Väitös: Metsäpirulainen

[Pekka Stenlund]

Nimeke: Metsäpirulainen: Liikemies Erik Johan Längman (1799-1863) talousjärjestelmän murroksessa

Tekijä: Yrjänä, Jouni

Muu tekijä: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, historian laitos

Päiväys: 2009-09-04

Taso: Väitöskirja (monografia)

Tiivistelmä: Kauppias Erik Johan Längman hakeutui konkurssin tehtyään rauta- ja sahateollisuuden pariin. Hän luopui laitoksistaan 1856 ja keskittyi metsäkauppoihin ja teollisiin sijoituksiin. 1860-luvun alussa hän perusti tekstiilitehtaan Malmöhön ja johti Pohjois-Suomessa höyrysahahanketta. Historiankirjoitus on luokitellut Längmanin poikkeuksellisen häikäilemättömäksi liikemieheksi, mutta myös modernin suomalaisen teollisuuden pioneeriksi. Längmanin persoonaa ja elämäntyötä on tunnettu kuitenkin huonosti. Metsäpirulainen kumoaa, syventää ja monipuolistaa näkemyksiä ja nostaa esille myös Längmanin kokemat vaikeat vastoinkäymiset.

Längman oli sahateollisuuden edelläkävijä valtion kiristäessä toimialan kontrollia. Kruunu kahlitsi köyhän maan pääteollisuuden kasvua yli neljännesvuosisadan ajan kansantalouden kustannuksella. Tutkimus osoittaa sahaliikkeen olleen monin tavoin edistyksellisempää kuin on ajateltu. Vesisahojen tekniset uudistukset, kaukohankinta metsänvuokraussopimuksineen ja savottatöineen tehostivat toimintaa ja pilkkasivat sääntelyjärjestelmän periaatteita. Valtion linjaus oli reaktio sahanomistajien innovatiivisuuteen, ei ruukkiteollisuuden toiveisiin, kuten on esitetty.

Längmanin liikkeen ja kruunun politiikan muutosten samanaikainen tarkastelu paljastaa – muista sahatavaran viejistä poikkeavan – kiristyvän linjauksen syyksi kruununmetsien epäselvän hallinnollisen kohtalon. Vaikutusvaltainen finanssipäällikkö Lars Gabriel von Haartman halusi vastoin senaatin enemmistöä metsät valtion suojeluun. Längman ulotti Ummeljoen ja muiden sahojensa kaukohankinnan lonkerot jo syrjäisiin kruununmetsiin, joiden pahimmaksi viholliseksi finanssipäällikkö tulkitsikin elinvoimaisen sahan.

von Haartmanin metsäpirulaiseksi kiroama Längman ja kansallinen herättäjä J. V. Snellman osoittivat julkisuudessa järjestelmän puutteita ja antoivat tukensa kruununmetsien asutuspolitiikalle. Itä-Suomen varhainen fennomania oli monin tavoin kytköksissä sahaliikkeeseen. von Haartman piti niitä yleisen yhteiskuntarauhan ja moraalin pahimpina uhkina. Vuoden 1850 kielireskripti ja seuraavan vuoden metsäasetus olivat osin saman hengen tuloksia. Valtion metsähallinto perustettiin 1859, jolloin myös sahateollisuus käytännössä vapautettiin. von Haartman oli jo väistynyt. Sahaliikkeen ja kruunun kiista valtion metsistä jatkui silti lähivuodet katkerana, myös Längmanin osalta. Längmanin syksyllä 1859 laatima testamentti osoitti hänen erkaantuneen Snellmanista, joka kielsi kansalliset kunniavelat ja priorisoi kansallisen ohjelmansa tarvittaessa liberaalin linjauksen edelle.

https://oa.doria.fi/handle/10024/46800