Kekkosen pyrky Uuden Euroopan Urheiluliiton johtoon

[Tapio Onnela]

Helsingin Sanomien urheilusivuilla arvosteltiin tänään Järvisten urheilijaperheestä kertova kirja (Antero Raevuori, Järviset - Legendaarinen suomalainen urheilijaperhe. Revontuli ) Arvostelussa pisti silmääni tämä Urho Kekkosta koskeva huomio, joka ainakin minulle oli uutta, kun en ole niin hyvin perehtynyt Kekkosen elämään:

Suomalaisen urheilun voimahahmoja Raevuori valottaa vähemmän mairittelevastakin kulmasta: Tahko Pihkalan rodunjalostusajatukset ja Urho Kekkosen pyrky Hitlerin Saksan ajaman Uuden Euroopan Urheiluliiton johtoon ovat kylmäävää luettavaa.

Tietääkö joku tästä enemmän?

Suomalaisilla tuntui olleen pyrkyä 1930- ja 1940 -luvuilla erilaisten Saksavetoisten järjestöjen johtoon. Paremmin tunnettua lienee V.A. Koskenniemen asema varapresidenttinä natsien perustamassa Euroopan kirjailijaliitossa (Europäische Schriftsteller-Vereinigung, ESV) 1940-luvulla.

[Veikko Palvo]

Suomalaisilla tuntui olleen pyrkyä 1930- ja 1940 -luvuilla erilaisten Saksavetoisten järjestöjen johtoon. Paremmin tunnettua lienee V.A. Koskenniemen asema varapresidenttinä natsien perustamassa Euroopan kirjailijaliitossa (Europäische Schriftsteller-Vereinigung, ESV) 1940-luvulla.

Työväen UrheiluLiitolla on tämän http://www.ksl.fi/files/muisti/sakari3.htm mukaan ollut 1930-luv. yhteyksiä Saksaan, on lähetetty valtuuskuntia 1940 ja 1941 ja käyty voimistelemassa Greta Rajalan johdolla. Nuorisovaltuuskuntakin on käynyt Hitler Jugendin vieraana.
TUL on 7/1930 mennessä erottanut 172 seuraa 14000 jäsenineen ja Moskovan spartakiadeihin, Punaisen UrheiluInternationalen työläisolympialaisiin 8/1928 osallistuneita 80 urheilijaa on alettu erottaa ensimmäisinä.
( Kommunistilait säädettiin myöhemmin - 11/10.1930 )
Viimeisissä työläisolympialaisissa Antwerpenissä kesällä 1937 on laulettu Kansainvälistä ja luettu Moskovan viesti "Jaloille sankareille, jotka Espanjassa uhraavat verensä ja henkensä demokratian ja jalon vapaudenajatuksen puolesta tehden tyhjäksi kansainvälisen fasismin hyökkäyksen."
Kommunismin vastaisuus ja vain se näyttäisi yhdistäneen TUL:ääkin Saksan urheilujärjestöihin ?
Berliinin olympialaisia mikään maa ei liene boikotoinut, Neuvostoliitolle Helsingin vuodelle 1952 siirtyneet olympialaiset olivat ensimmäiset läntiset kisat.
====lisäys:
Tuo www-os. on Kansan Sivistystyön Liiton, Sakari Selin yhdistyy mm. Marja-Leena Mikkolan inhimilliseen näkökulmaan siirtoleireistä ja Koveron työleiriin 1941-44. Sakari Selinin lähdetietoviitteet näyttäisivät ensisijaisesti viittaavan Kansan arkistoon ja muutamiin täytteeksi valikoituihin. Mutta ihmetystä herättää se, millainen nykyhetken tilaus tällaisella historiankirjoituksella katsotaan olevan ?

Sakari Selin siis sanoo sosiaalidemokraattien erottaneen kommunistejä TUL:stä oma-aloitteisesti ennen kommunistilakeja 1928 alkaen väittäen erotettujen lukumääräksi 14000 ja toisaalta väittää SDP:n sisällä Tampereella ´kehittyneen´ vasemmistovirtauksia ( =kommunistisia) vielä 1937.


