Jan Kunnas
Viestit: 11
Liittynyt: 29.02.08 16:42
Paikkakunta: Jyväskylä
Viesti: Kotisivu

Metsähallituksen hakkuut historiallisella Vienan reitillä, kysymys kulttuurimaisemasta

05.05.10 21:45

HS "Metsähallitus käsittelee kovakouraisesti ikiaikaista Vienan reittiä Suomussalmen Vuokissa. Vapun alla aloitetuissa hakkuissa osa Kainuun maakuntakaavankin merkitystä polun varresta on kaadettu lähes puuttomaksi." HS 4.5.2010

Tämä uutinen herättää monia kysymyksiä:

Mikä on Metsähallituksen vastuu kulttuuriperintömme säilyttämisessä?
Vai onko kulttuuriperintömme vain sellaista mitä voidaan arkistoida?
Mikä on meidän historian tutkijoiden rooli tällaisissa tapauksissa, vai tulisiko meidän keskittyä vain omaan tutkimukseemme?

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Mets ... 5256566853

Jan Kunnas
Ympäristöhistorian tohtori

Tapio Onnela
Viestit: 4866
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Metsähallitukselle kovaa kritiikkiä hakkuista historiallisella Vienan reitillä

07.05.10 11:42

Erikoista, että tällaista voi sattua, jos kerran reitti on ollut muinaismuistolain suojaama? Ilmeisesti kansallismaisemien suojeleminen on jotenkin hankalampaa kuin vaikkapa konkreettisempien yksittäisten rakennusten, joissa vaihtoehdot ovat selkeämmät. Suomalaisista maisemista varmaan Koli on vieläkin tunnetumpi esimerkki kuin tuo Vienan reitti, vaikka onhan Koli maisemia myös uhannut rakentaminen, mutta jotenkin luulisin syntyvän hirmuisen haloon jos esim. tähän maisemaan tehtäisiin suuria muutoksia:
Kuva
Kuva: I.K. Inha
Oma kiinnostava kysymyksensä sitten on kyllä sekin, että miten maisemaa voidaan arkistoida? Kysymys ei ole helppo sillä maisemahan muuttuu koko ajan kun kasvillisuus kasvaa. Pitäisikö esimerkiksi kaupungeissa ja joissakin luontokohteissakin myös poistaa liikaa kasvanutta puustoa, jotta maisema säilyisi samanlaisena? Maiseman ennallistamista harjoitetaan kyllä muuten esimerkiksi tukemalla karjan laiduntamista alueilla, jotka muuten pusikoituisivat kokonaan umpeen, mikä on minusta todella hyvä asia, silmä lepää kauniissa karjan laiduntamassa kulttuurimaisemassa. Mutta entä kaupunkien näköalapaikat ja maaseututaajamat? Useimmiten näköalat peittyvät puiden ja puskien taakse.

Kuva
Näkymä Sortavalan Riuttavuorelta 1939, kuva Sortavala-säätiö

Kuva
Riuttavuori, kuva: I.K.Inha 1895

Kuva
Kuva: Martti I Jaatinen, Sortavala-säätiö

Kuva
Näkymä Sortavalaan Kuhavuorelta ennen, kuva: Luovutettu Karjala
Kuva
Näkymä Sortavalaan nyt.

Tapio Onnela
Viestit: 4866
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Metsähallituksen hakkuut historiallisella Vienan reitillä, kysymys kulttuurimaisemasta

07.05.10 14:39

Tuosta Vienan reitistä on muuten saatavilla Oulun yliopiston tutkimus:
Oulun yliopiston viestintäpalvelut 14.3.2007
Vienan reitin historiallisista vaiheista valmistunut tutkimus

