– gladiaattorit olivat kasvissyöjiä
Johanna Meurman
Turkista viime vuosikymmenellä löydetty gladiaattoreiden hautausmaa on paljastanut uutta tietoa gladiaattoreiden elämästä ja kuolemasta. Luuanalyysit osoittavat, että suurin osa gladiaattoreista oli kasvissyöjiä. Hiilihydraattisen ruokavalion tehtävä oli saada heidän painonsa nousemaan, mikä auttoi heitä taisteluissa.
Länsi-Turkista vuonna 1993 löydetty maailman ainoa gladiaattoreiden hautausmaa on avannut tutkijoille uudenlaisen mahdollisuuden tutustua aikansa suuriin taistelijoihin. Efesoksen kaupungista Artemiksen temppeliin johtaneen tien alla sijainnut 67 gladiaattorin viimeinen leposija on ollut Wienin lääketieteellisen yliopiston historiallisiin tauteihin erikoistuneelle paleopatologille Karl Grosschmidtille ja hänen australialaiselle kollegalleen Fabian Kanzille ainutlaatuinen tilaisuus tutkia gladiaattoreiden elämää, ruokavaliota ja kuolinsyitä. Ensimmäisenä hautausmaan löydyttyä he osoittivat, että kyseessä on juurikin gladiaattoreiden jäänteet. Sitä tukevat niin kolme hautakiveä, jotka löytyivät kaivauksien yhteydessä, että luista löytyneet vauriot. Hautakiviin on ikuistettu gladiaattoreiden kuvia sekä nimiä, ja luissa taas on gladiaattoreiden aseisiin viittaavia reikiä. Useissa kalloissa on löytynyt kolme reikää, jotka ovat tasaisen välimatkan päässä toisistaan. Tutkijat vertasivat koloja löydettyyn gladiaattorin kolmikärkiseen keihääseen, ja saivat selville, että vammat ovat syntyneet juuri sen tyyppisestä aseesta. Myös luista löytyneet parantumattomat haavat ovat kiinnostaneet tutkijoita. Ne todistavat sen, että gladiaattorit saivat hyvää lääketieteellistä hoitoa.
Gladiaattoreiden rasvakerros suojeli heitä taisteluissa. (Wikimedia Commons)
RUOKAVALIOLLA SUOJAA
Vuosien tutkimuksen tuloksena Grosschmidt ja Kanz ovat löytäneet myös kiinnostavia asioita gladiaattoreiden ruokavaliosta. Isotooppisella luuanalyysillä he ovat onnistuneet osoittamaan, että verrattuna keskivertoon Efesoksen asukkaaseen gladiaattorit söivät enemmän kasviksia ja vähemmän eläinproteiinia. Syynä tähän ei ollut köyhyys tai eläinoikeuksien puolustaminen, vaan yksinkertaisesti kilpailuedun luominen taisteluissa. Tutkimukset osoittavat, että gladiaattorit olivat lihavia. Korkeahiilihydraattinen ruokavalio, joka sisälsi muun muassa ohraa ja palkoja, kuten papuja, oli suunniteltu auttamaan selviämään areenalla. Rasvakerros suojeli hermoja sisäelimiä ja verisuonia. Hyvältä esitykseltä ja gladiaattorilta vaadittiin osumia, sillä ne loivat spektaakkelimaista tunnelmaa. Rasvakerroksen ansiosta gladiaattori pystyi iskusta huolimatta vielä taistelemaan. Osuma ei sattunut liikaa, vaikka näyttikin sopivan dramaattiselta.
Vain kasviksia ja ohraa sisältävä ruokavalio olisi aiheuttanut gladiaattoreille suuren kalsiumvajeen. Kirjallisista lähteistä on voitu päätellä, että pitääkseen luustonsa kunnossa gladiaattorit joivat kalsiumpitoista juomaa, joka oli tehty luutuhkasta tai hiiltyneestä puusta. Vaikka ainekset kuulostavat kummallisilta, kaikesta päätellen se toimi: gladiaattoreiden kalsiumtaso ja luun tiheys oli paljon korkeampi muihin Efesoksen asukkaisiin verrattuna. Samalla tavalla kuin nykyurheilijoiden luun tiheys on korkeampi kuin monen muun.
