Vallanhaluinen Urho Kekkonen

[Veikko Palvo]

Vallilan työväentalolla 1.12.1939 Cajanderin sisäasiainministeri Urho Kekkonen jätettiin pois Risto Rytin hallituksesta, vaikka siinä muutoin oli runsaasti edellisen hallituksen ministereitä, olisivatkohan syynä olleet ne "Kekkosen konstit?" Kauhajoelle evakuoituun eduskuntaan UKK saapui 5.12 yöllä ja lähti jo seuraavana päivänä Helsinkiin etsimään tehtävää. Rytin hallitus oli suunnitellut Valtioneuvoston tiedotuskeskuksen yhdysmiestä Päämajaan, mutta tämä ei tyydyttänyt entistä ministeriä, UKK halusi Päämajaan hallituksen edustajaksi.
UKK nimitettiinkin hallituksen edustajaksi, mutta Päämajan propagandaosastolle Mikkelin lähellä sijaitsevaan Otavaan, jonne UKK saapui 11.12.1939. Mutta jo
15.12 UKK sai Päämajassa olosta tarpeekseen matkustaen Helsinkiin.

Rangellin ja kansanhuoltoministeri Fieandtin puoleen käännyttyään nämä ottivat esille sotapakolaisten ongelman. Tarvittaisiin uusi virasto ja 3.1.1940 UKK nimitettiin johtajaksi esitellen Viipurissa käytyään Rytille Siirtoväen Huollon Keskuksen organisaatiokaavion ja asetus SHK:sta annettiin 17.1.1940. SHK joutui pahimpaan mahdolliseen tllanteeseensa Moskovan rauhan jälkeen, aikaa siviiliväestön evakuointiin oli 10 pv, armeijan vetäytyessä samaan aikaan uudelle rajalle.
Päämajaan perustettiin erityinen evakuointitoimisto yhteistoimintaan SHK:n kanssa ja U.Kekkonen määrättiin 13.3.1940 Mikkeliin tuohon toimistoon.
SHK:n johtajana UKK oli sen lakkauttamiseen, vuoteen 1943 saakka.
UKK valitsi tiensä samoihin aikoihin.
Valtiovarainministeri Tanner tarjosi UKK:lle virkapaikan, jossa saattoi matkustella.
Tukholmassa UKK solmi ilmeisestikin suhteita neuvostoliittolaisiin ja heti rauhan tultua syksyllä 1944 UKK:lla oli kontaktit valmiina Valvontakomissioon.
Ja poliittisesti kuolleeksi julistettu 44-v. UKK palasi ilman oman puolueensa tukea viiden vuoden tauon jälkeen oikeusministeriksi 11.1944 --- 3.1946.
Ja eiköhän oikeusministerin toiminta ollut yhtä räväkkää ja vallanhaluista kuin Talvisodankin aikana?

Joulukuussa 1939 Urho Kekkonen matkusti Kangasniemelle, Kauhajoelle, Helsinkiin, Mikkeliin ja takaisin H:kiin (Juhani Suomen, UKK 1936-1944 Myrrysmies mukaan )
Kävi Tammikuun alussa Viipurissa ja suunnitteli Vahvialansakin evakuoinnin antaen ohjeet sadon ja karjan kuljettamisesta.

Jokin merkittävä virka energiselle entiselle ministerille oli löydyttävä, mutta samaan aikaan joulukuussa UKK antoi ohjeet Viipurin Vahvialansa evakuoinnistakin.

Urho Kekkosen kirje 5.12.1939:
"Olen ajatellut,että myyn tilat pojille. Se poistaa turhia muodollisuuksia ja on hyvä varotoimenpide sen varalta, jos joudun e m i g r a a t i o o n vaikka sinne en ole aikonut lähteä."
Myrrysmies tarkoittanee ennustajaa ja UKK näyttäisi varautuneen myös Suomen tappioonkin ja miehitykseen joulukuussa 1939?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Rivikansanedustajaksi pudotettu Urho Kekkonen matkusteli joulukuun 1939 ympäri Suomea etsiessään entiselle ministerille sopivaa virkaa tai tehtävää.
Samanlaista toimeliaisuutta ja muutoshalua UKK näyttäisi osoittaneen sisäasiainministeriksi 1937 tultuaan ja luodessaan käsitteen "Kekkosen konstit."

