Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Euroopan talvi ei hellitä, joten uutena vuotena Barbadoksen menestystarinan myötä aloitetun Karibia-sarjan jatkaminen saattaisi ehkä kohentaa mielialoja. Tälläkin kertaa olen siepannut aiheen häpeilemättä apulaisprofessori Noel Maurerin blogista, jossa nyt käsitellään Grenadan vuoden 1979 vallankumousta, sekä tietysti sen kukistumiseen johtanutta, presidentti Ronald Reaganin määräämää Urgent Fury-sotilasoperaatiota.



Grenadan vallankumoukseen liittyi yksi kiinnostava piirre, jota en aiemmin ollut pohdiskellut. Useimmat tietysti muistavat, että saarivaltio kuului tuolloin - ja kuuluu edelleen - brittiläiseen kansanyhteisöön, ja siirtomaakauden perintönä on kenraalikuvernöörin edustama kuningatar Elisabet II myös Grenadan valtionpäämies. Kiinnostavaa on se, että itsensä akronyymin mestarinäytteenä "Hyvinvoinnin, koulutuksen ja vapautuksen uudeksi yhteishankkeeksi" nimennyt marxilais-leniniläinen etujoukkojärjestö (New Joint Endeavor for Welfare, Education, and Liberation, or New JEWEL Movement) päätti vuonna 1979 vallan kaapattuaan säilyttää kuningattaren aseman valtion muodollisena päänä.

Suomennan tähän Grenadan kansan vallankumoushallituksen antaman manifestin keskeiset osat, jotka ovat kommunistiselle diktatuurihallinnolle hyvin ominaisia ja vallankumouksellisuudessaan myös varsin suorapuheisia:

§1: Kansan vallankumoushallitus julistaa Grenadan perustuslain täten muodollisesti ja taannehtivasti jäädytetyksi.

§2: Kansan vallankumoushallitus tulee käyttämään toimeenpano- ja lainsäädäntövaltaa sekä nimittämään pääministerin.

§6: Kansan vallankumoushallitus ulottaa täten poliisituomarien tuomiovallan koskemaan valtiota vastaan kohdistuneita väkivallantekoja.

§7: Kansan vallankumoushallitus perustaa Kansan vallankumousarmeijan, jonka jäsenillä on samat pidätysvaltuudet kuin poliisivoimilla.

§8: Kansan vallankumoushallitus perustaa täten erityisen oikeusistuimen, jonka tehtävä on päättää ennaltaehkäisevien vangitsemisten toteuttamisesta.

§10: Kansan lainsäädäntö astuu tästä lähin voimaan pääministerin antamilla julistuksilla Vapaan Grenadan radion tai virallisen päivälehden kautta.

Erikoinen kohta on kuitenkin kolmas pykälä:

§3: Hänen Majesteettinsa Kuningatar tulee pysymään valtionpäämiehenä, ja kenraalikuvernööri tulee jatkamaan tehtävissään hänen edustajanaan, toimittaen niitä tehtäviä, jotka Kansan Vallankumoushallitus hänelle saattaa asettaa.

Grenada on ilmeisestikin ainoa esimerkki vallankumouksellisesta kommunistisesta hallinnosta, joka on katsonut aiheelliseksi säilyttää monarkian kaltaisen reliikin. Siihen nähden, että Skandinavian maissa jopa sosialidemokraattiset puolueet ovat omaksuneet ideologisista syistä tavoitteekseen tasavaltaan siirtymisen perustuslaillisin keinoin, on erikoista, että Grenadan vallankumoushallitus päätti sallia kuningatar Elisabetille edes muodollisen aseman valtionpäämiehenä. Sitäkin erikoisempaa se on vertailussa muihin Karibian alueen kansanyhteisömaihin; kuten apulaisprofessori Maurer mainitsee, Trinidad ja Tobago päätti demokraattisesti hylätä muodollisen riippuvuussuhteensa monarkiaan ja siirtyi täysin suvereeniin tasavaltaiseen hallintoon jo aiemmin. Kumma kyllä, Grenadan vallankumoukselliset eivät tätä lopullista askelta rohjenneet ottaa.