Muinaismuistolain suojaaman Vienan reitin historiallisista vaiheista on valmistunut tutkimus. Vienan tiellä -julkaisu on syntynyt tarpeesta selvittää reitin eri vaiheita ja tapahtumia ja luomaan siten pohjaa tarkemmalle yhteenvedolle reitin kunnon arvioimiseksi, kunnostuksen suunnittelemiseksi ja mahdolliseksi kunnostuksen ja muunkin kehittämisen pohjaksi. Selvityksestä toivotaan syttyvän kipinä selvittää vanhoja kulkuväyliä laajemminkin.* http://www.hallinto.oulu.fi/viestin/tie ... reitti.htm
* Heikki Rytkölä: Vienan tiellä. Historiallista taustaa Suomussalmen Vuokin reitille Venäjän Karjalaan, Kainuun ympäristökeskuksen raportteja 5-2006(PDF)
Kuva

Tuuli Luukas
Viestit: 1
Liittynyt: 07.05.10 21:52

Re: Metsähallituksen hakkuut historiallisella Vienan reitillä, kysymys kulttuurimaisemasta

07.05.10 22:41

Viena vie, Viena tuo

kansainvälistä kulttuurimainetta ja kauniita erämaita vai puutavarakolonialismia Kainuun ja Karjalan metsissä?

Kiitos kiinnostavasta materiaalista edellä olevissa
keskustelupuheenvuoroissa ja valokuvista.

Vienan runoreitin hakkuita Suomussalmella ei voi hyväksyä, sillä
kyseessä on kulttuurihistoriallisesti ja kansainvälisesti
merkittävä muistihistoriallinen ja perimätietoonkin perustuva
kulkureitti, missä kulttuurivaikutteita on kulkeutunut moneen
suuntaan vuosisatojen ajan. Metsä on kasvanut sitten
Lönnrotin päivien ja ehtinyt 100-150-vuotiaaksi ja mikäpä sen
hienompaa. Juminkeko-säätiö on aivan syystä reagoinut nyt
tehtyihin hakkuisiin - ilmaisen itsekin järkytykseni asiasta.

Kyllä hieman ihmetyttää, että Metsähallitus ei turvaa tällaista
arvokohdetta. Ei vaikuta kansallisen edun eikä kansainvälisenkään
mukaiselta 'sahata'omaa kulttuurista oksaa valtion metsissä,
missä kansalaisten on lupa odottaa kulttuuriperintömme vaalimista.
Museoviraston ohjeistus herättää ihmetystä myös, eikö suojametsää
olisi suotuisaa olla enemmän, etteivät merkkipuut myrskyissä kaadu?

Ulkomailla Vienan Karjala ja myös Suomen puolelle jäävät reitin
osuudet ja erähenkinen maisema herättävät kiinnostusta ja ihailua
ja on hämmästyttävää, että kainuulaisten maisemaa nyljetään
tähän tapaan.

Taiteilijana kiinnostaa juuri maisemaestetiikka ja metsien kulttuuriarvo.

Syvällisesti kulttuurimme psykogeografiaan kuuluva metsien läsnäolo
maisemassa ja mielenmaisemassa näyttää olevan osaltaan vain myytti, nykyisin avohakatuissa ja auratuissa korpimaisemissa. Se paljon puhuttu
suomalaisten herkkä luontosuhde vaikuttaa horjuneen koko lailla nykyteknokratiassa. Metsissä kuuluu rakenteiden kolinaa ja kalinaa, ja
motojen repivää jyrinää, kuin dinosurukset kumpujen yöstä.
Asukkaiden elävä ja herkkä metsien puolestapuhe yritetään siirtää sivuun, vaikka sitäkin on olemassa. Kainuulaiset ja muut suomalaiset kokevat elävät metsät hyvin tärkeiksi arjessaan.

Mikä tällaisen kehityksen tulevaisuus on? Kansalaiset vaistoavat uhkan
metsille olevan todellinen, luonnon monimuotoisuuden vuoden juhlapuheiden
jäädessä toiveajatteluksi. Metsähallituksen tulisi omaksua lisää vastuuta
kulttuuriperinnön vaalimisessa. Eikö valtion Metsähallituksen johto miellä, mikä vaikutus tällaisilla hakkuilla ja virhearvioinneilla on kansainväliseenkin arvostukseemme sivistyskansana? Onneksi suojelutyötä tekeviä luonnonsuojelijoita ja kulttuuriväkeä Juminkekoa myöten on liikkeellä asian
nostamiseksi laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Hakkuut eivät kuulu runoreitin henkeen.