VASTOIN YLEISIÄ KÄSITYKSIÄ
Luututkimukset ovat paljastanut myös muuta gladiaattoreista ruokavalion lisäksi. Grosschmidtin mielestä gladiaattorit eivät taistelleet sandaaleissa, kuten yleisesti luullaan. Jalkojen erikoisesti kehittyneet luut viittaavat siihen, että gladiaattorit taistelivat paljain jaloin. Tutkimukset ovat paljastaneet myös tietoja gladiaattoreiden kuolinsyistä. Grosschmidt on yllättynyt siitä, kuinka paljon gladiaattorit olivat saaneet iskuja päähänsä. Iskuja ei kuitenkaan ole useita yhdessä kallossa, mikä viittaa siihen, että gladiaattorit taistelivat sääntöjen mukaisesti. Taistelut areenalla ei koskaan yltynyt massanujakaksi. Osasta kalloista on löytynyt kuitenkin neliönmuotoisia reikiä, jotka tutkijoiden mukaan on syntyneet raskaalla vasaralla. Grosschimdt uskoo, että areenalla oli aina taisteluissa assistentti. Hänen tehtävä oli antaa pahasti haavoittuneille gladiaattoreille viimeinen isku vasaralla silloin, jos kansa ja järjestäjä äänesti gladiaattorin hengen puolesta, mutta tällä ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Monien luuvauriot silti tukevat käsitystä, että gladiaattorit ovat saaneet kunniallisen kuoleman. Heidän ollessaan polvillaan on miekka lyöty heidän kurkustaan suoraan sydämeen.
Gladiaattorit kuvataan usein sandaalit jaloissaan, vaikka he luultavastikin taistelivat paljain jaloin. (Wikimedia Commons)
GLADIAATTORIT
- keitä he olivat?
Gladiaattorit olivat 1000-luvun viihdyttäjiä ja taistelijoita. He taistelivat amfiteattereiden areenoilla väkivaltaisesti muiden gladiaattoreiden, villieläinten ja tuomittujen rikollisten kanssa. Gladiaattorikulttuuri kukoisti 100 eaa ja 200 jaa välisenä aikana. Suurin osa gladiaattoreista oli orjia tai sotavankeja, vaikka osa heistä oli antanut vapaaehtoisesti gladiaattorin valan, jonka myötä gladiaattorilla oli orjan asema, ja hänen oli toteltava isäntäänsä kaikessa. Gladiaattorikoulut tarjosivat köyhille ammatin, säännöllisesti ruokaa ja asunnon sekä mahdollisuuden maineeseen ja mammonaan.
Roomalaiset uskoivat, että ensimmäiset gladiaattorit olivat orjia, jotka pakotettiin taistelemaan kuolemaan asti aristokraatti Junius Brutus Peran hautajaisissa 264 eaa. Pian taisteluista tuli kuitenkin iso bisnes valmentajille, omistajille ja poliitikoille. Gladiaattoreihin laitettiin paljon rahaa niin harjoitteluun, korkea energiseen ruokaan kuin terveyshuoltoon. Jos taistelussa kävi niin, että gladiaattori kuoli, omistaja veloitti järjestäjiltä suuria summia, jopa kymmenkertaisen määrän hengissä selvinneeseen gladiaattoriin verrattuna.
Keskimääräisesti gladiaattorit taistelivat kahdesta viiteen vuoteen ja elivät keskimäärin 27-vuotiaiksi. Yksi ottelu kesti yleensä 15 minuuttia. Haavoittunut gladiaattori pystyi anelemaan armoa vastustajalta tai tuomarilta nostamalla vasemman käden sormen ylös. Yleisö äänesti peukaloillaan gladiaattorin kohtalosta. Hallitsija teki lopullisen päätöksen. Jos hän ei ollut paikalla, oli se tilaisuuden tuottajan tehtävä. Voittajan palkittiin rahalla, palmun oksilla ja kruunuilla. Jos gladiaattori selvisi taisteluista hengissä kolmen vuoden ajan, hän voitti vapautensa. Vapautetuista gladiaattoreista tuli usein gladiaattorikoulun opettajia.
Gladiaattorit taistelivat suurien yleisömäärien edessä amfiteattereiden areenoilla. (Wikimedia Commons)
Lähteet:
Archaeology, Andrew Curry: The Gladiator Diet, 2008.
BBC News, Monika Kupper ja Huw Jones: Gladiators' graveyard discovered, 2.5.2007.
History Today, Kathryn Hadley: Gladiators Were Vegetarians, 9.9.2009.
Aamulehti: Turkista löytyi gladiaattorien hautausmaa, 14.5.2007.
National Geographic News, Kate Ravilious: Gladiators Played by the Rules, Skulls Suggest, 3.3.2006.
News in Science, Robert Koch: Roman gladiators were fat vegetarians, 5.4.2004.
Lisätietoa:
BBC, Kathleen Coleman: Gladiators: Heroes of the Roman Amphitheatre, 19.8.2003.
Wikipedia: Gladiators.
Timewatch: The Gladiator Graveyard -dokumentin esittelyvideo
Katso koko dokumentti tästä