God save the Queen. Voi vain kuvitella, miten kuningattaren virallinen vierailu Kansan vallankumousneuvoston hallinnoimaan Grenadaan olisi käytännössä sujunut.

Mainittakoon lisäksi, että Maurerin blogi sisältää groteskin ja ainutlaatuisen esimerkin 1980-luvun amerikkalaisesta sotapropagandasta. Vietnam-krapula on ilmeisesti ollut todella raju, ja Grenadan vapautuksesta - joka sinänsä oli myös oman näkemykseni mukaan pohjimmiltaan oikeutettu operaatio, sekä suurpoliittisesti että kansainvälisoikeudellisesti - on selvästi pyritty etsimään jonkinlaista lievitystä vanhoihin traumoihin. Vuonna 1989 Panamassa toteutettu operaatio Just Cause tarjosi uuden mahdollisuuden loiventaa kohmeloa, ja lopullisen vapahduksen soi tietysti ensimmäinen Irakin-sota.


Cheers,

J. J.

Jussi Jalonen kirjoitti:Euroopan talvi ei hellitä, joten uutena vuotena Barbadoksen menestystarinan myötä aloitetun Karibia-sarjan jatkaminen saattaisi ehkä kohentaa mielialoja. Tälläkin kertaa olen siepannut aiheen häpeilemättä apulaisprofessori Noel Maurerin blogista, jossa nyt käsitellään Grenadan vuoden 1979 vallankumousta, sekä tietysti sen kukistumiseen johtanutta, presidentti Ronald Reaganin määräämää Urgent Fury-sotilasoperaatiota.

Operaatiolla pelastettiin amerikkalaisia opiskelijoita. Se oli vissiin virallinen syy hyökätä Grenadaan. Aiheesta on muistaakseni tehty elokuvakin.

Amerikkalainen yleisö ei muistaakseni pitänyt hyökkäystä kärpäsenpa*skan kokoiseen maahan minään urhoollisena tekona. Vietnam oli vielä tuoreessa muistissa.

-

Monarkialla on brittiläisessä kulttuurissa aivan erityinen roolinsa. Britannian monarkian historia poikkeaa mannereurooppalaisesta. Jo 1800-luvulla eräät mantereelta tulevat havainnoitsijat totesivat, miten Englanti on tasavalta kaikessa muussa paitsi nimessä. Näin ollen sitä voisi verrata siihen, miten useimmissa kommunismin nimiin vannovissa "kansandemokratioissa" oli presidentti-instituutio, lähes aina riisuttuna kaikista valtaoikeuksista mutta usein käytti samoja symboleja ja regalioita kuin ei-kommunistisissa tasavalloissa.

Entisille siirtomaille nimellinen monarkiassa pitäytyminen on edustanut tiettyä vakautta, koska vakaata keskusta ei ole ollut. Grenada on toki erikoinen tapaus. Syynä lienee poikkeuksellisen läheinen yhteys entiseen emämaahan ja vallankumouksen tekijöiden omat taustat?

Vetehinen kirjoitti:Operaatiolla pelastettiin amerikkalaisia opiskelijoita. Se oli vissiin virallinen syy hyökätä Grenadaan. Aiheesta on muistaakseni tehty elokuvakin.

Vieläpä Clint Eastwood -sellainen: Heartbreak Ridge

Vetehinen kirjoitti:Operaatiolla pelastettiin amerikkalaisia opiskelijoita. Se oli vissiin virallinen syy hyökätä Grenadaan. Aiheesta on muistaakseni tehty elokuvakin. Amerikkalainen yleisö ei muistaakseni pitänyt hyökkäystä kärpäsenpa*skan kokoiseen maahan minään urhoollisena tekona. Vietnam oli vielä tuoreessa muistissa.

