Siis mistä "me" oikein tulimmekaan?
Lähetetty: 07.11.10 20:44
Siitä asti kun 1980 järjestetyn ns. Tvärminnen symposiumin tuloksia alkoi tihkua yleiseen tietoisuuteen, on kysymys "Suomen kansan juurista" kiinnostanut myös suurta yleisöä, mm. allekirjoittanutta. Tvärminnen seminaarin keskeisimmät tulokset julkaistiin 1984 teoksessa Suomen väestön esihistorialliset juuret, jonka teksteistä yleisessä tietoisuudessa merkittävin lienee ollut akateemikko Jutikkalan laatima loppuyhteenveto.
Tvärminnen symposiumia pidetään käännekohtana ennen kaikkea siksi, että siellä viimeistään hylättiin Alfred Hackmanin ja muiden arkeologien luoma ns. suomalaisten maahanmuuttoteoria ja omaksuttiin sen tilalle asutuksen jatkuvuusteoriaksi kutsuttu näkemys. Edellytyksiä teorian vaihdokselle oli luonut mm. arkeologi C. F. Meinander, joka oli vuonna 1969 julkaisemallaan tutkimuksella täyttänyt esiroomalaisen rautakauden löytötyhjiön tutkimalla ns. Morbyn keramiikkaa.
Sen jälkeen on lähes kolmen vuosikymmenen ajan jatkunut keskustelu "Suomen väestön juurista" sekä tieteellisissä että populaarimmissa yhteyksissä. Itse olen seurannut lähinnä jälkimmäisiä. Kuluneena syksynä ilmestyneessä Tiede-lehdessä (10/2010) väitetään, että "geenien ja uusien arkeologisten löytäjen perusteella kuva Suomen ja koko Euroopan asutushistoriasta 20 000 viime vuoden ajalta on yksinkertaistunut". Omiin kokemuksiini viitaten väittäisin, että asia on maallikkojen osalta täsmälleen päinvastoin: kuva tuntuu muuttuneen yhä hajanaisemmaksi ja ristiriitaisemmaksi. Perustelen sitä seuraavassa muutamin "maallikkoesimerkein":
2000-luvun ensikymmenen puolivälin jälkeen väitellyt arkeologi Hannu Takala esitti, että jääkauden jälkeinen "Suomi" alkoi saada väestöä kolmesta kulttuuripiiristä, jotka muistaakseni olivat Baltian Kunda ja Luoteis-Venäjän Veretje ja Butovo.
Mainitsemassani Tiede-lehden numerossa (10/2010) geenitutkija Samuli Ripatti ja antropologi Markku Niskanen esittivät asiasta haastateltuina, että viime jääkauden ollessa laajimmillaan tulevan Euroopan väestön esi-isät olivat asettuneet Iberian ja Ukrainan refugioihin, ja nämä itäiset ja läntiset alkupopulaatiot voidaan vieläkin jäljittää geneettisten erojen perusteella.
Kahden edellä siteeratun esimerkin välille ei tietenkään tarvitse olettaa mitään ristiriitaa. Asian tekee kuitenkin mutkikkaaksi esimerkiksi fonetiikan emeritusprofessori Kalevi Wiikin lehdistössäkin referoimat tutkimustulokset, joissa on seurattu pelkästään Y-kromosomeihin perustuvia isälinjoja. Näiden tutkimusten mukaan suomalaisten miesten selvä enemmistö, 60 prosenttia, on kotoisin jääkaudenaikaisesta Siperiasta. Seuraavaksi eniten heitä on tullut Balkanilta (29 %), mutta Tiede-lehden mainitsemista jääkauden aikaisista refugioista Ukrainasta ja Iberiasta vain 7 ja vastaavasti 4 prosenttia.
Nyt tiedustelisin, olisiko asiaa tuntevilla halua selittää, onko kyseessä vain näennäinen ristiriita vai miten edellä esitellyt näkemykset pitäisi tulkita.
Tvärminnen symposiumia pidetään käännekohtana ennen kaikkea siksi, että siellä viimeistään hylättiin Alfred Hackmanin ja muiden arkeologien luoma ns. suomalaisten maahanmuuttoteoria ja omaksuttiin sen tilalle asutuksen jatkuvuusteoriaksi kutsuttu näkemys. Edellytyksiä teorian vaihdokselle oli luonut mm. arkeologi C. F. Meinander, joka oli vuonna 1969 julkaisemallaan tutkimuksella täyttänyt esiroomalaisen rautakauden löytötyhjiön tutkimalla ns. Morbyn keramiikkaa.
Sen jälkeen on lähes kolmen vuosikymmenen ajan jatkunut keskustelu "Suomen väestön juurista" sekä tieteellisissä että populaarimmissa yhteyksissä. Itse olen seurannut lähinnä jälkimmäisiä. Kuluneena syksynä ilmestyneessä Tiede-lehdessä (10/2010) väitetään, että "geenien ja uusien arkeologisten löytäjen perusteella kuva Suomen ja koko Euroopan asutushistoriasta 20 000 viime vuoden ajalta on yksinkertaistunut". Omiin kokemuksiini viitaten väittäisin, että asia on maallikkojen osalta täsmälleen päinvastoin: kuva tuntuu muuttuneen yhä hajanaisemmaksi ja ristiriitaisemmaksi. Perustelen sitä seuraavassa muutamin "maallikkoesimerkein":
2000-luvun ensikymmenen puolivälin jälkeen väitellyt arkeologi Hannu Takala esitti, että jääkauden jälkeinen "Suomi" alkoi saada väestöä kolmesta kulttuuripiiristä, jotka muistaakseni olivat Baltian Kunda ja Luoteis-Venäjän Veretje ja Butovo.
Mainitsemassani Tiede-lehden numerossa (10/2010) geenitutkija Samuli Ripatti ja antropologi Markku Niskanen esittivät asiasta haastateltuina, että viime jääkauden ollessa laajimmillaan tulevan Euroopan väestön esi-isät olivat asettuneet Iberian ja Ukrainan refugioihin, ja nämä itäiset ja läntiset alkupopulaatiot voidaan vieläkin jäljittää geneettisten erojen perusteella.
Kahden edellä siteeratun esimerkin välille ei tietenkään tarvitse olettaa mitään ristiriitaa. Asian tekee kuitenkin mutkikkaaksi esimerkiksi fonetiikan emeritusprofessori Kalevi Wiikin lehdistössäkin referoimat tutkimustulokset, joissa on seurattu pelkästään Y-kromosomeihin perustuvia isälinjoja. Näiden tutkimusten mukaan suomalaisten miesten selvä enemmistö, 60 prosenttia, on kotoisin jääkaudenaikaisesta Siperiasta. Seuraavaksi eniten heitä on tullut Balkanilta (29 %), mutta Tiede-lehden mainitsemista jääkauden aikaisista refugioista Ukrainasta ja Iberiasta vain 7 ja vastaavasti 4 prosenttia.
Nyt tiedustelisin, olisiko asiaa tuntevilla halua selittää, onko kyseessä vain näennäinen ristiriita vai miten edellä esitellyt näkemykset pitäisi tulkita.