Veikko Palvo

[nylander]

Helsingin Sanomien urheilusivuilla arvosteltiin tänään Järvisten urheilijaperheestä kertova kirja (Antero Raevuori, Järviset - Legendaarinen suomalainen urheilijaperhe. Revontuli ) Arvostelussa pisti silmääni tämä Urho Kekkosta koskeva huomio, joka ainakin minulle oli uutta, kun en ole niin hyvin perehtynyt Kekkosen elämään:

Suomalaisen urheilun voimahahmoja Raevuori valottaa vähemmän mairittelevastakin kulmasta: Tahko Pihkalan rodunjalostusajatukset ja Urho Kekkosen pyrky Hitlerin Saksan ajaman Uuden Euroopan Urheiluliiton johtoon ovat kylmäävää luettavaa.

Tietääkö joku tästä enemmän?

Ei minullakaan mitään uusia, omakohtaisia tietoja asiasta ole, mutta lueskelin Raevuoren kirjaa jonkin aikaa kirjakaupassa . Se antoi aiheen tähän kommenttiin.

Raevuoren kirjan kuvauksesta voi päätellä, että Kekkosen Berliinin-matka ajoittui heinä-elokuun vaihteeseen 1942. Tarkoitus oli neuvotella yli kymmenen "Saksaa myötäilevän maan" urheilujohtajien kanssa Saksan tekemästä ehdotuksesta perustaa sodanjälkeisen Euroopan urheiluliitto. Kekkonen ja Rangell olisivat tämän mukaan vaihtaneet mielipiteitä asiasta jo pitemmän aikaa. Raevuoren mukaan Kekkoselle "lupailtiin [kuka lupaili?] häntä kovasti imartelevaa avainasemaa" tulevassa liitossa. Samassa yhteydessä järjestettäisiin Berliinin olympiastadionilla suuret kansainväliset urheilukilpailut, joihin oli saatava edustus myös Suomesta. Raevuori spekuloi, että Kekkonen valitsi kisoihin yhden miehen niin SUL:sta, TUL:sta kuin SFI:stäkin "saadakseen kotimaassa kannatusta mahdolliselle johtoasemalleen 'uuden Euroopan' urheiluliitossa. Kekkonen siis osallistui urheilujohtajien neuvonpitoon, ja urheilijat, mm. keihään olympiavoittaja Matti Järvinen, kilvoittelivat natsipuolueen järjestämissä kilpailuissa Berliinin stadionilla. Raevuoren mukaan Kekkosen hanke sai ajoi kiville paluumatkalla Tukholmassa, jossa Ruotsin urheiluliiton puheenjohtaja Bo Ekelund ei innostunut uudesta urheilujärjestöstä. Kirjoittajan mukaan Ruotsin suostumus olisi ollut "kynnyskysymys" sekä Rytille että Rangellille, joille Kekkonen raportoi matkastaan; nämä kun olisivat varoneet enempää Saksaan sitoutumista.

Raevuoren kuvauksen lähdepohja vaikuttaa melkoisen hataralta; kyseisen Berliinin-matkan kuvaus perustunee suurelta osin Matti Järvisen 1983 Aamulehdessä julkaistuun kirjoitukseen "'Diplomaattitehtävä' Berliinissä 1942" ja sen ohella joihinkin aikakauden saksalaislehtien tietoihin. Näin ollen Raevuoren tekstistä ilmenevä Kekkosen kova pyrky ja itsensä "imarrelluksi" tunteminen yms. luonnehdinnat saattavat olla peräisin joko Matti Järvisen tai Raevuoren itsensä subjektiivisista aivoituksista. Juuri näihin aikoihinhan (tai vähän myöhemmin) Saksan kesähyökkäyshän alkoi eri suunnilla pysähtyä voimien puutteeseen. Kekkosen monesti kuvattuun suureen kääntymykseenkään, "kun Sauluksesta tuli Paulus" , ei enää ollut aikaa kuin muutama kuukausi. (Hillilä, Kekkonen, Vilkuna ja Säippä pohtivat Hillilän luona Rovaniemellä marraskuussa sotatilannetta ummelleen kolme vuorokautta; kun paluumatka Helsinkiin alkoi, herrat olivat vakuuttuneet lopputulemasta: Saksa tulisi häviämään maailmansodan.) Olisiko ovelaksi luonnehdittu Kekkonen siis niin myöhään kuin loppukesällä 1942 laskenut jonkin hypoteettisen "uuden Euroopan urheiluliiton" johtajuuden varaan? - Kuvaavaa muuten on, että Juhani Suomi Kekkosen elämäkertasarjansa ensiosassa (Myrrysmies, 1986) ei hiiskahdakaan Kekkosen Berliinin-matkasta. Suomi tosin ilmoittaa teossarjansa esipuheessa rajanneensa urheilupolitiikan tietoisesti irti tutkimustehtävästään, mutta tokihan tämäntasoisella matkalla oli myös yleispoliittista merkitystä.