IKL-puolueesta EK alkoi heti 1937 kerätä materiaalia, taustasyynä entisellä AKS:läisellä UKK:lla näyttäisi olleen henkilökohtaisiakin tekijöitä?
Sinimustat-järjestöä koskeva lakkautuspäätös sai lainvoiman 1938, mutta hallituksessa epäröitiin kautta linjan oikealla ja vasemmalla. Tannerkin oli vastaan kenties pelätessään lakkautustoimien jossain muodossa kohdistuvan myös SDP:n järjestöihinkin.
IKL-puolueen toiminta kiellettiin toistaiseksi 1938 lopussa, mutta hallituksessa ja eduskuntakeskustelussa kaikkien puolueiden mielipiteet näyttäisivät jakautuneen ja
Helsingin raastuvanoikeus ryhtyi samaan aikaan käsittelemään puoluetta vastaan kohdistettuja toimia ja toimintakiellot jätettiin vahvistamatta 1938.

IKL:n kansanedustajamäärä oli jatkuvasti pienentynyt ja poliittisissa piireissä arveltiin laajalti puolueen katoavan puoluekartalta. UKK:kaan ei ollut vedonnut puolueen vaarallisuuteen ulkopoliittisesti.

lis.: Eikä näytä vedonneen myöhemminkään, Timo J. Tuikka 2007 Kekkosen konstit:
"UKK kirjoitti 1972 Demokratian itsepuolustuksen uusintapainoksen esipuheessa, että hän uskoi Mäntsälän kapinan jälkeen oikeiston vallankaappaushankkeiden kärsineen niin suuren tappion, ettei mitään välitöntä ja reaalista vaaraa enää ollut."
Nykyisin voisi ehkäpä sanoa kommunistilakien, jotka kohdistuivat myös äärioikeistoon, olleen seurauksena ja reaalista vaaraa ei enää ollut?

EK:n päällikön UKK vaihtoi Riekistä Paavo Säippään, joka aloitti aloitti Valpon päällikkönä tammikuussa 1939.
Lokakuussa 1939 Valpo oltuaan yhteydessä sisäministeri UKK:hon pidätti 272 henkilöä.
Monet pidätetyistä olivat muodollisesti SDP:n jäseniä ja Tanner uhkaili pääministeri Cajanderille eroavansa, "ellei asiaa saada korjatuksi."
SDP:n eduskuntaryhmän vasemmalla laidalla vaadittiin UKK:n eroa ja ryhmän lähetystön käydessä UKK:n luona marraskuun alussa, pidätettynä oli enää 13 henkilöä.
UKK näytettäisiin jätetyn Rytin rauhanhallituksen ulkopuolelle "konstiensa" takia, jotka olivat poliittisella kentällä oikealta vasemmalle keränneet runsaasti UKK:n vastustajia?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Siirtoväen Huollon Keskuksen, SHK:n johtajuus tarjosi Urho Kekkoselle tekemistä ja toimintaa keväällä ja kesällä 1940, mutta siirtoväen paluumuuton järjestelyihin UKK ei Juhani Suomen mukaan 1941 osallistunut, vaikka puhui elintarviketilanteesta.
Talvisodan
jälkeen UKK menetti paikkansa ulkoasiainvaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana esitti sensuurin rajoittamista. SKS1:n vastapainoksi perustettuun
"Itämeren piiriin" UKK liityi ja toimi sen johtokunnassa ja UKK oli myöskin Suomi-Viro- seuran puheenjohtajana NL:n miehittäessä Viron kesällä 1940.
UKK asettui Risto Rytin presidenttiyden taakse ja kannattajaksi, mutta vaati ehdoksi uutta hallitusta koskevaa sopimusta. Uuden hallituksen kokoonpano oli kuitenkin UKK:lle pettymys.
AKS:n viettäessä helmikuussa 1942 Äänislinnassa 20-v-juhliaan, onnittelusähkeen alla oli myös UKK:n nimi.

