HumanstIT on tutkijoiden verkosto, jonka kautta humanistit voivat saada tietoa tietotekniikan tarjoamista mahdollisuuksista ja haasteista. Verkosto on avoin kaikille humanistisen tutkimuksen ja informaatioteknologian suhteesta kiinnostuneille. HumanistIT järjestää seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Viides HumanistIT-seminaari järjestettiin kansallisarkistossa 4.6.2009 aiheenaan historiantutkimus ja paikkatieto. Seminaarissa oli yhteensä viisi esiintyjää.
Seminaarin aloitti tilaisuuden järjestäjien edustaja Jessica Parland-von Essen puhumalla yleisesti tietotekniikan ja digitalisoinnin mahdollisuuksista humanisteille. Usein humanistien esteenä tietotekniikan käytölle on taitojen puute. Myös asenne tietotekniikkaa kohtaan voi toimia kompastuskivenä, ja verkoston kautta humanisteja halutaankin rohkaista tietotekniikan hyödyntämiseen. Tietotekniikan edut nousevat esille esimerkiksi silloin, kun tutkimusmateriaalit löytyvät sähköisessä muodossa. Elektroniset lähteet ovat kaikille avoimia, ja digitalisoinnin avulla voidaan suojella materiaaleiltaan herkkiä lähteitä. Tärkeää digitalisoinnissa on huomioida, mitä ja miten materiaalia digitoidaan. Tietotekniikkaa voi käyttää apuna myös paikkatiedon selvittämisessä, joka kuuluu osana tutkimuksentekoon. Tapahtuuhan kaikki jossain paikassa.
Ensimmäisenä esiintyjänä tilaisuudessa oli TkT Paula Ahonen-Rainio Teknillisen korkeakoulun maanmittaustieteiden laitokselta. Hänen esityksensä Paikkatiedon visualisoinnin mahdollisuudet toimi hyvänä pohjana seminaarille. Rainion esityksestä kävi ilmi, että kartta on ennen kaikkea kommunikoinnin väline. Ihmiset pystyvät ymmärtämään karttojen kieltä, koska heidän visuaalinen havaintokykynsä on kehittynyt. Paikkatieto on kokonaisuus, joka muodostuu sijainnista, muuttuvista ominaisuuksista sekä ajasta. Karttoihin mahtuu kuitenkin vain rajallinen määrä tietoa. Kartan sisältämä tieto on yleistettyä, eivätkä kartat heijasta suoraan todellisuutta vaan tulkinnan siitä.
Toisena puhujana tilaisuudessa oli arkeologi FL Teemu Mökkönen Helsingin yliopistosta aiheenaan Arkeologia, historialliset paikat ja paikkatieto – esimerkkinä Savonlinnan 1600-luvun kaupunkikartat. Hän aloitti esityksensä erittelemällä, miten karttoja käytetään eri tutkimusaloilla, kuten historiassa, taidehistoriassa, maantieteessä sekä arkeologiassa. Arkeologiassa paikkatiedolla on erityinen merkitys. Tutkijan on luotava henkilökohtainen tuntuma ympäristöön, jotta hän voi ymmärtää tutkimuskohdetta. Karttoja arkeologi voi niin ikään ymmärtää vain menemällä paikan päälle ja paikallistamalla kartan ympäristön.
Yleisön kiinnostusta seminaarissa herätti Jari Väätäisen esitys Suomen ajallisesta paikkaontologiasta SAPO:sta. Paikkatieto on ajallisesti muuttuvaa, mikä saattaa tuottaa hankaluuksia tutkimusta tehtäessä. Paikkatietoa on tallennettu ajallisesti muuttuvien paikkakäsitysten mukaan eivätkä paikannimet ole yksiselitteisiä. Esimerkiksi Pyhäjärvi-nimisiä paikkoja löytyy Suomessa useita. Paikannimien määrittämisen apuna voi käyttää ontologia SAPO:a, joka sisältää monenlaista paikkatietoa. Palvelinta myös täydennetään koko ajan. Ontologiapalvelin Onki löytyy osoitteesta http://www.yso.fi/onki/sapo/
Turun museotoimin johtaja Juhani Kostetin aiheena oli Kaupunkikartat sosiaalihistoriallisena lähteenä – esimerkkinä Turun kaupungin kartta 1700-luvulta. Kostetin mukaan Ruotsista ja Suomesta löytyvät maailman parhaat kaupunkikartografian kokoelmat. Kaupunkikarttoja löytyy aina 1630-luvusta lähtien. Geograafisia ja geometrisiä karttoja löytyy mm. Ruotsin valtionarkiston Suomi-kokoelmasta sekä Ruotsin sota-arkiston kaupunki- ja linnoituskarttakokoelmasta. Suomessa hyviä paikkoja lähteiden etsimiseen ovat mm. maanmittaushallinnon arkisto, alueellisten maanmittauskonttorien arkistot, kansallisarkiston arkistot ja museoiden kokoelmat.
Tietokannat.fi Suomi Oy:n toimitusjohtaja FM Tapio Nurminen esitteli Google Mapsin mahdollisuuksia historiantutkimuksessa esityksessään Historialliset paikat ja Google Maps. Esimerkkinä Nurminen havainnollisti, miten Google Mapsin avulla voidaan yksityiskohtaisesti määrittää sekä talvi- että jatkosodassa kaatuneiden kuolinpaikkakunnat. Mahdollisuutena olisi vielä lisätä esimerkiksi rintamalinjan sijainti, alkuperäinen kartta-aineisto, määritelty ajanjakso, haku joukko-osastoittain sekä sotasurmakannat. Myös eri tietokantojen yhdistely on mahdollista. Muihin Google Mapsin mahdollisuuksiin liittyen yleisöstä annettiin ehdotus sukunimien alkuperien paikantamisesta.