Tosiasia on, että urheiluelämä oli Suomessa maailmansotien välillä paljolti valjastettu palvelemaan nationalistisia päämääriä ja jopa sotilallista kasvatusta. Aikakausi valitsi myös urheiluelämän alalla johtajansa sen mukaisesti. Esim. Berliinin olympiakisoissa (ja jo paljon aikaisemminkin) Suomen joukkueen ylijohtajana oli toiminut everstiluutnantti K.E. Levälahti. Viisi vuotta myöhemmin hänet nähtiin taas Saksassa - tällä kertaa suomalaisen SS-pataljoonan korkeissa johtotehtävissä. Suomen urheiluelämän suuri innovaattori Lauri "Tahko" Pihkala puolestaan ihaili avoimesti Hitlerin Saksan "hankauksetonta" järjestelmää, ja kuuluipa hän ulkomaalaisjäsenenä natsilaiseen Kraft durch Freude -järjestöönkin. Tällaisessa kontekstissa ei olekaan mielestäni kummastelemista siinä, että Suomen urheiluelämän korkeinpaan eliittiin kuulunut Kekkonen tavataan loppukesällä 1942 Kolmannen valtakunnan Reichssportführer Hans von Tschammer und Ostenin seurasta kisojen päättäjäisbanketissa kahvin ja konjakin ääressä muistelemassa valtakunanurheilujohtajan vuoden 1940 Suomen-matkaa hirvijahteineen kaikkineen...

[Ilmo Kekkonen]

Aikakausi valitsi myös urheiluelämän alalla johtajansa sen mukaisesti. Esim. Berliinin olympiakisoissa (ja jo paljon aikaisemminkin) Suomen joukkueen ylijohtajana oli toiminut everstiluutnantti K.E. Levälahti. Viisi vuotta myöhemmin hänet nähtiin taas Saksassa - tällä kertaa suomalaisen SS-pataljoonan korkeissa johtotehtävissä

Hieman tarkennusta Levälahden toimintaan. Hän oli yhdysupseeri, ei pataljoonaan kuuluva, eikä Waffen-SS:ään. Hänet oli siirretty puolustusministeriöstä ulkoministeriöön. L esiintyi suomalaisessa virkapuvussa ja oli "virkistävä poikkeus saksalaisten omaksumasta tyylistä".Levälahti ei ilmeisestikään pitänyt komennuksestaan Saksaan. Hän lähti pois jo muutaman kuukauden kuluttua ja varsin kiireellä. Lähde: Veikko Elo; Pantinlunastajat.Saarij'ärvi 1993.

Levälahti ei siis kuulunut SS-pataljoonan johtoon, vaan oli lyhyen aikaa osa tukihenkilöstöstä ja nimenomaan ulkoministerön töissä.

[skrjabin]

Hieman tarkennusta Levälahden toimintaan. Hän oli yhdysupseeri, ei pataljoonaan kuuluva, eikä Waffen-SS:ään. Hänet oli siirretty puolustusministeriöstä ulkoministeriöön. L esiintyi suomalaisessa virkapuvussa ja oli "virkistävä poikkeus saksalaisten omaksumasta tyylistä".Levälahti ei ilmeisestikään pitänyt komennuksestaan Saksaan. Hän lähti pois jo muutaman kuukauden kuluttua ja varsin kiireellä. Lähde: Veikko Elo; Pantinlunastajat.Saarij'ärvi 1993.

