elamanmaki/index.htm

[Laura Yli-Seppälä]

Itsekin olen sitä mieltä, että kiinnostavia matkailukohteita ei aina tarvitse etsiä suurista kaupungeista. Eräs suosikkimatkailukohteistani Suomessa ovat linnavuoret, jotka tarjoavat sekä historiallisen elämyksen, että mahdollisuuden virkistäytyä luonnon helmassa ja nauttia upeista näköaloista. Virvaliekki mainitsikin jo Liedon linnavuoren, joka myös minusta on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.

Muita kiinnostavia linnavuoria Varsinais-Suomen alueella ovat muunmuassa Piikkiön linnavuori, jonka laelta avautuu kaunis näköala aina läheiselle merenlahdelle saakka. Laitilassa puolestaan sijaitsevat esimerkiksi tunnelmallinen Kirkelinna sekä Hautvuori (Haukvuori), joka pienine luolastoineen voisi olla jännittävä seikkailukohde vaikkapa lasiperheelle. Varsinais-Suomessa liikkuessa kannattaakin silmäillä karttaa ahkerasti, sillä linnavuoria voi löytyä yllättävistäkin paikoista sivuteiden tienoilta. Osalle linnavuorista on toki hyvät opasteet, kuten Liedon Vanhalinnalle.

Mielenkiintoisia linnavuoria on toki muuallakin Suomessa. Esimerkiksi Sääksmäen (nyk. osa Valkeakoskea) Rapolan linnavuori on klassikko, jota ei kannata jättää väliin Samoin suuren vaikutuksen teki Sulkavalla sijaitseva Pisamalahden linnavuori, jonka laella on poikkeuksellisen hyvin säilyneitä varustuksien jäänteitä. Näkymä linnavuorelta on upea, ja vuorelle kiipeämistä helpottavat puiset portaat. Paikalla oli myös opastauluja ja erillinen alue eväiden nauttimista varten.

Linnavuorimatkailun varjopuolia on se, että kohteet eivät yleensä sovellu liikuntaesteisille. Joidenkin linnavuorien lähelle voi kulkea kävellen, pyörällä tai julkisin liikennevälinein, mutta toisinaan oma auto on välttämätön. Osa linnavuorista on vailla opasteita, mutta toisaalta tietoa matkailukohteista voi hankkia etukäteenkin.

[a-k.rantamäki]

Totta, kotiseudun pienet historialliset matkakohteet ovat usein helmiä. Ne eivät ehkä ole ensi silmäyksellä visuaalisesti ja historiallisesti niin vaikuttavia kuin kuuluisammat ja "hienommat" kohteet kotimassa ja ulkomailla, mutta samalla tavoin ne ovat historiaa ja elettyä elämää. Lisäksi oman koti- tai asuinseudun historiallisiin kohteisiin tutustuminen antaa mielestäni enemmän omakohtaista historian läsnäolon tajua ja saa juurtumaan uuteenkin asuinpaikkaan paremmin.

Historian perspektiivi avautuu huikaisevalla tavalla kun seisoksii paikalla tai maisemassa jossa luultavasti omat esivanhemmat ovat aikanaan samalla tavalla seisoskelleet. Tulee olo, että vaikka mennyt on mennyttä, se silti on jatkumona vielä läsnä. Vaikea selittää. Historian läsnäolo sekä Braudelin historian kestot, siinä jotain joka muistui mieleen.

Kaarinan Kuusistossa retkeilin joka kevät muiden alakoululaisten kanssa Kuusiston linnanraunioille. Silloin se oli vain kiva pyöräretki vanhalle kivikasalle, joka kyllä oli mielestäni jännittävä, tosin itsestään selvä rakennelma. Kuusiston vanhan piispanlinnan rauniot ja lähistöllä sijaitseva vanha kartano ovat mielenkiintoinen helmi vierailla. Eihän Suomessa paljon linnoja ole kokonaisinakaan säilynyt, siksi rauniotkin ovat mielenkiintoiset. Lisäksi luonto ja maisemat ovat kauniit, hulppeat jos jaksaa kiivetä läheisen Kappelinmäen laelle. Kappelia tosin ei juurella enää ole. Se oli muuten Ruotsin kuninkaan idea hajoittaa linna raunioiksi, jotta piispan valtakeskus menisi. Piispalta meni asunto, mutta mukavasti jäi linnasta seiniä pystyyn, jotta kävijä pystyy miettimään, keitä näiden muurien varjoissa on kävellyt silloin kun rakennus oli vielä ehjä ja asuttu.

