Topografikartaston puute puna-armeijalla kesällä 1941
Miten voi olla mahdollista, että kokonaiset armeijat ja armeijakunnat divisioonista puhumattakaan Neuvostoliiton puna-armeijassa eivät saaneet kartastoja kesäkuussa 1941. Ja miksi junavaunuihin ja varastoihin poltettiin vähän myöhemmin tonneittan arvokkaita karttoja? Voisiko topografikartastojen puuttuminen ja toisaalta tuhoaminen selittää kesän 1941 yllä leijuvan mysteerin arvoituksen?
Re: Topografikartaston puute puna-armeijalla kesällä 1941
Kesän 1941 yllä leijuu monia muitakin mysteerejä. Esim. on täysin järjenvastaista - nimittäin tämän perinteisen käsityksen mukaan, ettei NL olisi ollut hyökkäämässä ja hyökkäysryhmityksessä - että noin miljoona tonnia polttonesteitä oli kuljettu rajavyöhykkeen välittömään läheisyyteen tai että 170 000 rautatiepioneeria oli valmiina tai siirtymässä rajan välittömään läheisyyteen tehtävänään muuttaa Puolan-Saksan alueilla olevan rautatiestön raideleveys neuvostoliittolaisille vetureille sopivaksi.
Mutta jätetäänpä nämä asiat sivuun ja mietitään seuraavaa asiaa nimeltään fraasisanakirja.
Saksalaiset saivat haltuunsa ehjänä kymmeniä tuhansia tällaisia pikkukirjasia . Kirja on eräänlainen pikaopas puna-armeijan sotilaille jolla on myös oma todistusarvonsa. Fraasisanakirjassa on mm. tällaisia kohtia:
"Kertokaa kylän nimi!", "Mikä kaupunki tämä on?", "Kelpaako vesi juotavaksi?", "Juo Sinä ensin!", "Missä on nestemäistä polttoainetta?", "Montako vasikkaa on?", jne.
Kuvitelkaapa tilannetta. "Suuri isänmaallinen sota" puhkeaa. NL sotilaat puolustavat kotimaata, sotivat kotikulmilla. Ennättivät tuntemattomaan kaupunkiin, etsivät esille tarpeellisen fraasin – fraasisanakirjasta – ja kysyvät ensimmäisenä tavatulta kyläläiseltä: - Nennen Sie die Stadt! (Sanokaa mikä tämä kaupunki on!) Tämä vastaa: - Smolensk! Puna-armeijan sotilaat kysyvät häneltä: - Sie lugen, padla! (Katso minua silmiin, hylkiö! saksa/venäjä).
Taikkapa menevät johonkin kylään Orshan hujakoilla, kauhovat kaivosta vettä ja käskevät nuorikkoa: - "Trinken Sie zuerst man selbst!" (Juokaahan te itse ensin hieman!) Tuskinpa venäläinen sitä ymmärtää. Jos sitä ei nyt sano juuri saksalaiselle nuorikolle. Mutta enemmistö kysymyksistä onkin juuri asukkaille: missä poliisit piilottelevat?
Tietysi ohjeessa vaadittiin venäläisiä sotilaita eristämään vankien joukosta poliisit, SS-miehet, sotilaat, upseerit ja SA:n aktivistit. Mutta tässäpä teille uutinen: SA-joukot toimivat vain Saksassa. Brestin, Smolenskin tai Orshan hujakoilla niitä ei voinut olla. Ja täysin käsittämätön kysymys: minne puolueen jäsenet ovat piiloutuneet? Millaisen puolueen jäseniä Neuvostoliiton sotilaat aikoivat pyydystää vuonna 1941?
Toisin sanoen – fraasisanakirja sopi käytettäväksi vain Saksassa, vain siellä voidaan kysyä saksaksi. Eihän kukaan rupea vaikkapa Smolenskissa kysymään saksaksi, miten pääsee raatihuoneelle ja minne kaupunginjohtaja on piiloutunut?
Fraasisanakirja jaettiin vuoden 1941 kesäkuun alussa tuhansille joukko-osastoille myös kenraaliluutnantti P. Batovin 9. erikoisjalkaväkiarmeijakunnan sotilaille. Joukkojen pääosaa varten varattiin Venäjä-saksa fraasisanakirja. Venäjä-romania fraasisanakirjoissa oli pääasiana, miten ennätetään öljylähteille. Mutta ei venäjä-saksa sanakirjastakaan puutu tämä tärkein. Vangiksi joutuneiden saksalaisten sotilaiden ja upseerien vastausten seassa on myös tällainen: "Siellä on öljynreformointilaitos" Saksassa ei ollut öljynreformointilaitoksia. Sellaisen vastauksen saattoi antaa vain saksalainen upseeri, joka oli jäänyt vangiksi Romaniassa.
