Kulttuurihistorioitsija Hannu Salmi kirjoittaa blogissaan kiinnostavasti Leopold von Rankesta (1795–1886)
Mikään lausunto ei ole niin väärin ymmärretty kuin klassinen ”wie es eigentlich gewesen”. Se on lausuttu usein halventavasti, vaikka aikanaan ajatus oli radikaali. Historian ei pidä tuomita eikä opettaa nykypäivää vaan yrittää ymmärtää menneisyyden olemusta. Kirjassaan Über die Epochen der neueren Geschichte Ranke toteaa, ettei menneen aikakauden ”arvo ole siinä, mitä siitä on lähtöisin, vaan sen olemassaolossa itsessään, sen omassa olemuksessa”.
Nyt kun Rankea lukee, huomaa, että hän oli taitava kirjoittaja. Retoriikkaa hän kavahti, mutta silti historioitsijan työ oli esteettistä:
”Historia eroaa muista tieteistä siinä, että se on myös taidetta (Kunst). Historia on keräämisen, löytämisen ja suodattamisen tiedettä, mutta se on myös taidetta, koska se luo uudelleen ja esittää sen mitä on löytänyt ja tunnistanut. Muut tieteet tyytyvät vain merkitsemään muistiin löytämänsä; historia edellyttää kykyä herättää henkiin.”
Hannu salmi: Öinen lehteily - paluu Rankeen