Matkan varrella kannattaa vierailla Kuusiston vanhan puukirkon hautausmaalla. Huomiotaherättävin muistomerkki on suuren ja vanhan lehtikuusen alla sijaitseva von Willebrandtien sukuhauta, johon on mm. merkitty lyhyen ajan sisällä kulkutautiin kuolleet perheen lapset, karusti vain "och 8 barn". Tauti vei varakkaan perheenkin lapset siinä missä köyhienkin, ja lapsista ei jäänyt historiaan edes nimeä hautakiveen. Kirkonkirjoihin sentään, oletan.
http://www.nba.fi/fi/kuusiston_linna
http://www.nba.fi/fi/kuusiston_kartano

Kuusiston saaren aivan toisessa päässä on Ryövärinluola, useita kymmeniä metrejä pitkä halkeama, joka kulkee lohkareitten alla muodostaen luolan. Siellä piti muinoin majaa pelätty rosvojoukko. Kohde sopii paitsi historiallisena kohteena vierailtavaksi myös luolista kiinnostuneille.

Kaarinan puolella Ala-Lemun kartanon mailla Kuusiston salmen rannalla käytiin vuonna 1808 Lemun taistelu, osana Suomen sodan melskeitä. Lemun tapahtumia kuvaa Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoissa. Jännittävää ja outoa ajatella, että reilut parisataa vuotta sitten nyt rauhallisella pellolla käytiin verinen taistelu. Sanotaan, että kartanoon kannetuista haavoittuneista valunut veri sai lattiat liukkaiksi. Ja haisi pahalta. Siitäköhän paikannimi..? Eikä tarvitsisi paljon kaivaa pellolla kun tulisi varmaankin luita vastaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lemun_taistelu

[mikko03]

Hautausmaista on pysyvimmän muistijäljen jättänyt kolttien hautausmaa kesäkuisessa jäkälillä koristellussa vaatimattomuudessaan Sevettijärvellä.
Ristien päivämääristä voi päätellä paljon pienen kansan tilanteesta.

Vanhempani antoivat minulle pienen "täkyn". Jos pääsen kirjotuksista hyvillä arvosanoilla läpi, niin vanhemmat kustantavat minulle itse suunnittelemani historiallisen matkan suomen läpi. Olen jo alkanut suunnittelemaan - mutta jäitä pitää laittaa vielä hattuun etten vallan liikaa innostu. Osan kesätyö rahoista pistin opiskeluun. Otin www.eximia.fi muutaman valmennuskurssin kirjoituksia silmällä pitäen. Hieman tyyristä, mutta haluan todella onnistua kirjoituksissa, jotta saan sitten oikeasti unelmamatkani halki suomen historian - tai miten sitä nyt tituleeraisin. Täältä olen saanut tosi hyviä vinkkejä matkaani varten. Kiitos vaan :)

[MM]

Väinö Linnan kirjasta tunnetut Venäjän armeijan vallityöt työllistivät sata vuotta sitten suomalaisia muuallakin kuin Hämeessä. Jopa Pohjois-Savossa, Tervossa, Karttula-Pielavesi -tien välittömässä läheisyydessä on kunnostettu ja osittain uudelleenrakennettu tällainen viivytysasema, jota on vaivatonta käydä tutkimassa, jos on tuollapäin liikkeellä. Ainakin parkkipaikka, wc, konekiväärikorsu ja sirpalesuoja olivat valmiina viime kesänä viitoitetun kierroksen lisäksi. Opastintaulun lokerossa oli laajempi kirjallinen selvitys tarkempaa tutustumista varten.
https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Lap ... ssa/541035