Fraasisanakirja annettiin painoon 5.6.1941. Painettiin K. Voroshilov nimisessä Neuvostoliiton sotilaskustantamon 2. kirjapainossa Leningradissa, Herzeninkatu 1.
Mutta jätetäänpä nämä asiat sivuun ja mietitään seuraavaa asiaa nimeltään fraasisanakirja.
Saksalaiset saivat haltuunsa ehjänä kymmeniä tuhansia tällaisia pikkukirjasia . Kirja on eräänlainen pikaopas puna-armeijan sotilaille jolla on myös oma todistusarvonsa. Fraasisanakirjassa on mm. tällaisia kohtia:
"Kertokaa kylän nimi!", "Mikä kaupunki tämä on?", "Kelpaako vesi juotavaksi?", "Juo Sinä ensin!", "Missä on nestemäistä polttoainetta?", "Montako vasikkaa on?", jne.
Kuvitelkaapa tilannetta. "Suuri isänmaallinen sota" puhkeaa. NL sotilaat puolustavat kotimaata, sotivat kotikulmilla. Ennättivät tuntemattomaan kaupunkiin, etsivät esille tarpeellisen fraasin – fraasisanakirjasta – ja kysyvät ensimmäisenä tavatulta kyläläiseltä: - Nennen Sie die Stadt! (Sanokaa mikä tämä kaupunki on!) Tämä vastaa: - Smolensk! Puna-armeijan sotilaat kysyvät häneltä: - Sie lugen, padla! (Katso minua silmiin, hylkiö! saksa/venäjä).
Taikkapa menevät johonkin kylään Orshan hujakoilla, kauhovat kaivosta vettä ja käskevät nuorikkoa: - "Trinken Sie zuerst man selbst!" (Juokaahan te itse ensin hieman!) Tuskinpa venäläinen sitä ymmärtää. Jos sitä ei nyt sano juuri saksalaiselle nuorikolle. Mutta enemmistö kysymyksistä onkin juuri asukkaille: missä poliisit piilottelevat?
Tietysi ohjeessa vaadittiin venäläisiä sotilaita eristämään vankien joukosta poliisit, SS-miehet, sotilaat, upseerit ja SA:n aktivistit. Mutta tässäpä teille uutinen: SA-joukot toimivat vain Saksassa. Brestin, Smolenskin tai Orshan hujakoilla niitä ei voinut olla. Ja täysin käsittämätön kysymys: minne puolueen jäsenet ovat piiloutuneet? Millaisen puolueen jäseniä Neuvostoliiton sotilaat aikoivat pyydystää vuonna 1941?
Toisin sanoen – fraasisanakirja sopi käytettäväksi vain Saksassa, vain siellä voidaan kysyä saksaksi. Eihän kukaan rupea vaikkapa Smolenskissa kysymään saksaksi, miten pääsee raatihuoneelle ja minne kaupunginjohtaja on piiloutunut?
Fraasisanakirja jaettiin vuoden 1941 kesäkuun alussa tuhansille joukko-osastoille myös kenraaliluutnantti P. Batovin 9. erikoisjalkaväkiarmeijakunnan sotilaille. Joukkojen pääosaa varten varattiin Venäjä-saksa fraasisanakirja. Venäjä-romania fraasisanakirjoissa oli pääasiana, miten ennätetään öljylähteille. Mutta ei venäjä-saksa sanakirjastakaan puutu tämä tärkein. Vangiksi joutuneiden saksalaisten sotilaiden ja upseerien vastausten seassa on myös tällainen: "Siellä on öljynreformointilaitos" Saksassa ei ollut öljynreformointilaitoksia. Sellaisen vastauksen saattoi antaa vain saksalainen upseeri, joka oli jäänyt vangiksi Romaniassa.
Fraasisanakirja annettiin painoon 5.6.1941. Painettiin K. Voroshilov nimisessä Neuvostoliiton sotilaskustantamon 2. kirjapainossa Leningradissa, Herzeninkatu 1.