Pro Gradu ”Älä epäröi kirjoittaa kaikesta, mitä ajattelet” –

[hela-harjoittelija]

Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:

Niiranen, Anna, ”Älä epäröi kirjoittaa kaikesta, mitä ajattelet” – Avioliitto, äitiys ja perhe-elämä Englannin kuningatar Viktorian kirjeissä vanhimmalle tyttärelle 1858–1901. Pro gradu –tutkielma. Historian ja etnologian laitos/ Historia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009.

Pro Gradun tiivistelmä:

Pro gradu -työssä tarkastellaan Englannin kuningatar Viktorian (1819–1901) käsityksiä avioliitosta, äitiydestä ja perhe-elämästä. Ensisijaisena lähdeaineistona työssä on käytetty kuningattaren kirjeenvaihtoa esikoistyttären ja kaiman Victorian, Vickyn (1840–1901) kanssa. Kirjeenvaihto alkoi tammikuussa 1858, jolloin Vicky solmi avioliiton Saksan tulevan keisari Fredrik III:n kanssa. Yhteydenpito jatkui katkeamattomana aina vuoteen 1901 asti, jolloin sekä äiti että tytär kuolivat. Yli neljäkymmentä vuotta kestäneen kirjeenvaihdon perusteella kuningattaren suhde esikoistyttäreen oli hyvin lämmin ja luottamuksellinen, vaikka lapsuudessaan tytär olikin ollut läheisempi isänsä kanssa. Äidin näkökannassa Vickystä tuli kuitenkin juuri avioitumisensa myötä aikuinen nainen, jolle kuningatar saattoi uskoutua myös kaikkein intiimeimmissä kysymyksissä.

Viktorian yksityisen kirjeenvaihdon kautta on mahdollista tarkastella monia perhehistoriallisia tutkimusteemoja, sillä kuningatar kirjoitti tyttärelleen luottamuksellisesti paitsi avioelämästä, raskausajasta, synnytyksistä ja kasvatuksesta, myös suhteista omiin lapsiinsa. Kirjeissään Viktoria suhtautui avioliittoon ja perhe-elämään pääosin myönteisesti, vaikka kuningattaren omassa avioliitossa ja äitiydessä olikin ollut omat ongelmansa. Viktorian avioliittoa prinssi Albertin kanssa on yleisesti pidetty hyvin onnellisena, vaikka varsinkin liiton ensimmäisiä vuosia olivat varjostaneet sukupuoliroolien väliset ristiriidat sekä Viktorian poikkeuksellinen valta-asema. Kuningatar kehitti puolisoonsa kuitenkin vuosien myötä riippuvuussuhteen, joka jatkui edelleen Albertin kuoleman jälkeen vuonna 1861. Myös tytär oli dynastisista velvoitteista huolimatta solminut rakkausavioliiton.

Viktorian suhde äitiyteen oli kompleksinen, sillä kuningatar koki omassa elämässään vaimon roolin itselleen läheisemmäksi. Tiheät raskaudet ja lapsivuodeaika merkitsivät monia rajoituksia ja epämukavuuksia naisen elämässä, minkä vuoksi kuningatar oli vasta-avioituneena kapinoinut synnyttäjän roolia vastaan. Raskausaika ja synnytys olivat Viktorialle siksi onnellisen avioliiton ”varjopuoli”, eivät lapset ja äitiys sinänsä. Kuningatar kuitenkin kieltäytyi hoitamasta itse omia lapsiaan näiden vauvaiässä, eikä kokenut lasten maailmaa muutoinkaan omakseen. Suhde omiin lapsiin oli silti tiivis ja varttuessaan varsinkin nuorempien tyttärien odotettiin tukevan leskeytynyttä äitiään. Viktoria koki vallan ja perhe-elämän yhdistämisen toisinaan kuitenkin raskaaksi, sillä kuningattaren vastuulla olivat sekä hallitsijan velvollisuudet että yhdeksän lapsen äitiys. Viktorian äitiyteen vaikuttivat myös lapsuuden aikaiset kokemukset, ristiriitainen suhde omaan äitiin sekä synnytyksen jälkeinen masennus. Omia lapsiaan kuningatar kannusti pienempään lapsilukuun ja tuki tyttäriään varsinkin näiden raskausaikana ja synnytyksissä. Viktoria itse oli toiminut kivunlievityksen pioneerina kahdeksannessa synnytyksessään vuonna 1853.