Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Ajankohtainen kakkonen: Saksan sota-apu pelasti Suomen nälänhädältä

Kuva
Kai Linnilää haastateltiin eilen Ajankohtaisessa kakkosessa Amanitan uuden kirjan tiimoilta. Kai Linnilän toimittama Kotirintama kestää perustuu kansanhuolto­minis­teriön tiedottajana vuosina 1940–44 toimineen Untamo Utrion päiväkirjamerkintöihin, sekä osittain ennen julkaisemattomaan ja aiemmin sensuroituun Valtion tiedotuslaitoksen ja Finlandia-Kuvan kuva-aineistoon.

Linnilä toi haastatelussa selkeästi esille sen, että ilman Saksan ruoka-apua Suomi olisi luhistunut. Hän myös torjuu selkeästi "erillisota" tulkinnan: ilman Saksan apua sodasta ei olisi tullut mitään. Linnilän mukaan voitaisiin hyvin lähteä siitä tosiseikasta, että Suomi teki selkeän valinnan kahden perkeleen, Stalinin ja Hitlerin välilllä ja toimi sitten yhtä kierosti ja taitavasti niin kuin se on aina toiminut valtiollisissa asioissa.

Haastattelusta tulee myös kiinnostavasti esille se, miten Suomessa yritettiin kovasti peitellä saksalaisten näkymistä mediassa vaikka saksalaiset osallistuivat mielellän erilaisiin kunniakäynteihin ja seremonioihin Suomesssa. Saksalaisia esittäneitä kuvia esimerkiksi ei mielellään julkaistu.

Kuva

Ohjelma on katsottavissa Ylen Elävässä areenassa, Saksan sota-apu pelasti Suomen nälänhädältä juttu löytyy noin 34 minuutin kohdalta.

* Saksan sota-apu pelasti Suomen nälänhädältä. (Ajankohtainen kakkonen 25.1. 2011, Ylen Areena)
Katkelma Utrion päiväkirjasta 18.4.1943:

"Valtion tiedotuslaitos ei pyhitä lepopäivää. Tiedonvaihtotilaisuudessa puitiin kansanhuoltotilannetta. Katsaukseni sisälsi enimmäkseen todella ikävää puhetta. Leipäannoksia pitää vähentää ilmeisesti jo toukokuussa. Saksasta saatiin toki 200 000 tonnia viljaa, mutta kotimaista viljaa on tähän mennessä kerätty vain 120 000 tonnia. Sitä saadaan kenties vielä 40 000 tonnia. Kotimaisen viljan tavoitteeksi asetettiin yhteensä 250 000 tonnia. Tämän hetken kotimainen viljavajaus on siis 90 000 tonnia.

Toivottomaan tilanteeseen on kaksi syytä. Ensiksikin arviot olivat alun perin liian toiveikkaat. Minusta tällä kertaa epärealistinen optimisti oli vanha kunnon Ramsay. Virkamiehet olivat oikeassa. Toinen syy on ahneus. Tuottajille luvattiin seuraavalle satokaudelle yhden markan tuotantopalkkio. Nyt viljanviljelijät panttaavat edellissyksyn viljaa varastoissaan, kunnes saavat jaossa tuon ylimääräisen markan palkkion.

Ilonpilaajana minun piti vielä ilmoittaa lehdistölle, että 1) liha-annoskin vähenee puoleen, 2) sokeria ei saadakaan Saksasta 8 000 tonnia vaan vain 2 000 tonnia, 3) voita ei luultavasti saada Tanskasta syksyllä siten kuin ennen. Toistin suurelle yleisöllekin kerrotun tosiasian tuoreesta maidon säännöstelystä. Uusi järjestelmä tuo nyt maitoa markkinoille entistä enemmän, lisäys on kaksikymmentä prosenttia.

Kansanhuollon tämän hetken tilanne tuottaa taatusti harmaita hiuksia viralliselle tiedotustoiminnalle. Valtion tiedotuslaitoksen miehet jäivät otsa kurtussa miettimään, mitä kaikkea voi kuulemastaan kansalle välittää. Totuuttahan ei missään nimessä saa kertoa."
Lähde: Amanita kustannuksen sivu
Kuva
Untamo Utrio

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Ajankohtainen kakkonen: Saksan sota-apu pelasti Suomen nälänhädältä

Sama käy ilmi hyvin mm. joitakin vuosia sitten julkaistuista Risto Rytin päiväkirjoista tai sihteeri V.J. Sukselaisen muistiinpanoista hallituksen iltakoulussa. Huolto oli maan hallitukselle erittäin tärkeä ja samalla myös erittäin arkaluontoinen asia.

Sotataloutta ei vieläkään ole riittävästi tutkittu. On ymmärrettävää, miksi se aikanaan haluttiin pitää niin tarkoin salassa. Tämä jatkui sodan jälkeen. Toivottavasti tämä julkaisu osaltaan vie tutkimusta eteenpäin, jotta kokonaiskuva sodasta alkaisi vähitellen muuttua tasa- ja täysipainoisemmaksi.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Ajankohtainen kakkonen: Saksan sota-apu pelasti Suomen nälänhädältä

jsn kirjoitti: Sotataloutta ei vieläkään ole riittävästi tutkittu. On ymmärrettävää, miksi se aikanaan haluttiin pitää niin tarkoin salassa. Tämä jatkui sodan jälkeen. Toivottavasti tämä julkaisu osaltaan vie tutkimusta eteenpäin, jotta kokonaiskuva sodasta alkaisi vähitellen muuttua tasa- ja täysipainoisemmaksi.
Sotatalouden ja kansanhuoltotilanteen salassapito
jatkui sodan jälkeen, esim. Aake Jermo, Kun kansa eli kortilla, Otava 1974,
käsittelee vain ja ainoastaan korttiaikaa humoristiseen sävyyn ja liittämättä huoltotilannetta mihinkään muihin yhteyksiin.
Leikillisesti Aake Jermo kirjoittaa leipäjonoista, häkäpönttöautoista, korvike-elintarvikkeista ja sotilaiden puhdetöistä Jatkosodan asemasotavaiheessa.