Tuuli Luukas
Kuvataiteilija, Helsinki,
Diplôme national supérieur d'arts plastiques,
taiteen maisteri

Jan Kunnas
Viestit: 11
Liittynyt: 29.02.08 16:42
Paikkakunta: Jyväskylä
Viesti: Kotisivu

Re: Metsähallituksen hakkuut historiallisella Vienan reitillä, kysymys kulttuurimaisemasta

11.05.10 20:31

Maisemansuojelu on kieltämättä monitahoinen kysymys, kun olennaisena osana oleva luonto ei ole staattinen vaan muuttuu väistämättä ajassa. "Arkistointi" on siten mahdotonta muuten kuin kuvaamalla. Olennaisinta tässä lienee silloin ettei tehdä mitään peruuttamattomia muutoksia, tuhota maisemallisesti ja/tai kulttuurisesti arvokkaita kohteita esim. soranotolla tai avohakkuilla ja sitä seuraavalla maanmuokkauksella...

Toisaalta uskon, että suomalaisen maiseman aukkoisuutta menneinä aikoina on suuresti yliarvioitu, johtuen mm. Edmiund von Bergin kuvauksesta tarkastusmatkaltaan Suomessa vuonna 1858 (Kertomus Suomenmaan metsistä). Puolentoista kuukauden matkan aikana hän ei ymmärrettävistä syistä ehtinyt poiketa kovin kauas silloisista pääkulkureiteistä, ja hänellä oli myös ilmeisiä poliittisia syitä liioitella talonpoikien puun käyttöä.

Toinen kysymys on sitten milloin ennallistaminen kohti jotain muinaista olotilaa on perusteltua. Milloin esimerkiksi puuston raivaaminen puistomaisen maiseman luomiseksi on perusteltua, ja milloin alue on arvokkaampi metsäisempänä esimerkiksi lajiston ja ihmisten virkistäytymisen kannalta. Alue kuin alue on väistämättä vuosisatojen kuluessa ollut hyvinkin erilaisen näköinen, millä perusteella arvotetaan mikä ulkoasu on "arvokkain".

Maisemaan sisältyvien muinaismuistojen suhteen kysymyksen luulisi olevan jo paljon helpompi. Suomessa on niin vähän muinaismuistoja, ettei muuten kuin äärimmäisen pakottavissa oloissa saisi tehdä mitään mikä tuhoaisi tai vaarantaisi niitä (Suomi ei ole mikään Italia, jossa muinaismuistoihin kompastuu). Kustannus/hyöty-analyysissä jostain kohteesta saatava puu, luulisi tässä painavan hyvin vähän. Suomussalmen hakkuissa on kuitenkin vaarannettu maakuntakaavaan merkittyä polkua, joka on yksi parhaiten säilyneistä historiallisista kulkureiteistä Venäjän Karjalan ja Suomen välillä, kaatamalla sen varsi lähes puuttomaksi.

Maisemankin suojelussa Metsähallituksella tuntuu myös olevan oppimista. Keskisuomalainen (8.5.2010, s. 8) uutisoi, että: "Metsähallituksen äskettäinen aukkohakkuu Pyhäkankaan karsikon lähellä on herättänyt keskustelua vanhan kirkkotien maiseman turmelemisesta."

RAINER KALLIO Jyväskylästä toteaa: "Ei kulje vanha kärrytie enää avaran metsikön halki, tienvarressa polun alkupäässä on puupinot, eikä tietä karsikkoon ole enää olemassa" ja kysyy: "Kuka on vastuussa kansallisaarteen tuhoamisesta, Museovirasto vai Metsähallitus?"
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidek ... ton/559790

Muistan noin kymmenisen vuotta sitten lukeneeni perusteellisen ruotsalaisen teoksen muinaismuistojen huomioimisesta hakkuista? Onkohan sellaista tehty Suomessa? Jos ei, niin voisi olla perusteltua tehdä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”