Pakolaiset olivat tuttu näky Euroopassa maailman sotien aikana. Tässä kuvassa mahdollisesti Puolan juutalaisia. Kuva:Wundshammer, Benno, Bundesarchiv, Wikimedia Commons.
Ennakkoluulot ja muukalaisviha ovat saaneet uutta pontta talousvaikeuksiensa keskellä myllertävässä Euroopassa. Historioitsijoiden tulkinnat saattavat edesauttaa poliittisten tai kansallisten stereotypioiden ylläpitämisessä. Tutkijoiden mukaan ylikansallisen historiallisen näkökulman esiintuominen voisi auttaa yhteisöllisemmän Euroopan rakentamisessa.
Viisi vuotta kestänyt CLIOHRES.net projekti (Creating Links and Innovative Overviews for a New History Research Agenda for the Citizens of a Growing Europe) selvitti historian ymmärtämisen merkityksiä eri puolilla maailmaa. Hanke osoitti, että humanistiset alat ja etenkin historia ovat vahvoja välineitä asenteiden muokkaamisessa ja vieraiden kulttuurien ymmärtämisessä. Projektissa oli mukana 180 tutkijaa 45 yliopistosta ja 31 maasta. Suurin osa heistä oli EU-kansalaisia, mutta mukana oli tutkijoita myös esimerkiksi Etelä-Afrikasta ja Venäjältä.
Tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva historiantutkimuksesta ja historian ymmärtämisestä eri maissa. Tutkijat olivat monien eri alojen edustajia, joten eri kansalaisuuksien välisiä kohtaamisia pohdittiin niin teologien, filosofien, sosiologien kuin maantieteilijöidenkin näkökulmasta. Suurin osa tutkijoista oli jatko-opiskelijoita, jotka tutkimuksen myötä muodostivat poikkikansallisen ja poikkitieteellisen tutkimusverkoston.
Tutkimus rakentui kuuden erilaisen teeman varaan. Niissä käsiteltiin valtioita, lainsäädäntöä ja instituutioita, valtaa ja kulttuuria, uskontoa ja filosofiaa, työtä, sukupuolta ja yhteiskuntaa sekä identiteettejä ja Eurooppaa maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Lisäksi projektissa pohdittiin monia kaikkia kansoja koskettavia aiheita, kuten kansalaisuutta, maahanmuuttoa, syrjintää sekä suvaitsevaisuutta.
Tutkijat nostivat esiin tapauksia, joissa ilmenee erimielisyyksiä jäsenvaltioiden välillä siitä, miten historiaa tulisi opettaa ja mistä seikoista voidaan yleisesti keskustella. 1900-luvun konfliktit toimivat valitettavana esimerkkinä historiallisen muistin eriäväisyydestä tai puuttumisesta kokonaan. Tuomalla vastapuolien näkökulmat osaksi julkista keskustelua voitaisiin asiat selvittää uudestaan.
CLIOHRES.netin tekemän selvityksen mukaan myös ammattihistorioitsijat ovat haluttomia käsittelemään tiettyjä aiheita, esimerkiksi erityisen arkoja historiallisia kokemuksia ja tapahtumia. Historioitsijat korostavat, että erilaiset tavat ymmärtää historiaa ovat hyvin perustavanlaatuisia. Historia ei ole vain menneisyyttä, vaan väline käsitellä nykyisyyttä ja tulevaa. Tärkeä johtopäätös onkin, että yhtenäistä EU-historiaa ei itsessään ole olemassa, vaan se koostuu kansallisista ja monikerroksisista historiankertomuksista, joihin liittyy myös ristiriitoja.
Historiatietoisuuden lisääminen ja menneisyyden tapahtumien ymmärtäminen voivat auttaa yhtenäisemmän Euroopan luomisessa. Esimerkiksi maahanmuuton ja pakolaisuuden käsittelemisessä voi auttaa tietoisuus omien esi-isien vastaavista kokemuksista. Tutkijoiden mukaan ympäristökysymyksiinkin sitoutuminen voisi olla helpompaa, kun muistutettaisiin ihmisiä ikiaikaisesta kunnioituksesta ympäristöä ja sen antimia kohtaan. Vetoaminen eettisiin seikkoihin toimii heidän mielestään paremmin kuin vetoaminen puhtaasti talouteen.
Prjektin tutkimustuloksista on julkaistu useita teoksia ja ne on kaikki luettavissa CLIOHRES.net -verkkosivuilta.
Lähde: "Using history to combat old stereotypes and foster citizenship" Scoop Project (6/2011)