Maaliskuussa 1942 UKK pudotettiin Maalaisliiton eduskuntaryhmän valtuuskunnasta ja puolueen keskushallituksen työvaliokunnasta. Urho Kekkonen luonnehti itse itseään
"poliittisesti kuolleeksi henkilöksi."
Kesällä 1942 UKK kävi Saksassa tapaamassa valtakunnan urheilujohtaja Hans von Tschammer und Ostenia. ( J. Suomi )

Tapio Onnela kirjoitti 21.11.2009 HS:n urheilusivuilla olleen Antero Raevuoren kirjan arvostelun Urho kekkosta koskevasta kohdasta:
"Urho Kekkosen pyrkimys Hitlerin Saksan ajaman Uuden Euroopan Urheiluliiton johtoon."
Ja olisikohan hieman myöhemmin Saksan häviön selvittyä Rovaniemen illanistujaisissa ollut kyse samalla tavoin uudesta tehtävästä ja Urho Kekkosen poliittisesta tulevaisuudesta sodan jälkeen

Sensuuripäällikkö Vilkuna ja Turja Päämajasta pyysivät Juhani Suomen mukaan Kekkosta kirjoittajaksi Suomen Kuvalehteen ja ensimmäinen Pekka Peitsi- kirjoitus ilmestyi 1941 lopulla, tietoja J.Suomi kirjoittaa UKK:n saaneen mm. ystäviltään Vilkunalta Päämajasta ja Pakaslahdelta ulkoministeriöstä.
Kun Kekkonen ystävineen pohti Rovaniemellä 1942 lopussa uutta tilannetta, olisikohan
Stalingradin tilanne ollut jo selvillä?
J.Suomi kirjoittaa UKK - Pekka Peitsen pitäneen seinällään nuppineulakarttaakin, johon UKK merkitsi Saksan - NL:n rintamamuutokset.

Teheranin konferenssin julkilausumat joulukuussa 1943 lienevät olleet jossain määrin aikalaistiedoissa ennen tiedustelupäällikkö Aladár Paasosen esitelmiä?
Ev. A. Paasonen piti esitelmänsä Päämajassa korkeimmalle sotilas- ja poliittiselle johdolle 3.3.1943 ja hieman myöhemmin eduskunnassa. Kirjassaan marsalkan tiedustelupäällikkönä, W&G, 1974,s. 136., Paasonen kirjoittaa "esitelmänsä eduskunnassa otetun vastaan kylmästi, jopa vihamielisesti."
Mutta
eikö samaan aikaan muodostunut monenlaisia uusia "rauhanoppositioita" ja NL:kin painotti rauhantahtoaan 1944 alussa H:gin suurpommituksilla. Ja UKK:n pohdintojen Rovaniemellä
"uudesta ulkopoliittisesta linjastaan" voisi kenties katsoa olleen vain pieni osa Päämajan käynnistämiä uusia rauhaan pyrkimyksiä?
Urho Kekkosen "uuden ulkopoliittisen linjan" merkityksen ulkopolitiikassa ja julkisuudessa voinee katsoa ilmaantuneen myöhemmin?

Mitkähän taustavoimat nostivat "poliittisesti kuolleen" Kekkosen ilman oman puolueensa tukea oikeusministeriksi marraskuussa 1944?

Veikko Palvo

[Gerson]

Kekkosen uskomattoman ylösnousemuksen poliittisesta ruumiista eturivin johtavaksi poliitikoksi selittää vain ja ainoastaan Neuvostoliiton etu.

1.Tarvitaan rajantakainen suurvalta – muuten ei ole tarjolla sitä voimaa, joka olisi kanavoitavissa sisäpoliittiseksi hallituskuvioita ja sisäistä vallankäyttöä sääteleväksi mahdiksi.

2. Tarvitaan kaksi kilpailevaa sisäistä ryhmittymää. Näistä ennakkoon heikompi saa suurvallan tuen, koska juuri tämä heikompi osapuoli tarjoaa saamansa tuen palkkioksi suurvallalle sen lojaalin sillanpään ja käyttökelpoisen aseen, jonka avulla suurvalta voi hallita ja vallita pientä naapurimaataan. Heikommalle osapuolelle asiantila sopii, sillä muuten se ei pääsisi valtaan ollenkaan saati pystyisi pitämään valtaa hallussaan.