Yhdysvalloissa interventio oli kohtalaisen suosittu. Hätätilassa olleiden kansalaisten evakuointi oli tietysti vain yksi syy, sillä todellisuudessahan taustalla olivat pätevät suurpoliittiset motiivit.

Tuossa linkittämässäni tekstissähän on mainittu Grenadan vallankumouksellisten solmimat sopimukset Kuuban ja Neuvostoliiton kanssa, ja aseavun määrä. Vaikka esimerkiksi nuo 76-milliset ovat ilmeisesti olleet Suuren Isänmaallisen Sodan aikaista ylijäämätavaraa, niin lukemat ovat kyllä melkoisen suuria vain Grenadan kokoiselle valtiolle. Kymmenentuhatta rynnäkkökivääriä, neljä ja puoli tuhatta konepistoolia ja kuusikymmentä ilmatorjuntakonekivääriä? Viisikymmentä haupitsia?

Kun keitokseen lisää vielä kuubalaisten "neuvonantajien" läsnäolon saarella, niin interventio oli kyllä Yhdysvaltain omien intressien kannalta perusteltu. Lisäksi se oli nähtävästi oikeutettu myös grenadalaisten silmissä.

Eastwoodin elokuvasta pitää tosin mainita sen verran, että leffan antama elämää suurempi merkitys Grenadan-operaatiolle jonkinlaisena lopullisena vapahduksena Vietnamin traumoista ja Yhdysvaltain sotilaskunnian palautuksena on kyllä varsin groteskia, kun pitää mielessä että kyseessä oli lähinnä vain pelkkä poliisioperaatio. Toisaalta se osoittaa sen, kuinka epätoivoisia amerikkalaiset olivat Vietnamin, Iranin panttivankikriisin ja Beirutin parakkipommituksen kaltaisten tappioiden ja fiaskojen jälkeen. Siinä mielentilassa mikä tahansa kelpasi lääkitykseksi masennukseen, jopa isku Grenadaan.

Muuten elokuvassa on tietysti hauskoja one-linereita. "I been pumping pussy since Christ was a corporal. I can tell you, the best damned poontang I ever paid for was in Da Nang. The girls where checked out daily. And we got ourself laid in a safe, orderly, proficient, military manner" kiteyttää kaikessa härskiydessäänkin jotain oleellista ja käsinkosketeltavaa sotilaselämän realiteeteista ja ennen kaikkea sen vaikutuksista sukupuolirooleihin. Eastwoodin hahmon virkkeessä kiteytyvät miehen ja naisen olemukseen syvälle iskostuneet gender-dikotomiat; miehen osalta sankari/tappaja-elostelija, naisen osalta madonna/huora.

jsn kirjoitti:Entisille siirtomaille nimellinen monarkiassa pitäytyminen on edustanut tiettyä vakautta, koska vakaata keskusta ei ole ollut. Grenada on toki erikoinen tapaus. Syynä lienee poikkeuksellisen läheinen yhteys entiseen emämaahan ja vallankumouksen tekijöiden omat taustat?

Hankala sanoa, mutta blogissaan Maurer spekuloi yleisesti nimenomaan itäisen Karibian syvemmällä monarkismilla verrattuna alueen läntisempiin valtioihin. Tosin taustalla on voinut olla silkka pelisilmä, ajatus siitä, että muodollisen siteen ylläpito Isoon-Britanniaan ja kansanyhteisössä pysyminen kuningattaren hallitsemana valtiona saattaisi suojata vallankumoushallitusta Yhdysvaltain interventiolta. Lopputuloshan oli, että kansanyhteisömaat tuomitsivat operaation, ja jopa Margaret Thatcher oli Yhdysvalloille hieman kiukkuinen.

Huomio kiinnittyy tietysti myös siihen, että julistus koskee vain kuningatarta itseään silloin vallassa olleena monarkkina, ei hänen perillisiään.


