Pro gradu Kestämättömät sopimukset. Muuramen, Savonlinnan ja

[hela-harjoittelija]

Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:

Kallioinen, Sami, Kestämättömät sopimukset. Muuramen, Savonlinnan ja Teuvan rauhallisuuteen vaikuttaneiden tekijöiden vertailua kesästä 1917 sisällissotaan 1918. Historian ja etnologian laitos/ Suomen historia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2009.

Pro gradun tiivistelmä:

Tutkielma käsittelee kolmea rauhallista, eri puolilla Suomea sijaitsevaa, aluetta: Muuramen taajamaa, Savonlinnan kaupunkia ja Teuvan kuntaa. Tutkielmassa vertaillaan rauhallisuuteen vaikuttaneita tekijöitä ja paikallisia aseista luopumissopimuksia tutkimuspaikkakunnilla. Tutkielma on laadullinen vertailututkimus, jossa vertaillaan kolmea toisistaan poikkeavaa paikkakuntaa. Erilaisia paikkakuntia keskenään vertailemalla etsitään erojen joukosta yhteisiä elementtejä, joiden avulla voidaan selittää eroja ja muutosta. Aikarajaus on kesästä 1917 sisällissotaan 1918. Tutkielmassa on käytetty paikallisten suojeluskuntien, työväenjärjestöjen ja kuntien tuottamaa aineistoa, joka koostuu muun muassa pöytäkirjoista, vuosikertomuksista, historiikeista ja kirjeistä. Lisäksi on hyödynnetty tutkimusajankohtana ilmestyneitä paikallisia sanomalehtiä.
Savonlinnassa tehtiin tammikuun alkupuolella 1918 työväestön ja suojeluskuntien välinen aseista luopumissopimus, joka velvoitti osapuolia heittämään aseensa kaivoon. Teuvalla järjestettiin samoihin aikoihin suuri kansankokous, jossa aseellisten järjestöjen perustamisesta päätettiin luopua. Muuramessa puolestaan luovuttiin kokonaan aseellisesta toiminnasta vuoden 1918 alkupäivinä. Alkuvuoden 1918 kiristyneessä tilanteessa Muuramen, Savonlinnan ja Teuvan rauhallisuus ja solmitut sopimukset eivät olleet täysin poikkeuksellisia.
Paikallisten sopimusten ja rauhallisuuden edellytysten selvittämisen kannalta olennaisia asioita tutkielmassa ovat kollektiivisten toimijoiden järjestäytyminen, vaikutusvaltaisimmat yksilötason toimijat, elintarviketilanne ja työväestön vaikutusmahdollisuudet kunnallisiin asioihin. Tutkimuspaikkakunnilla järjestäytyminen oli muutamien johtohenkilöiden varassa. Keskeisiä järjestäytymismuotoja - kunnallisia elimiä, suojeluskuntia, työväenyhdistyksiä ja kansalais- ja joukkokokouksia – johti vain kourallinen henkilöitä. Keskeinen kysymys järjestäytymisessä on identiteetin rakentaminen. Keitä me olemme, mikä erottaa meidät ”muista”? Työväenjärjestöt, suojeluskunnat ja kansalais- ja joukkokokoukset rakensivat identiteettiään eri tavoin.
Rauhallisuudelle, paikallisille sopimuksille ja puolueettomuuteen pyrkimiselle on löydettävissä yhteisiä vaikuttavia tekijöitä. Edellytyksenä oli, että osapuolet olivat suunnilleen tasavahvoja. Mitä radikaalimpaa paikkakunnan työväestö tai mitä aktivistisempia paikkakunnan suojeluskuntalaiset olivat, sitä vaikeampaa yhteistyö oli. Työväestön radikalisoitumisella oli kolme keskeistä tekijää: vallankumouksellisuus, aseiden määrä ja aseistetun kaartin tai varuskunnan läheisyys. Työväen edustajien luottamustehtävien hoito heikensi lisäksi radikalismin kasvualustaa. Väkivaltaan turvautuminen edellytti myös vastapuolta. Selvää vastapuolta ei tutkimuspaikkakunnilta löytynyt, vaan uhka, jota vastaan aseistauduttiin, tuli oman paikkakunnan ulkopuolelta.