[Veikko Palvo]

"Stalin painosti Paasikiven Suomen johtoon......ja Paasikivi ja Kekkonen jäivät ilman puolueittensa tukea," kirjoittaa Jukka Seppinen, Hitler, Stalin ja Suomi, 2009, Minerva, siv. 349.
SNSeura perustettiin uudelleen, mutta nyt Jelisejev, toisin kuin 1940, vastusti SNS:n radikalisoitumista ja samoin toimi Zhdanov. Rentola toteaa "Valvontakomission piirissä SNS:ää ajatellun pikemminkin tulevan hallituksen pohjana. ( s. 351 )

Zhdanovin käytyä Moskovassa Stalinia tapaamassa nkvd-kenr.maj. Jelisejev UKK:n pyynnöstä lupasi viedä Paasikivelle sanan, että tästä tuli tulla pääministeri.
( Castrén oli ajatellut J.K.P.:tä hallituksensa ministeriksi )
Ja eduskuntaryhmien edustajat pyysivät Paasikiveä pääministeriksi ( s.354 ) eduskunnan ja presidentin sivuuttaen.
UKK:sta tuli oikeusministeri ja moni, kuten Yrjö Leino nousi suorastaan maan alta ministeriksi, J.K.P.:n hallituksessa oli kaikkiaan 7 SNS:n johtokunnan jäsentä.
Rentola (1994 s.505) "kutsuu sitä SNS-hallitukseksi."

"Kekkosen myöhemmin määrittelemässä mielessä suomettumisen idea oli jo rauhanopposition toiminnan pohjana, kirjoittaa Timo Vihavainen, Kansakunta rähmällään, 1991, Otava, ( s31-35,192) Ja Paasikivi juurrutti painokkaalla tavallaan ulkopoliittisen itsesensuurin Suomen lehdistöön, kuten asiaa tutkinut Esko Salminen on asian kiteyttänyt.
Oikeusministeri Urho Kekkonen lähti luomaan naapurisopua ja ansaitsemaan luottamusta, kuten oli radiopuheessaan 9.1944 uutta ulkopolitiikkaa kuvaillut.
"NL:n veto-oikeus ilmeni havainnollisesti 1958-59 yöpakkasissa ja 1961 Noottikriisissä
Ja
presidentti Urho Kekkonen sanoi 1974: "Jos nyt halutaan ulkopolitiikassa soveltaa
´suomettumis´-sanaa asiapohjalta, eikä herjauksena, niin kyllä se meille sopii."

lisäys 13.11.2010
Ruotsin valtiopäivätalon puheessaan 7.12.1943 Urho Kekkonen teki täydellisen kannanmuutoksen entisiin ihanteisiin ja arvomaailmaansa. "UKK ei tekevänä ihmisenä kovin usein myöhemminkään vaivautunut puntaroimaan omia moraalisia lähtökohtiaan." Pekka Hyvärinen, Suomen mies, wsoy 2000, s. 57. kirjoittaa: "Oikeusministeri UKK sanoi työhuoneessaan Maalaisliiton puheenjohta Viljami Kalliokoskelle: "Minä annan huljan heilua, kun syylliset
täällä tuomitaan." Olisiko tuo hulja jonkinlainen astalo? Kesällä 1945 Maalaisliiton puheenjohtajaksi nousi V.J.Sukselainen.

J.Suomi, UKK 1936-1944, Otava 1986 kirjoittaa mm. s.289.: " "Tarkoitus pyhitti keinot, tärkeintä U.Kekkoselle oli lopputulos."

Millaisiksi UKK:n poliittista luonnetta ja menettelytapoja voisi kuvata?
Verrattuna tyypillisiin 1930-luvun lopun ja 1940-luv. suomalaisiin poliitikkoihin.

Urho Kekkonen
oli "turhia teoretisoimaton" käytännön poliitikko, joka loi läheiset suhteet neuvostojohtajiin ajatellen tietysti Suomen etua ja etuja. Kremlissä varmastikin tiedettiin "pelin henki", palveluita ja vastapalveluita ja toisen osapuolen rehellisyyden aste tiedettiin molemmin puolin.
Heikommalle osapuolelle tällainen poliittinen peli saattanee olla vaarallista?
Eikö se helposti johda vahvemman ylivaltaan?
Ja heikompaa osapuolta saattaa uhata poliittisen moraalin rapautumisen vaara palveluissa ja vastapalveluissa.
Lähes kaikesta saattaa tulla osa palvelusten ja vastapalvelusten poliittista peliä?

Veikko Palvo