Cheers,

J. J.

Jussi Jalonen kirjoitti:Yhdysvalloissa interventio oli kohtalaisen suosittu.

Ok. Mun muisti perustui amerikkalaisten tuttujen kertomaan. Ei ole ihan kirkkaana mielessä.

Wikistä virkistin muistia ja Grenada viettää muistopäivää amerikkalaisten saapumisen kunniaksi. Ei se kai ihan pieleenkään mennyt.

Jussi Jalonen kirjoitti:Muuten elokuvassa on tietysti hauskoja one-linereita. "I been pumping pussy since Christ was a corporal. I can tell you, the best damned poontang I ever paid for was in Da Nang. The girls where checked out daily. And we got ourself laid in a safe, orderly, proficient, military manner" kiteyttää kaikessa härskiydessäänkin jotain oleellista ja käsinkosketeltavaa sotilaselämän realiteeteista ja ennen kaikkea sen vaikutuksista sukupuolirooleihin. Eastwoodin hahmon virkkeessä kiteytyvät miehen ja naisen olemukseen syvälle iskostuneet gender-dikotomiat; miehen osalta sankari/tappaja-elostelija, naisen osalta madonna/huora.

Onko netissä elokuvan repliikit vai kirjoititko ylös elokuvaa katsellessa?

Vetehinen kirjoitti:Onko netissä elokuvan repliikit vai kirjoititko ylös elokuvaa katsellessa?

En minä nyt sentään ihan niin friikki ole. Kyllähän nuo parhaimmat repliikit sen verran mieleen painuivat että muistan osapuilleen, mutta siteeratessa totta kai tarkistan ne aina tietokannasta.

Olen kansanmies, joten tunnistan kuvitteellisen sotilasmestari Highwayn kaltaisten retoristen lahjakkuuksien viljelemän sotilaskielen viehätyksen ja vetovoiman. Erityisen nautinnollista on, miten omassakin maassamme siviilijohtajat ympäröivät itsensä mielellään ornamentinomaisesti sotilaallisella loistolla ja kimalluksella, ja samalla jättävät ammattiin olennaisesti kuuluvat ja sen suorittamisen kannalta välttämättömän karkeuden tarkoituksellisesti vähemmälle huomiolle. Dikotomiaan kiteytyy samanlainen eri tasoilla operoivien ihannemaailman ja reaalimaailman paradoksi, mikä ilmenee myös surrealistisissa taideteoksissa.


Cheers,

J. J.

Jussi Jalonen kirjoitti:

Vetehinen kirjoitti:Onko netissä elokuvan repliikit vai kirjoititko ylös elokuvaa katsellessa?

En minä nyt sentään ihan niin friikki ole. Kyllähän nuo parhaimmat repliikit sen verran mieleen painuivat että muistan osapuilleen, mutta siteeratessa totta kai tarkistan ne aina tietokannasta.

Olen kansanmies, joten tunnistan kuvitteellisen sotilasmestari Highwayn kaltaisten retoristen lahjakkuuksien viljelemän sotilaskielen viehätyksen ja vetovoiman. Erityisen nautinnollista on, miten omassakin maassamme siviilijohtajat ympäröivät itsensä mielellään ornamentinomaisesti sotilaallisella loistolla ja kimalluksella, ja samalla jättävät ammattiin olennaisesti kuuluvat ja sen suorittamisen kannalta välttämättömän karkeuden tarkoituksellisesti vähemmälle huomiolle. Dikotomiaan kiteytyy samanlainen eri tasoilla operoivien ihannemaailman ja reaalimaailman paradoksi, mikä ilmenee myös surrealistisissa taideteoksissa.


Cheers,

J. J.

Kiitos tuosta repliikkilinkistä ja aiheen esille ottamisesta. Uudet aiheet on mukavia piristyksiä toisen maailmansodan melskeessä.

-