Miten lieneekin Levälahden oman näkemyksen kanssa, mutta saksalaisilla ei ainakaan ilmeisesti ollut pahaa sanottavanaan Levälahdesta kun SS-Hauptamtin johtaja Berger esitti Himmlerille vielä keväällä 1942 Levälahtea jäseneksi suomalaiseen SS-komiteaan, komiteaan jonka tarkoituksena oli propagoida SS:n puolesta Suomessa ja erityisesti estää suomalaisen SS-pataljoonan kotiinkutsuminen.

Lähde : George H. Stein und H. Peter Krosby, "Das Finnische Freiwilligen-Bataillion der Waffen-SS: Eine Studie zur SS-diplomatie und zur ausländischen Freiwilligen-Bewegung", Vierteljahrshefte für Zeitgeschichte, 1966: 4.

[Veikko Palvo]

Tosiasia on, että urheiluelämä oli Suomessa maailmansotien välillä paljolti valjastettu palvelemaan nationalistisia päämääriä ja jopa sotilallista kasvatusta

.
-----

Eikö KOK:n voisi katsoa alusta alkaen olleen nationalistisen ja armeijan ja suojeluskuntien urheiluelämän voisi kenties katsoa olleen sotilaallista kasvatusta. KOK:n rinnalle on 1920 perustettu Luzernin UrheiluInternationaali ja Moskovassa on LUIn vastapainoksi 1921 perustettu Punaisen Urheilun ja voimistelun Internationaali, joka on 1923 liitetty Kominterniin.
NKVD:n Dzerzinski on 1923 perustanut Dynamo-urheiluseuran, rautatieläisillä Lokomotiv, puna-armeijan TsSKA, Moskovan Spartak 1935 jne. Neuvostourheilun ideologiana on ollut sotilaskuntoisuus ja -kasvatus, internationalismi, työväen solidaarisuus ja rauhanaate. Läntisten urheiluennätysten lyöminen on katsottu tavoitteeksi, sillä se osoittaisi kommunistisen järjestelmän paremmuuden. KOK:n 1928 Antwerpenin olympiakisojen aikana Moskovassa on järjestetty kilpailevat Spartakiad-kisat. TUL näyttäisi osallistuneen LUIn kisoihin, Moskovaan PUIn kisoihin on lähtenyt joitakin TUL:n urheilijoita epävirallisesti.
Hitlerin Saksan urheiluelämän ja -järjestöjen päämäärät näyttäisivät pitkälti olleen Neuvostoliiton urheilupäämäärien kaltaisia ?
Suomen UrheiluLiiton 1932 - 1947 puheenjohtaja Urho Kekkonen on ollut (Jatkosodan ajan turvasäilössä olleen) opetusministeri Johan Helon kulttuurivaltuuskunnassa 1945 Moskovassa. Matkasta on kirjoitettu kirja "Lensimme uuteen maailmaan",K.U.Suomela. TUL:ssä näyttää taas alkaneen poliittinen valtataistelu järjestön sisällä ja SVUL:nkin kanssa ?

Veikko Palvo

[jsn]

Urheilu on aina politiikkaa ja Kekkonen oli poliitikko. Poliitikko osaa aina seurata ajassa olevia virtauksia. Kekkonen taisi tämän myöhemminkin. Totalitaarisessa järjestelmässä ei tietenkään ollut vapaata yhdistystoimintaa; mutta voidaan toki myös hyvällä syyllä kysyä, mikä itse asiassa on ollut suomalaisten urheilujärjestöjen valtiollisuuden aste.

Historiantutkimuksen tilasta-ketjussa on jo keskusteltu siitä, miksi aina pitää esittää paljastuksenomaisesti rikoksen kaltaisina seikkoja, joissa ei meille jälkiviisaille itse asiassa pitäisi olla mitään kummastelemista. Hurskastelu ja kaksinaismoralismi tulevat näin korostetusti mukaan kuvaan.

Tämä ei tarkoita sitä, että tästä asiasta pitäisi vaieta, eihän siitä todellakaan ole aiemmin puhuttu, mutta ei siinä oikeastaan mitään sensaatiota ole, se vain tuo lisäsävyjä UKK:n reaalipoliitikon persoonaan.