Esim. s.15 - 17:
"Talvisodan päättyminen ei suinkaan merkinnyt huoltotilenteen helpottumista, päinvastoin se jatkuvasti kiristyi."

Ja vain elintarvikkeiden ostokorttien jakaminen näyttäisi kiinnostaneen kirjan kirjoittajaa:
"Talvisodan aikana oli mahdotonta ryhtyä toteuttamaan säännöstelytoimenpiteitä, jotka olisivat vaatineet uusien ostokorttien jakamista koska kansa lenteli ympäriinsä kuin akanat tuulessa."
"Vilja ja viljatuotteet määrättiin kortille 27.5.1940 ja ravintorasvat olivat vuorossa lokakuun alusta, liha- ja lihajalosteet marraskuun 1940 lopulla."

"Pahimpana pula - aikana elintarvikkeiden korttiannokset peittivät 40 - 60 % kulutuksesta ja tyydyttivät vain puolet ihmisen kaloriatarpeesta," s.15.

Mutta tuota pahinta pula-aikaa ei mitenkään ajoiteta ja elintarvikkeiden tuotannosta ja tuonnista ei juuri kirjoiteta, eikä varsinkaan tuonnista ja sen vaikutuksista huoltotilanteeseen.
Sotataloutta ei näytettäisi tosiaankaan riittävästi tutkitun, eikä elintarvikkeiden huoltotilanteen poliittisia vaikutuksia 1940 - 1941 välirauhan ja Jatkosodan aikana?

Veikko Palvo

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Ajankohtainen kakkonen: Saksan sota-apu pelasti Suomen nälänhädältä

Ainoa vakavampi yritys on Ilkka Seppisen Suomen ulkomaankaupan ehdot. Hist. Tutk. 124, joka tunnustaa vasta raapaisevansa aihetta. Jonkin verran aiheesta on myös kirjasarjan Kansakunta sodassa artikkeleissa ja ehkä alueellisesti rajatummissa tutkimuksissa.

Korttielämä lieveilmiöineen on tietenkin syöpynyt syvälle kansakunnan muistiin. Sitä on pidetty hieman itsestäänselvänä asiana, jota on taajaan muisteltu, muttei sen syvällisemmin pohdittu. Sekä humoristis-nostalgisoiva että astetta paatoksellisempi lähestymistapa ("me kestimme") ovat tietenkin sota-ajan hengennostatuspropagandan suoraa perua.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Ajankohtainen kakkonen: Saksan sota-apu pelasti Suomen nälänhädältä

jsn kirjoitti: Sekä humoristis-nostalgisoiva että astetta paatoksellisempi lähestymistapa ("me kestimme") ovat tietenkin sota-ajan hengennostatuspropagandan suoraa perua.
Korttiaikahan alkoi syyskuussa 1939 ja kulutustavaroiden säännöstelystä päästiin irti vasta 1953 lopulla, vaikka Kansanhuoltoministeriö päätettiinkin lakkauttaa 1.1.1950.
Sotakorvaustoimitukset päättyivät olympiavuonna 1952.

Sotakorvausten voisi kenties katsoa olevan suoraa jatkoa sota-ajalle ja "sodan jatkumista" sotakorvausten muodossa.
Ja
romuttaisiko korttiajan ja säännöstelyn tutkimus kylmän sodan aikaisen myytin
sotakorvausten luoman teollisuuden edullisuudestakin Suomelle?
Esim. telakkateollisuuden edullisuus.

Veikko Palvo

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Ajankohtainen kakkonen: Saksan sota-apu pelasti Suomen nälänhädältä

Tähän ruokakysymykseen liittyen oli The Economistissa kiinnostava kirja-arvio:
Marching on their stomachs How Germany, Japan, Britain and America fed their people Food and warfare, The Economist, Feb 3rd, 2011.

Arvostelu teoksesta:
The Taste of War: World War Two and the Battle for Food. By Lizzie Collingham. Allen Lane; 634 pages.

Arvostelussa kiinnitetään huomiota mm siihen, miten Molotov-Ribbentropp sopimuksen synnyssä ruokakysymyksellä oli tärkeä rooli:
War established the new science of nutrition on a firm footing. Japan even introduced curries and Western foods to boost the protein and fat content of soldiers’ diets. And just as war had an impact on food, so food had an impact on war. The effectiveness of the Allied blockade of Germany—only a dozen food ships slipped through in 1941—was one reason for the Molotov-Ribbentrop pact, under which the Soviet Union agreed to supply Germany with soyabeans and vegetables. But Herbert Backe, an agronomist, persuaded Hitler that Germany had to be self-sufficient to win the war. The Reichsnahrstand (Reich Food Corporation) estimated that, to feed itself, Germany needed another 7m-8m hectares of farmland. It also had to consolidate into larger, more efficient units its many handkerchief-sized farms, and therefore required new lands for displaced peasant farmers to cultivate. These considerations played a role in Hitler’s decision to invade the Soviet Union.

The politics of food is frequently ignored, so it may seem carping to complain that the book overdoes its theme. It sometimes reads as if food explains the history of the second world war, whereas in reality it can hardly be said to have determined the outcome. The Soviet Union utterly failed to feed its soldiers and civilians properly, yet did more than others to defeat Hitler.
Arvio kokonaisuudessaan:
http://www.economist.com/node/18060808

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”