Väitös: Shafarevitshin kiusallinen tapaus

[Tapio Onnela]

Nimeke: The Vexing Case of Igor Shafarevich, a Russian Political Thinker
Tekijä: Berglund, Krista
Muu tekijä: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political Science
Päiväys: 2009-06-25
Taso: Doctoral dissertation (monograph)

Tiivistelmä: Venäläisen poliittisen ajattelijan Igor Shafarevitshin kiusallinen tapaus

Venäläinen matemaatikko ja akateemikko Igor Shafarevitsh (s. 1923) on tapana lukea perestroikan ja perestroikan jälkeisen ajan venäläistä politiikkaa käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa Venäjän johtavien antisemiittien ja äärinationalistien joukkoon. Shafarevitshin huono maine perustuu hänen vanhaan artikkeliinsa Russofobia, joka julkaistiin vuonna 1988. Skandaali Russofobian ympärillä huipentui, kun Yhdysvaltain tiedeakatemian johto pyysi kunniajäsentään Shafarevitshia eroamaan. Vastaavaa ei ollut tapahtunut koskaan tiedeakatemian historian aikana. Väitöstutkimuksessa käsitellään Shafarevitshin yhteiskunnallista toimintaa, kirjoituksia ja aatteita sekä niiden vastaanottoa. Erityistä huomiota saa Russofobia, jonka yksityiskohtainen käsittely selvittää kiistattomasti, että sen maine juutalaisvastaisena tekstinä on perusteeton. Syitä Russofobian hätäiseen mutta erittäin rajuun tuomitsemiseen oli useita, ja niistä vain yksi oli se, että neuvostojärjestelmän alettua järkkyä juutalaisvastaisuuden leimahtamista pelättiin yleisesti ja siitä oltiin erityisen herkkiä löytämään huolestuttavia enteitä, jopa rivien väleistä. Väitöstutkimuksessa käy myös ilmi, että ensimmäisenä Russofobian tuomitsi nimenomaan pieni aktiivinen emigranttien joukko, jota Shafarevitsh oli Russofobiassa kritisoinut deterministisestä historiantulkinnasta ja irrationaalista tavasta lietsoa eripuraa venäläisten ja juutalaisten välille. Tästä huolimatta he esittelivät sitä äänekkäästi läntiselle lukijakunnalle tutkijan tai asiantuntijan roolissa.

Myös Shafarevitshin muita tekstejä ja toimintaa ennen Russofobian ilmestymistä ja sen jälkeen käsitellään perusteellisesti. 1970-luvulla Shafarevitsh mm. tunnettiin yhtenä Neuvostoliiton kuuluisimmista toisinajattelijoista, joka toimi yhdessä akateemikko Andrei Saharovin kanssa moskovalaisessa toisinajattelijoiden ihmisoikeuskomiteassa. Myös neuvostoliittolaisen toisinajattelijaliikkeen toisen keulahahmon Aleksandr Solzhenitsynin kanssa Shafarevitsh teki tiivistä yhteistyötä ennen Solzhenitsynin karkotusta. Perestroikan kaoottisten vuosien aikana Shafarevitsh puolusti tavallisten kansalaisten perusoikeuksia ja varoitti, että demokratiainto voi kääntyä itseään vastaan, mikäli kansalaisten peruskokemus demokratiasta on perusturvan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden häviäminen. Tästä hyvästä hänet on tutkimuskirjallisuudessa leimattu demokratian vastustajaksi.

Työn keskeinen johtopäätös on, että vaikka maailma Shafarevitshin ympärillä on huomattavasti muuttunut, eivät hänen omat ajatuksensa ja arvonsa ole sanottavammin muuttuneet sitten 1970-luvun.

Shafarevitshin tuotannossa erityisen syvällisiä ja kiinnostavia ovat hänen tekstinsä nykyaikaisesta teknis-tieteellisestä sivilisaatiosta, jota hän kritisoi siitä, ettei se pyrkii samastamaan ihmisyhteisöt mieluummin koneisiin kuin eläviin olentoihin.

https://oa.doria.fi/handle/10024/45476